sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Laskiaisbostonkakku

Lisää laskiaispullamodifikaatioita!

Rakastan bostonkakkua yli kaiken - sen lisäksi, että se on yleensä tavallista pullaa tuhat kertaa mehevämpää ja että sitä saa repiä, on se myös minulle lapsuudesta rakas herkku.


Toimii muuten erittäin hyvin myös laskiaispullana. :) Kuten toimi pitkokin.


Laskiaisbostonkakku

Pullataikina 
+ keltuainen voiteluun
+ raesokeria

n. 2 dl vadelma- tai mansikkahilloa
n. 1 dl vispikermaa
1 rkl sokeria


Tee pullataikina ohjeen mukaan.

Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi.

Pyörittele kohonneesta taikinasta palloja, ja nostele ne irtopohjavuokaan väljästi. Noin kuusi - seitsemän pullaa mahtuu sopivasti yhteen peruskokoiseen vuokaan.

Anna kohota vielä n. 15-20 minuuttia.

Voitele keltuaisella ja koristele raesokerilla.

Paista 180-asteisessa uunissa n. 20-25 minuuttia.
Anna jäähtyä hyvin.

Leikkaa kakusta hattu irti leipäveitsellä.

Kaiverra "pullakohtiin" monttu ja täytä hillolla.


Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta sokerilla.

Kerrosta reilusti kermavaahtoa kakun päälle ja nosta hattu paikalleen. Tarjoa heti.


lauantai 25. helmikuuta 2017

Laskiaispitko

Olen inspiroitunut! Sen on saanut aikaan ihana viikonloppu ystävien luona (ja ystävän väitöstilaisuudessa!), aurinkoiset hiihtokelit ja aurinkoinen taapero. :)


Sekä viikonloppuna tapaamani kaveri, joka kertoi perheensä tykänneen Runebergin kääretortusta. Hän myös kysäisi, mitäköhän nyt laskiaisena on luvassa - ja näin lähti ajatukset hyrräämään. :)

Minusta on hauskaa tehdä vähän erilaisia versioita perinteisistä leivonnaisista. Testasin tänään pariakin eri versiointia laskiaispullista, ja tänään esittelyssä huippuherkullinen laskiaispitko!


Kuten ehkä näette, leivoin taaperon kanssa. Eli työn jälki on sen mukaista! :D Mutta kaikilla oli hauskaa. Ja pullataikina on siitä armelias, että kohotessaan uunissa turhat rypyt silottuvat.

Taikinani jäi myös tosi löysäksi, joten käsittely oli hankalaa. Mutta lopputuloshan on sitä mehevämpi, mitä kosteampi taikina. :D

Söimme yhdeltä istumalta puolet. :D Ja parasta on, että jokainen saa ruutata kermavaahtoa lisää juuri niin paljon kuin tahtoo. Eikä ole vaikea syödä, kun ei tarvitse taiteilla laskiaispullan "hatun" kanssa.

Tein puolen litran pullataikinan, josta pitko vei noin 1/3 tai 1/4 taikinasta. Lopusta tulee jotain, minkä kerron huomenna.


Laskiaispitko


Pullataikina:
5 dl maitoa
2 rkl kardemummaa
2 tl suolaa
1 rkl vaniljasokeria
2 dl sokeria
1 muna
2 pss kuivahiivaa
n. 15 dl vehnäjauhoja
200 g voita tai margariinia

1 keltuainen voiteluun
raesokeria
mansikka- tai vadelmahilloa (tai 3-4 dl pakastettuja marjoja, jos käytät kaupan marjoja, kiehauta ne ennen käyttöä)

kermavaahtoa


Tee taikina. Lämmitä maito reilusti hiivan heräämislämpöön.

Sekoita keskenään kardemumma, suola ja sokerit. Lisää maito ja sekoita. Lisää myös muna.

Yhdistä kuivahiivat n. 2 dl vehnäjauhoja. Lisää hiiva-jauhoseos taikinaan ja sekoita.

Lisää loputkin jauhot hissukseen. Loppuvaiheessa lisäilyä, palastele joukkoon huoneenlämpöinen voi tai margariini. Sekoita hyvin.

Alusta loput jauhot joukkoon ja vaivaa taikinaa, kunnes saat hyvän sitkon.

Kohota n. 45 min - 1 h liinan alla vedottomassa tilassa.


Kun on leipomisen aika, ripottele leivontalustalle reilusti jauhoja. (Jos taikinasi on yhtä löysää kuin minulla, suosittelen kaulitsemaan levyn suoraan leivinpaperille.)

Ota n. 1/4 taikinaa ja kauli siitä kapea suorakulmio. Kuten näkyy, ei muodolla oikeastaan ole kovinkaan väliä. :D

Leikkaa taikinalevyyn viistoja viivoja sen molempiin reunoihin.

Levitä keskelle taikinaa ohut kerros hilloa.


Nostele taikinasuikaleet vuorotellen eri puolilta hilloalueen yli.


Puno koko pitko näin.
Anna taaperon työntää sormet joka väliin. :D


Yritä siirtää pitko leivinpaperille. :D Minulla oli käytössä neljä kämmentä, kaksi ei olisi riittänyt.

Pitko meni vähän mutkalle, mutta siitähän tuli vain entistä symppiksempi. :)

Anna pitkon vielä kohota n. 15-20 minuuttia.

Voitele pitko keltuaisella ja ripottele päälle raesokeria.


Paista pitkoa 200-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia (älä käytä kiertoilmaa, se käräyttää helposti pinnan). Jos pinta uhkaa tummua, laita päälle folioarkki.

Anna valmiin, kauniisti väriä saaneen pitkon jäähtyä hyvin.


Pursota kermasta ruusukkeita ja tarjoa lisäkermavaahdon kera.



sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Yksinkertainen ja maukas arkiruoka: broileri-kasvispannu

Olen viime aikoina jälleen herännyt ajattelemaan eineksiä. Ehkä sen vuoksi, että kiireinen arki on pakottanut niitä meidänkin talouteen aina silloin tällöin. Ja koska taaperoni rakastaa pinaattilettuja.

Olen vahvasti sitä mieltä, että ruoka tehdään itse ainesosaluettelottomista raaka-aineista. Eli paprika ostetaan paprikana, ei pakastevihanneksina. En myöskään osta koskaan valmiita kastikkeita tai kastike-aineksia, vaan teen kaikki aasialaiset kastikkeet ym. lähtökohtaisesti alusta loppuun itse. Ja kun se ruoan hyvä maku syntyy niistä raaka-aineista, ei niitä tarvitse peittää teollisiin marinadeihin ja kastikkeisiin.


Tämähän ei sinällään ole mitään uutta. Mutta heräsin taas, kun vilkaisin sivusilmällä Jamie Oliverin -ohjelmaa telkkarissa. Kaupan pienessä aasialaisessa maustekastikkeessa oli kahdelle hengelle 20 tl sokeria! Siis vaikka tekisin MINKÄ kastikkeen, en saisi siihen mahtumaan 40 tl sokeria (kokkaan aina neljälle hengelle). Se olisi 2 dl sokeria kastikkeeseen!!

Välittömästi tartuin jääkaapin pinaattilettupakettiin ja katsoin sokerin määrän. Onhan sitä.
Meillä on aina kasvispihvejä pakastimessa, koska teen niitä lapselle kerralla n. 60 kpl ja pakastan annoksina. Ja ei, taikinaan ei lisätä yhtään sokeria.


Toisaalta olen sitä mieltä, että ruokailuun pitää suhtautua rennosti. Ja hei, eineksillähän me 80-luvun lapset olemme kasvaneet myös; oli kotlettia, grillitassua ym. Mutta ehkä silloin ei ihan kaikkea tiedetty. Ja einesten ja teollisen ruoan määrä sen kun kasvaa. Onneksi kuitenkin vastavirtana on ärsyttävän oikeilla jäljillä olevat lähiruokahipit. :) 

Mutta taas - ei ole pakko mennä äärimmäisyyksiin. Hauaisin vain, että ihmiset tiedostaisivat, mikä on ruoan ja ruoan ero. 

Voit tehdä kanawokin, johon tulee 1) kesäkurpitsaa, kaalia, paprikaa, valkosipulia, tuoretta inkivääriä, kanaa ja täysjyvänuudeleita, sekä vähän soijakastiketta TAI voit tehdä kanawokin johon tulee 2) wokkivihannekset & mukana tullut maustekastike, valmiiksi marinoitua kanaa, nuudelit ja niiden mukana tullut maustepuusi, sekä ehkä vielä kaupan maustetahna.

Näennäisesti syöt molemmissa tapauksissa kanawokkia, mutta aterian ravitsevuus on AIVAN ERI.


Eli toiveeni kaikille: Ottakaa selvää mitä lautasellanne on - ainakin kotona. Tehkää ruoka oikeista kasviksista, älkää ottako niitä pusseista. Maustakaa mausteilla, ei valmiilla kastikkeilla. Ja ostakaa eineksiä, jos arki sitä vaatii, mutta pitäkää ne harvinaisena poikkeuksena. 

Tässä meidän eilinen ateria, joka edustaa ehkä meidän arkiruokaa parhaimmillaan. Pannuun ei päätynyt mitään ihmeellistä; maun toivat ihanat, hyvät kasvikset.


Broileri-kasvispannu (4:lle)

700 g broilerin fileesuikaleita
1/2 myskikurpitsa
2 pientä sipulia
3-4 valkosipulinkynttä
loraus öljyä
n. 150 g kaalia
1-2 dl vettä
2 rkl kasvisfondia
1/2 parsakaali (n. 150 g)
2 dl ruokakermaa (juu, en käyttänyt oikeaa kermaa, tiedän ristiriidan, mutta tässä taas se rentous!)
n. 5 aurinkokuivattua tomaattia
iso kourallinen oliiveja
pakastepinaattia (minulla oli noin lapsen nyrkin kokoinen itse pakastettu nippu)
basilikaa
suolaa
pippuria

täysjyväriisiä


Pilko sipuli ja valkosipulit. Pilko myös kaalit pieneksi. Palastele parsakaali varsineen päivineen. Kuori ja pilko myskikurpitsa pieniksi kuutioiksi.

Laita riisit kiehumaan.

Lämmitä loraus öljyä kasarissa. Kuullota sipulia ja valkosipulia pikku hetki. Lisää kaalit, myskikurpitsa ja parsakaalin varsipalat, sekä kasvisfondi ja vettä sen verran, että kasvikset eivät edes kunnolla peity.

Anna kiehua 5-8 minuuttia. Paista sillä välin kanasuikaleet toisella pannulla kypsiksi.

Lisää kasariin myös parsakaalin nuput, mutta älä sekoita niitä ruoan sekaan. Ne höyrystyvät juuri sopivan kypsäksi muiden kasvisten päällä.

Pilko oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit.

Lisää kasariin ruokakerma, kypsät kanasuikaleet, tomaatit, oliivit, sekä mausteet. Maistele sopivaksi.

Nauti hyvässä seurassa. :)


sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Omena-pähkinäuunipuuro tuo onnea aamuun

Rakastan sunnuntai-aamuja. Ja vielä ihanammiksi ne tekee kauan odotetut vieraat. <3


Mielestäni on ihanaa hiippailla ensimmäisenä ylös ja valmistella aamupala rauhassa. Heräilyn ääniä on ihana kuulostella keittiöön. <3

Ja aamiaispöydän ääressä kuuluu istua pitkään, hengittäen syvään rauhallista tunnelmaa.


Tänään aamulla pyöräytin Glorian ruoka & viini -lehdestä bongatun brunssipuuron kevennettynä versiona (vähemmän sokeria, maitoa ja rasvaa). Lisäksi pöydästä löytyi muun muassa ikisuosikkia, vaivaamatonta pataleipää, tällä kertaa kokojyvävehnästä ja vehnäleseistä tehtynä.

Puuro oli kyllä tosi hyvää, joskin koostumus oli enemmänkin paistosmainen.
Ensi kerralla jätän munat reseptistä suosiolla pois ja lisään nesteen määrää - näin puurosta tulee pehmeämpää.


Omena-pähkinäpuuro (8:lle)

5 dl kaurahiutaleita
n. 1/4 dl fariinisokeria
1/2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1/2 tl suolaa
1/2 tl leivinjauhetta
2 omenaa
n. 3/4 dl hasselpähkinöitä
6 dl vettä (tai maitoa) (ensi kerralla lisään vielä 1,5-2 dl nestettä)
2 munaa (ensi kerralla kokeilen ilman munia)
1 dl kurpitsansiemeniä
kourallinen hasselpähkinöitä
voita tai margariinia uunivuoan voiteluun


Sekoita kuivat aineet keskenään.

Rouhi pähkinät karkeaksi rouheeksi ja kuutioi omenat pienehköiksi kuutioiksi.

Sekoita keskenään vesi ja munat.

Sekoita keskenään kuivat aineet, omenat, pähkinät ja vesi-munaseos.

Voitele uunivuoka voilla tai margariinilla.

Kaada seos vuokaan. Ripottele päälle kurpitsansiemenet ja loput rouhitut hasselpähkinät.


Paista 200-asteisessa uunissa n. 25-30 minuuttia.

Anna seistä ja jäähtyä pikku hetken ennen tarjoamista. Kukin syöjä voi halutessaan notkistaa puuroa lautasellaan esimerkiksi maidolla.



lauantai 11. helmikuuta 2017

Avokado-appelsiinisalaatti ja currykastike



Minulla on tällä hetkellä kotona 5 kimppua tulppaaneja. Kyllä.
Kolme edelliseltä kauppareissulta ja tänään kulkeutui kaksi lisää. :) 

Valoa kohti! Myös ruoassa!



Tämän iloisen ja aurinkoisen salaatin äärellä ei voi synkistellä! Ihanan erilainen ja niin kovin maukas salaatti toimii sellaisenaan tai muun ruoan kaverina.

Kuten alla näkyy, tarjosin salaatin kasvispadan kanssa (joka tosin oli makkaranpaloilla täydennetty, sillä kyseessä oli eilisen jämät, joita teki mieli vähän virittää :)).



Löysin tämän reseptin Maku-lehdestä (1/2017), joka osoittautui aivan loistavaksi numeroksi. Kaikki kolme sieltä jo testaamani reseptiä ovat olleet menestyksiä. Jee. :)

Mutta, kuten aina, muokkasin vähän tätäkin reseptiä. Kevensin menoa vaihtamalla fetajuuston raejuustoon. Hyvin toimi.


Avokado-appelsiinisalaatti ja currykastike (2-4:lle)

1 appelsiini
1 avokado
1/2 prk raejuustoa
1/2 kerä jäävuorisalaattia
n. 150 g kaalia
suolaa
pippuria

1 keltuainen
1 rkl sitruunamehua
1 tl currya
1 valkosipulinkynsi
1 rkl hunajaa
1/2 tl suolaa
1 1/2 dl oliiviöljyä
1/2 dl vettä
1/2 appelsiinin kuori raastettuna


Tee kastike.

Yhdistä kulhossa keltuainen, sitruunamehu, curry, valkosipulinkynsi, hunaja ja suola.
Jos hunajasi on kovin jähmeää, lämmitä sitä mikrossa muutama sekunti, että se pehmenee.

Sekoita sauvasekoittimella  ja ilsää oliiviöljy ohuena nauhana sekoittimen käydessä. Kuin tekisit majoneesia.

Sekoita hyvin.

Lisää vesi ja appelsiininkuoriraaste.

Nosta kylmään odottamaan.


Revi salaatti tarjoilulautasen pohjalle. Höylää kaali ohuiksi suikaleiksi esimerkiksi juustohöylällä, nostele salaattipedin päälle.

Kuori appelsiini veitsellä täysin kuorettomaksi. Viipaloi ohuiksi viipaleiksi ja poista keskeltä valkoinen ruoti. Nostele appelsiinit pedille.

Ripottele raejuusto salaattiin.

Pilko myös avokado ja lisää salaattiin.

Rouhi päälle suolaa ja pippuria.

Tarjoa kastike joko erikseen tai ripottele sitä hieman annoksen päälle.


sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Runebergin kääretorttu

Hyvää Runerbergin päivää!


Kuten viimevuotisesta avautumisestani tavallisten runebergintorttujen yhteydessä huomasitte, on päivä minulle erityisen muistorikas - koomisella tavalla. :D

Nyt olen itse asiassa herkkulakossa (jonka rikon kuun lopussa laskiaispullilla), mutta koska minulla on kylässä mahtavia vieraita, ruunarit ovat superhyviä, ja tämä eteen kävellyt resepti oli vastustamaton, leipasin eilen mehevyydessään voittamattoman Runebergin kääretortun. (Kiitos Maku-lehti 1/2017.)


Voi vitsit, että tuli mehevä ja makea leivos! Siis aivan superhyvää. Yleensä en ihan kauhean äkkimakeista leivonnaisista tykkää, mutta tähän se jotenkin sopi. Koko rulla oli niin ihanan kostea. Eikä todella tarvinnut suurta palaa makeannälkää tyydyttämään.

Tosin meidän nelihenkinen porukka taisi olla muuten nälissään, sillä torttu katosi saman tien parempiin suihin. :)


Nyt kaikki leipomaan - kääretorttu on 100 kertaa vaivattomampi kuin perinteiset ruunarit, ja jopa ehkä paremman makuinen!


Runebergin kääretorttu (4-8:lle)

2 munaa
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
n. 7 tippaa manteliaromia
100 g voita sulatettuna
1 dl mantelijauhetta
1/2 dl perunajauhoja
1/2 dl korppujauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl kardemummaa
1/2 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä
1/2 tl pomeranssinkuorta

n. 300-400 g vadelmahilloa

1 1/2 dl tomusokeria
2 tl vettä

jäisiä vadelmia (itse poimittuja)


Vatkaa munat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi.

Lisää manteliaromi ja sula, huoneenlämpöinen voi.


Sekoita kuivat aineet hyvin keskenään. Nostele ja kääntele ne taikinan joukkoon.


Levitä taikina paperoidulle uunipellille.


Paista 200-asteisessa uunissa n. 8-10 minuuttia.


Kumoa kypsä taikina toiselle leivinpaperille, jolle olet ripotellut sokeria.

Anna jäähtyä kunnolla.

Levitä päälle vadelmahillo ja kääri lyhyeltä sivulta rullalle.


Nosta kääretorttu jääkaappiin oleentumaan vähintään pariksi tunniksi.

Kun on syömisen aika, tee kuorrutus. Sekoita kylmä vesi tomusokeriin ja nostele seos pieneen pakastepussiin. Leikkaa pussin kulma pois, ja rutista koristeet paikalleen.

Ripottele päälle jäisiä vadelmia.