Lokakuun kasvimaakatsaus ja viikunahillo

Satokausi kaartaa vääjäämättä kohti loppuaan. Siitä on todisteena kipeä selkä ja varastot täynnä purkkia ja pussukkaa. :)

Kovat yöpakkaset ovat viimeistelleet tuhonsa, ja tänään korjasin maasta pois uuvahtaneen kesäkurpitsan ja tomaatit. Ja söin viimeiset herneet. He kyllä ovat pärjänneet tänä vuonna hyvin!

Summana voisi sanoa, että ensi vuonna maahan pääsee ainakin herneet, pinaatit (campagna), porkkana, tammenlehtisalaatti, valkosipuli, maa-artisokka, kesäkurpitsa, avomaankurkku (ehkä) ja todennäköisesti kuitenkin taas se tomaatti. :) Ja ehkä joku uutuus, kuten paprika!

Vuoden yllärin tarjosi tällä kertaa palsternakka, joka yllättäen löytyi pionipenkistäni. Täysin yllärikylvö tämä ei toki ole, sillä istutin palsternakan siemeniä viime vuoden keväällä. Tällöin satoa ei tullut lainkaan. Tänä keväänä myös siirsin kyseisen kasvimaan paikkaa, ja ilmeisesti multien seassa oli säilynyt "jotain", sillä näin komea pötkäle maasta nyt nostettiin! :D

Porkkanasato oli myös tänä vuonna yllättävän runsas. Ja ihanan mehukas! Näiden kasvattaminen on kyllä niin vaivatonta ja palkitsevaa, että ensi vuonna uudestaan. :)

Suosikkiviljelyksiini kuuluu myös valkosipuli. Joka vuosi unohdan kynnet maahan, ja korjaan sadon vasta vähän liian myöhään! Katastrofi tämä ei kuitenkaan ole. :)

Jos sadon siis korjaa liian myöhään, ehtivät kynnet irrota toisistaan ja itää. Tämä ei vaikuta muuhun kuin kynsien säilyvyyteen. Eli nou panic.

Paras aika nostaa kynnet olisi heti varren alimpien lehtien kellastuttua. Olen aina odotellut kuitenkin siihen asti, kunnes varren päässä oleva siemenkota on haljennut auki, näin muistan minulle joskus neuvottaneen...

Enivei, ei kun hara kunnolla heilumaan ja sipulit & pienet yksikyntiset istukassipulit ylös maasta.

Tässä sipulit & varren siemenkodat.

Tässä yksikyntiset beibit sekä muutamia isompia itäneitä kynsiä. Sipulit ovat paljon mustempia, koska keräsin ne vasta nyt viikonloppuna mökiltä. En ehtinyt sinne aiemmin...

Ja tässä vielä ensimmäinen lautasellinen pari viikkoa kuivahtaneena.

Idea on, että kynnet nostetaan ylös, varret ja juuret katkaistaan, ja sipuleiden annetaan kuivua. Osa sipuleista otetaan käyttöön sellaisenaan, ja muutama kynsi irroitetaan ensi kauden kasvua varten.

Nämä irrotetut kynnet istutetaan nyt syksyllä (lokakuussa) kuivahdettuaan hieman takaisin maahan n. 5 cm syvyyteen kantapuoli alaspäin. Kylvetty kynsi kasvattaa ympärilleen uusia kynsiä, eli kertaantuu.

Voit myös istuttaa maahan siemenkodasta siemeniä, joista saat seuraavana vuonna ylläolevan kuvan mukaisia yksikyntisiä beibejä. Jotka myös nyt syksyllä palautetaan maahan.

Ja ei kun kevättä odottelemaan. :)

Viimevuotiseen tapaan kasvatin tänä vuonna myös maa-artisokkaa. Istutin mukulat viime lokakuussa sekä saareen että kotipihaan, ja korkeat vahvat varret kasvoivat molempiin paikkoihin! Mukulasato jäi vaatimattomahkoksi. Molemmista maista nostin pussilisen pienehköjä mukuloita. Oli joukossa onneksi jokunen isokin.

Kuulemma isompikokoisen sadon saa, jos kylvää mukulat vasta keväällä (huhtikuussa). Eli talven yli pitäisi säilöä mukuloita hiekka/multalaatikossa juureskellarissa (lämpötila 2-5 C). Eipä ole meikäläisellä semmoista... Pitää alkaa kartoittamaan, josko jostain moinen säilytyspaikka löytyisi. :)

Jostain kumman syystä aloitin myös joulufiilistelyn... Onhan nyt jo lokakuu, joka minun kalenterissani on virallinen joulukuukausi. Keittelin sen kunniaksi pari pientä purkillista viikunahilloa. Herkkua!

Tänään aamulla sain myös herätä poikkeukselliseen näkyyn, kun pahasta jetlagista kärsinyt mieheni oli jo aamuseitsemältä noustessani keitellyt satsin marja-aroniahilloa. :)

Viikunahillo (2 pientä purkkia)

250 g kuivattuja viikunoita
n. 2,5 dl vettä
1/2 dl hillosokeria

Pilko viikunat pieneksi ja poista niistä kova kantaosa. Laita ne kattilaan ja lisää mukaan myös vesi ja hillosokeri.

Keittele kymmenisen minuuttia. Purkita hillo desinfioituihin purkkeihin.

Odota joulua (tai riittävän sopivaa hetkeä), ja kasaa piparin päälle reilusti brietä ja viikunahilloa. :)

Luova tauko... Ja kasvimaakatsaus :)

Blogissa saattaa olla edessä pienen pieni luova tauko. Syy siihen on myös pienen pieni.  :)

Ehkä näistä tunnelmakuvista arvaatkin, mikä muutos meidän perheessämme on tapahtunut. Aivan uskomattoman reipas ja ihana tyttäremme syntyi 17.7.
Näin ollen aikaa kokkailuun saattaa jäädä hetkeksi aikaa hiukkasen vähemmän. Tai sitten ei! Toistaiseksi beibi on keskittynyt nukkumaan ja syömään, joten tänäänkin herkuteltiin itse tehdyllä pizzalla ja itse tehdyllä minttusuklaajäätelöllä. Hyvin oli aikaa kokkailuun. :)

Toteutin intohimoani ponnekkaasti viimeiset vapaat päivät ennen syntymää, jonka ajankohdan tiesimme siis tarkalleen etukäteen. Kaksi päivää ennen h-hetkeä keitin mansikkahilloa...

...ja edellisenä päivänä poimin raakoja mustikoita. :) Minkäs sitä himolleen mahtaa! :D

Ai niin, myös kesän ekat kantarellit keräsin muutama päivä sitten.

Voi että kantarellikeitto maistui hyvälle!

Puutarha voi hyvin, ja näytti tältä päivää ennen synnärille siirtymistä. Vitsi miten tomaatit ja kesäkurpitsa kasvavat!

Ja eilen kotiin palatessa kasvimaassa odottelikin 3 isoa kesistä. :)

Avomaankurkulle virittelin tämmöisen systeemin, jotta kukat saisivat valoa ja mehiläisten huomiota. Nostin siis varren kasvamaan keppien varaan (n. 10-15 cm korkeuteen) ja kohti valoa.

Herneet kukkivat onnellisena hallaharson alla. Ne ovat siellä pupuilta suojassa. Vaikka pitkäkorvat kävivätkin alkukesästä rouskimassa huolellisesti kaikki nousseet alut poikki, ovat he toipuneet!

Myös malvat ovat auenneet (ensimmäinen nuppu aukesi 15.7.). <3

Palaan blogiin mahdollisimman pian. :)
Voi tätä onnea!

Sushiburrito eli sushirrito, terveiset San Franciscosta

Ihanan aurinkoisen kevätlauantain kunniaksi istun alas ja kirjoitan vihdoinkin taannoisesta San Franciscon -matkastani.

Parasta kaupungissa? Kaikki ja ruoka. :) Blogin hengessä pidän pääpainon kulinaaripuolella ja jaan myös herkullisen sushiburriton reseptin.

Helmikuinen San Francisco suorastaan helli minua; reilun puolentoista viikon aikana lämpötila kipusi yli 20 asteen lähes joka päivä, ja vaikka pilvisiä ja tihkuisiakin päiviä koin, oli aurinko pääosin koko ajan esillä. Vaikka arkipäivät istuinkin aamusta iltaan sisällä toimistossa, otin viikonlopuista kaiken irti.

En siis saanut vain makupalaa keväästä, vaan täydestä kesästä. Puut kukkivat, ruoho tuoksui ja ruoka oli tuoretta ja raikasta.

Ja täytyy kyllä myöntää, että kun päivän hiihtää ylös alas kaupungin mäkiä, hyvä ruoka maistuukin. :) Tein myös sunnuntaina elämäni parhaan pyöräretken, joka vei minut yli Golden Gate -sillan, läpi Sausaliton aina Mill Valleyhin asti, josta pujahdin alas Tiburoniin, mistä lautta vei minut lahden yli Alcatrazin ohi Fisherman's Warfiin. Tästä seikkailusta lisää alempana.

Koin reissuni aikana ruokaelämyksiä laidasta laitaan. Kuten jo sanoin, parasta oli tuoreus ja raikkaus, mikä myös yhdisti joka ikistä annosta.

Sain reissussa jenkkiherkkujen lisäksi korealaista ruokaa, lähi-idän makuja, meksikolaista ruokaa, upeaa seafoodia, jalkapallon kokoisia cookieita, meheviä aamiaisbaageleita, superfoodia ym. ym.

Ja ehkä elämäni parasta sushia.

Suunnistin Yelpin avulla erittäin kehuttuun Ryoko's ravintolaan, lähellä Union Squarea. Ensiyritykseni oli lauantai-iltana klo 18:10, ravintola aukesi joka ilta klo 18. Vaikka olin yksin, ei paikasta löytynyt ainoan ainoaa paikkaa. Tunnin jonotusta en siihen hetkeen jaksanut, joten päätin yrittää uudestaan toisen kerran.

Palasin toisen kerran perjantai-iltana jo hyvissä ajoin - hieman ennen kuutta. Tällä kertaa olin ensimmäisten joukossa jonottamassa ja sainkin paikan baaritisiltä, kuten toivoin. Mikä ihana rivi lähes sätkivän tuoreita mereneläviä lasin takana olikaan... 

Nappasin pari rullaa sushia, wakame-salaatin ja tofua. Ylläolevassa kuvassa keltainen rulla oli nimeltään Pokemon. :) Toisen rullan nimeä en muista, mutta sisältä löytyi muun muassa grillattua ankeriasta. Ai että oli ihanaa! 

Mutta mihin eksyin silloin epäonnisena lauantaina? Viereiseen Cocobang -ravintolaan, joka houkutteli sisään tunnelmalla ja tuoksuillaan. Satuin täysin sattumalta kaupungin parhaaseen korealaiseen ravintolaan. :)

Ai että ruoka oli maukasta ja mehevää. Ja ah-niin ehdan makuista. Ravintola olikin täynnä paikallisia, jotka suuresti ihmettelivät, että pidän korealaisesta ruoasta. :D

What's not to love??

USA:n puolella arvostan suuresti sitä, että vieraatkin ihmiset juttelevat keskenään. Tuntuu uskomattomalta, että Suomessa ei voi moikata bussipysäkillä ainoaa toista seisoskelijaa ilman että saa hullun leimaa. Sen sijaan rapakon tuolla puolen en yksinäistä hetkeä kokenut, eikä yksin syöminen ollut mikään ongelma. Lähes joka aterialla naapuri alkoi juttelemaan tai tarjoutui istumaan samaan pöytään. Tästä minä pidän!

Paras ruokaelämykseni oli simppeli. Ja jotain, mitä olen halunnut kokeilla jo pitkään! Nimittäin sushiburritoa, jota jotkut sushirritoksikin kutsuu. :)

Ja tätä herkkua kokeilin jäljitellä tänään kotona! 

Nappasimme rullat SF:ssä mukaan Kome sushi burrito -rekasta toimistomme ulkopuolelta Mission Streetiltä. Otin "sanfranciscolaisen" rullan, jonka sisällä oli lohta, ankeriasta, ravunlihaa, avokadoa, kurkkua, salaattia, retikkaa, porkkanaa ja riisiä. Rulla oli kääritty riisipaperiin ja koristettu seesaminsiemenillä. Lisäksi rullasta löytyi seesami-soijakastiketta.

Samalla linjalla kotirintamalla! Ei tämän näköisistä aineista voi tulla kuin ihanaa!

Kokeiluni oli onnistunut, muttei aukoton. Valitsin nimittäin liian ohuen riisipaperin... Kotoani löytyy vahvempaa sorttia ja ohuempaa kalvoa. Ohut levy oli suurempi, joten valitsin sen. Olisi pitänyt laittaa kaksi päällekäin, sillä tämmöisenään rulla oli liian lötkö. Käsin syöminen ei ollut siistiä.

Toinen vaihtoehto olisi tehdä kuten sushirekassa; kääräistä rulla kokoamisen yhteydessä paperikääreeseen, joka myös pitää komeuden hyvin koossa. No, tekemällä oppii ja hyvin tämänkin sai syötyä. Ja maku oli kerrassaan ihana...

Sushiburrito (1 kpl)

1 (tai 2) kpl riisipaperilevyjä

n. 1 rkl seesaminsiemeniä

reilu 1/4 dl sushiriisiä (kuivapaino)

sushi seasoning -kastiketta tai misoa

kourallinen pieneksi pilkottua salaattia

n. 5 cm pätkä kurkkua

n. 1/4 avokado

pieni porkkana

n, 1 - 1,5 dl katkarapuja

1 rkl soijaa

Aloita keittämällä riisi ohjeen mukaan. Levitä kypsä riisi lautaselle jäähtymään. Tee kuten valmistaisit sushia, eli litistä riisi tiiviiksi levyksi. Lisää sushi seasoning kun riisi on hieman jäähtynyt, mutta ei vielä huoneenlämpöistä. Anna jäähtyä ja jähmettyä kunnolla.

Pilko kaikki raaka-aineet. Suosi pieniä paloja niin on helpompi syödä. :)

Liota riisipaperilevyjä vedessä, ripottele työalustalle seesaminsiemeniä ja nosta liotettu riisipaperilevy(t) niiden päälle. Taputtele liiat vedet pois keittiöpyyhkeellä.

Levitä riisi paperille. Kokoa päälle salaatti, porkkana, avokado, kurkku ja katkaravut. Lorauta myös soijakastike joukkoon. Yritä pitää setti tiiviinä. Mitä tiivimpää ja tahmaisempaa riisi on, sitä helmpompaa kokoaminen on.

Nosta levyn alareuna täytteiden päälle, käännä myös päädyt keskelle. Pyöräytä rulla ympäri niin, että saumapuoli liimautuu yhteen.

Nosta varovasti lautaselle. :)

Jos haluat estetiikkaa tarjoamiseesi, leikkaa rulla terävällä veitsellä puoleksi. NAUTI!

Eli kyllä vain, tämä oli SF-reissuni ikimuistoisin herkku.

Paras "oikeasti kulinaristinen" elämys taisi kuitenkin irrota Anchor & Hope -ravintolasta, jossa vietimme illan työkaverini kanssa.

Mereneläviä tarjoava ravintola oli tunnelmaltaan IHANA. Katossa roikkui laivaköysiä, seinillä oli tyyliteltyjä kalankuvia... Ja ruoka oli kerrassaan mahtavaa. Yllättäen parasta kaikessa oli jälkkäri; olin varma, ettei apple bread pudding enää mahdu masuun, mutta voi luoja. Se oli niin täydellistä, että nuolin lautasen! Ja nyt puhutaan isosta, amerikkalaisesta jälkkäristä. Huh, tämän kyllä vielä joskus teen kotona!

Näin on eläväinen, värikäs ja fun loving San Francisco hurmannut meikäläisen.

Iltaisin raahustin hotellille, istuin huoneeni erkkerillä ja tuijotin onnellisena laskevaa aurinkoa...

Jos matkakuumeesi ei ole vielä noussut, tässä vielä muutamia valokuvia pyöräretkeltäni. Näiden jälkeen viimeistään pitäisi lentolippujen etsintä alkaa. :)

Kohti siltaa...

...ja sen yli! En enää koskaan valita Lauttasaaren sillan tuulisuutta, olin sentään nytkin tyynellä säällä liikkeellä. :)

Meri-ilma ruostuttaa. :)

Aamuinen San Francisco sillan toiselta puolelta kuvattuna.

Matkalle tosiaan mahtui melkoisia mäkiä. Tässä suunnataan kohti Sausaliton keskustaa.

Mill Valleyn maailman korkeimmat puut. Wau! 

Ja voi elämä, miten ihania taloja Mill Valleyssä olikaan! Sankan ja vanhan metsän keskellä oli mitä upeimpia taloja. Valo siivilöityi metsän läpi valaisten salaisia puutarhoja, pulppuavia puroja ja sammaleisia kiviä. Täällä haluan asua.

Pyöräretki jatkui läpi upean lahtimaiseman. Voi vitsit!!

Onnellinen nainen ja uskollinen ratsu Tiburonissa lauttaa odottamassa.

Lauttamatka vei muun muassa ohi Alcatrazin takaisin Fisherman's Warfiin.

Minne jätin vuokrapyöräni ja jatkoin kävellen Ferry Buildingin market placelle. 

Näkymiä Lombard Streetin yläpäästä. Voi ihanuus!

Vaikka elämä olikin tietysti henkisesti koko ajan yhtä auringonpaistetta, sain kokea myös kuuluisan San Franciscon sumupilven joka vyöryy iltasella mereltä. Ilta-auringossa kylpevät nummet joutuivat kuin pilviseinämän ahmaisemiksi. Komeaa!

Mutta kuten sanottu. Pääosin double rainbows, puppies and sunshine. :)