torstai 30. tammikuuta 2014

Pähkinäiset kuharullat lisukkeineen

Tässäpä tupsahtaa iki-ihana ja näyttävä, ehkä hieman juhlava kuharesepti.

Pähkinöillä, sienillä ja ihanalla vaalealla kalalla ei kyllä oikein voi mennä pieleen. Lisukkeiksi valikoin sitä mitä kaapista löytyi + vähän jotain muuta, ja hyvinhän nämä sopivat yhteen! Etenkin sienet ja juurekset olivat nappivalinta.
Kokeile yhdistää omien suosikkilisukkeittesi kanssa, arvelisin että myös pienessä kermatilkassa haudutetut juurekset voisivat olla poikaa. Tai kesällä ihan vain rapsakka salaatti.


Löysin reseptin Glorian ruoka & viini -lehdestä (8/2013), joka suorastaan pursui ihania kalaisia (ja muita) herkkuja.

Tämän ruoan vaikeusaste ei ole korkea. Tein tämän nimittäin raisujen kaksipäiväisten synttärijuhlien toisen päivän iltana. Ja hyvin onnistui heikosta keskittymiskyvystä huolimatta. :) Muuttelin hieman alkuperäistä reseptiä, kuten asiaan kuuluu.


Pähkinäiset kuharullat (4:lle)

8 kuhafilettä
2 porkkanaa
iso kourallinen cashewpähkinöitä
suolaa
pippuria
n. 1 rkl sitruunamehua
(tuoretta) tilliä

Lisäksi:
tuoreita herkkusieniä
ruusukaaleja
pinaatinlehtiä
salaattia
loraus oliiviöljyä
lanttukuutioita tämän reseptin mukaan
muutama tupsu tuoretta tilliä


Suolaa kuhafileet kevyesti ja rouhi päälle pippuria. Murskaa cashewpähkinät.
Kuori porkkanat ja siivuta ne juustohöylällä.

Asettele porkkanat ja pähkinärouhet kuhafileiden päälle. Rullaa fileet ja nostele ne pystyasennossa uunivuokaan. Tiputtele vielä pähkinöitä rullien sisään. Lorauta päälle sitruunamehua ja rouhi suolaa ja pippuria.


Paista fileitä 200-asteisessa uunissa n. 20 - 25 minuuttia.


Fileiden paistuessa valmista lisukkeet.

Valmista lanttukuutiot tämän ohjeen mukaan (n. 15 minuuttia).

Keitä ruusukaalit (n. 10 - 15 minuuttia) ja valuta vesi pois. Suolaa kevyesti.

Viipaloi herkkusienet paksuiksi viipaleiksi. Lämmitä loraus öljyä pannulla ja paistele sieniä viitisen minuuttia.

Pilko salaatti ja yhdistä pinaatinlehtien kanssa. Lorauta päälle hiukan oliiviöljyä.

Kokoa annos, ripauta päälle vielä tuoretta tilliä ja nauti. :)


Ja sitten aina hauska osuus... Toisin kuin viimeksi, tällä kertaa mielestäni oma annokseni näytti jopa paremmalta kuin lehdessä:


sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Kanaa ja vihanneksia kiinalaisittain

Keinotekoinen kesä on vallannut kotini: ZenGrow kasvattaa tuoreita yrttejä, pavunidut uhkuvat elinvoimaa astiakaapissa itäessään, eikä vielä ihan kaikki Vietnamin reissun rusketuskaan ole hävinnyt.

Ja ajatuksen voima kantaa kauas... Aina saareen ja mökille asti. :) Tai kaukomaille! Ja mielikuvamatkailuahan parhaiten tukevat oikeat kulinaristiset elementit.

Aasialainen keittiö ei pettänyt taaskaan. Kanaa ja vihanneksia kiinalaisittain kuulostaa kovin simppeliltä ja onkin sitä! Mutta ai että tätä makujen harmoniaa. Kotoinen suppilovahvero sopii inkiväärin, seesamin ja korianterin rinnalle "just eikä melkeen".


Olen kantanut joltain Kiinan matkaltani kotiin mitä ihanimman ruoka-opuksen nimeltä Chinese & Asian cookbook. Tämä järeä opus harvoin pettää, ja näiden reilun tuhannen sivun lomasta löytyi myös tämä resepti. 

Annos toimi myös ilman yrttejä.


Miten kanasta ja kasviksista saakin näin hyvää?! 
Nuolin sekä oman lautaseni että tarjoiluastian. Kattilan pohjalle ei kieleni valitettavasti ylettänyt. :)


Kanaa ja vihanneksia kiinalaisittain (2:lle)

n. 350 g maustamattomia kanasuikaleita
n. 200 g kaalia
1 sipuli
1/2 dl bambunversoja (purkista)
n. 2 cm pätkä tuoretta inkivääriä
reilu loraus öljyä
1,5 dl kuivattuja suppilovahveroita (tai vaikka 1 prk herkkusieniä)
2,5 dl vettä
kourallinen pavunituja
suolaa

1 rkl soijaa
1 rkl palmusokeria
1 rkl riisiviinietikkaa
muutama tippa (n. 15) seesamiöljyä

1 rkl maissitärkkelystä

kourallinen tuoretta korianteria
pieni nippu tuoretta ruohosipulia



Laita suppilovahverot turpoamaan 2,5 dl:n vettä. Anna niiden turvota vähintään puolisen tuntia.

Lämmitä loraus öljyä pannulla. Lisää kanat ja paista ne lähes kypsiksi.

Pilko sillä välin kaali ja sipuli ohuiksi suikaleiksi. Pieni myös bambunversoja ja tarvittaessa suppilovahveroita hieman. Kuori inkivääri ja leikkaa siitä ohuita "tikkuja".

Siirrä valmiit kanat pannulta syrjään.

Lisää öljyä pannulle ja lämmitä se. Lisää pannulle kaali, sipuli, inkivääri ja bambunversot. Lisää myös suppilovahverot, mutta säästä liotusvesi. Paistele miedohkolla lämmöllä kunnes kasvikset pehmenevät. Älä anna ruskistua! Jos näyttää uhkaavalta, lisää loraus vettä pannulle. Mausta kasvikset kevyesti suolalla.

Sekoita keskenään soija, riisiviinietikka, seesamiöljy ja palmusokeri. Sekoita hyvin, että sokeri liukenee.
Sekoita maissitärkkelys suppilovahveroiden liotusveteen.

Kun kasvikset ovat valmiita, lisää kanat takaisin pannulle yhdessä soijaseoksen ja pavunitujen kanssa (voit myös ripotella pavunidut vasta valmiin annoksen päälle). Paista pieni tovi, että kanat lämpenevät. Lisää pannulle myös suppilovahverovesi-maissitärkkelyssekoitus hyvin sekoittaen / lastalla sohien.

Anna kastikkeen pulpahtaa pari kertaa, kunnes se paksunee. Et voilà!

Silppua annoksen päälle runsaasti tuoretta korianteria ja ruohosipulia.
Tarjoa esimerkiksi jasminriisin kera.


Yksi vuoden parhaista ajoista on nyt täällä - tulppaaniaika! Hiphei! :)



perjantai 24. tammikuuta 2014

Murea ja maukas karjalanpaisti

Karjalanpaisti on ehkä yksi suomalaisimmista ruoista evö. Mikä kruunaisi paremmin poskia nipistelevän hiihtolenkin, kuin valmiina odottava höyryävä ja lämmittävä perinneherkku?


Karjalanpaisti ei ole koskaan herättänyt minussa vahvoja tunteita suuntaan tai toiseen. En ole kotoisin karjalanpaistiseudulta, eikä se myöskään ole koskaan kuulunut perheemme repertuaariin. Perusruoka siis.

Glorian ruoka ja viini -lehti herätti minussa kuitenkin uteliaisuuden. Jouni Toivasen ohjeita seuraamalla pitäisi saavuttaa pähkinäinen ja maltainen maku sekä upea väri. Ja kun kaupassa tuli vastaan todella hyvän näköisiä, tuorepakattuja karjalanpaistilihoja, oli pakko lähteä testaamaan.

Itse asiassa tein pottilohkoa, sillä lisäsin pataan juureksia. Ehdassa karjalanpaistissa pitäisi kai olla vain lihaa ja sipulia.

Ja aijai, hyväähän karjalanpaistista tuli. Parasta oli hipaisusta mureneva liha, sekä ihanasti kasviksista maut imenyt liemi.

Aterian kruunasi muusi-tiimin, eli mieheni, panos: perunamuusi runsailla kuorilla ja pienillä kökkäreillä. Kuten kuuluukin. :)

Söimme karjalanpaistia kahtena päivänä. Maku ja mureus nousivat aivan uudelle tasolle seuraavana päivänä, kun paisti oli muhinut yön yli (vaikkakin jääkaapissa). Jatkossa teen karjalanpaistini reilusti etukäteen. Syöntipäivänä hilpaisen ladulle, delegoin ruoanlämmitysvastuun, ja varpaiden sulettua istun nauttimaan...


Karjalanpaisti (4:lle tai 2:lle kahdeksi päiväksi)

n. 800 g karjalanpaistilihoja
2 isoa sipulia
n. 10 kokonaista mustapippuria
3 porkkanaa
1 -2 lanttua koosta riippuen
n. 2 tl suolaa
1/2 - 1 l kylmää vettä

mustapippuria
suolakurkkuja tai puolukkasosetta

Levitä lihat uunipellille. Lämmitä uuni mahdollisimman kuumaksi. Oma uunini lämpenee n. 275 - 300 asteeseen. Käytin asetuksena kiertoilma / grillivastus.


Kuori kasvikset, pilko porkkana ja lanttu suuriksi paloiksi ja sipuli reiluiksi lohkoiksi.

Paahda lihoja uunin ylätasolla n. 8 - 10 minuuttia. Vahdi, etteivät ne kärähdä. Uunistani kuului iloinen pokse ja pauke. Ja avatessani luukun pärähti palohälytin soimaan. :D Laske uunin lämpö 150 asteeseen.


Nosta lihat ja sipulit (uuninkestävään) kattilaan kerroksittain. Kaada päälle reilusti vettä. Tipauta kattilaan vielä suola ja pippurit. Kiehauta neste ja kuori pinnalle nouseva vaahto.

(Jos kattilasi on uuninkestävä, jatka valmistusta siinä. Muussa tapauksessa siirrä lihat, sipulit ja neste uunipataan.)

Lisää pataan myös porkkanat ja lantut. Lisää vettä tarvittaessa siten, että ainekset nippanappa peittyvät. Nosta koko komeus uuniin ja hauduta pataa vähintään 2,5 tuntia. Ideaalitapauksessa laske lämpö 2,5 h jälkeen vielä n. 80 asteeseen ja jatka hauduttelua pari tuntia.

Valmista padan hautuessa perunamuusi.

Tarjoa karjalanpaisti esimerkiksi suolakurkkujen tai puolukkasoseen kanssa. Rouhaise annoksen päälle vielä mustapippuria ja tarvittaessa suolaa.


tiistai 21. tammikuuta 2014

Loistava lounassalaatti

Viikko lähestyy puoltaväliä, mutta vielä pitäisi keksiä kiinnostavaa, inspiroivaa ja virtaa-antavaa lounasevästä.
Onneksi ZenGrow hyrrää olkkarin nurkassa, joten tuoreet yrtit löytävät tiensä eväsboksiin helposti.

Ja kirkasvalon lailla toimivat kasvilamput muuttavat aamuäreän kaamosmasentujan iki-intsiksi hopeareunustennäkijäksi. Onkohan tässä salaisuuteni?


Loistava lounassalaatti (1:lle)

1/2 kesäkurpitsaa
2 tl oliiviöljyä
(1/2 tl sitruunamehua)
suolaa
pippuria

keräsalaattia
kurkkua
tomaatti
pari retiisiä
1 keitetty muna
pinjansiemeniä
tuoreita yrttejä, esim. basilikaa, sitruunamelissaa tai minttua


Pilko kesäkurpitsa pienehköiksi suupaloiksi. Pyöritelle kesäkurpitsat oliiviöljyssä (ja sitruunamehussa) ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Laita kesäkurpitsat ja pinjansiemenet pieneen uunivuokaan ja paahda uunissa 220 asteessa noin 15 - 20 minuuttia. Jos on kiire, voit paahtaa kesäkurpitsat myös pannulla (n. 5 - 10 min).

Keitä muna.

Revi salaatti, pilko kurkku ja tomaatti, viipaloi retiisi. Kokoa lautaselle salaatti, kurkku, tomaatti ja retiisi. Rouhi päälle aavistus suolaa ja pippuria. Kaada uunista tulleet kesäkurpitsat ja pinjansiemenet salaatin päälle.

Pilko päälle kananmuna ja silppua yrtit.


lauantai 18. tammikuuta 2014

Marjainen valkosuklaajuustokakku, ystävänpäiväkakku

Mietin kovasti mikä asia olisi tänään juhlan arvoista. On tuikitavallinen lauantai.
Ja siinäpä se. On tuikitavallinen, kaunis lauantai ja olen onnellinen. :) Voisiko enempää juhlan aihetta kaivata?


Kaivoin tänään sähköpostiarkistoistani erästä reseptiä. Hakutulosten joukkoon suodattui myös sähköposti hyvältä ystävältäni. Se oli vuodelta 2003, siitä on jo 14 vuotta! Luin kirjeen kyyneleet silmissä liikuttuneena ja nauraen. 

Olen niin onnellinen siitä, että minulla on mitä parhaimpia ystäviä, jotka ovat pysyneet rinnallani (vaikkakin osa etänä) vuodesta ja vuosikymmenistä toiseen.
Ystävänpäivää ennakoiden, kakun täydeltä sydämiä kaikille teille rakkaille! :)


Marjainen valkosuklaakakku oli tosi herkkua! Eihän näillä aineksilla voi mennä pieleen. Kakku oli sopivan makea ja ihanan täyteläinen.

Marjatäytteenkin voi valita oman maun tai kaapista löytyvän hillon mukaan. :) Ensi kerralla tosin ajattelin testata sitruunaista tai limeistä hilloa, ja tuoda siten lisää kontrastia makeuteen ja täyteläisyyteen.

Reseptistä kiitokset ja kunnia Marian herkkupuodille.


Marjainen valkosuklaajuustokakku

100 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Täyte:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g sokeria
2 munaa
1 tl vaniljasokeria
1/2 sitruunan mehu
1/2 sitruunan kuori raastettuna
1 rkl perunajauhoja
1 prk (150 g) creme fraichea
100 g valkosuklaata
vajaa 1 dl notkeaa marjasosetta tai hilloa (käytin mustaviinimarjahilloa, jota notkistin karpalomehulla)
(tarvittaessa mehua hillon notkistamiseen)


Tee ensin taikina. Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne voi-sokerimassaan. Sekoita hyvin.

Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla, laita paperia myös reunoille.

Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Tämä ei ollutkaan ihan niin helppoa, kun reunapaperit tahtoivat nousta ja lipsahdella. Varaa siis aikaa ja kärsivällisyyttä (mitä se on?) touhuun. :)

Reunojen ei tarvitse olla kovin korkeat. Minulla ne on tässä liian korkeat ja leikkasinkin ylimääräiset veitsellä pois täytteen kaatamisen jälkeen.


 Tee täyte. Pese sitruuna ja raasta puloet sen kuoresta, purista puolikkaan sitruunan mehu talteen.
Laita valkosuklaa sulamaan vesihauteeseen miedolle (!) lämmölle. Eli vesi ei saa kiehua villisti. Maltti on valttia. Veden pinta ei myöskään saa koskea yllä olevan kattilan pohjaan. Jos lämpötila on liian korkea, paakkuuntuu valkosuklaa kattilan pohjaan. Eli sulattele suklaata hissukseen ja sekoittele välillä.


Sekoita keskenään tuorejuusto ja sokeri.

Lisää munat ja sekoita hyvin.
Lisää myös vaniljasokeri, sitruunamehu ja perunajauho. Sekoita.
Lopsauta myös creme fraiche mukaan joukkoon. Ja viimeiseksi valkosuklaa.

Sekoita täyte hyvin ja kaada se vuokaan.


Tässä vaiheessa voit leikata myös ylimääräisiä taikinan reunoja pois. Riittää, että reuna on noin. 1/2 cm yli täytteen pinnan.

Voit käyttää joko tuoreita marjoja, jotka soseutat ja maustat sokerilla. Tai sitten valmista hilloa. Jos hillo on kovin töpäkkää kamaa, voit notkistaa sitä mehulla.

Tipauttele hilloa täplinä täytteen päälle.


Vetele veitsellä kuvioita täytteeseen.
Aina kun nostat veitsen ylös taikinasta ja isket sen takaisin täytteeseen, kannattaa veitsi nuolaista (tai siis pyyhkiä tietysti) puhtaaksi. Muuten jäljestä tulee sottaisempi.


Paista kakkua 150-asteisessa uunissa 1 h 15 minuuttia.


Anna valmiin kakun jäähtyä kunnolla vuoassaan, vaikka yön yli. Minulla kyllä irtosi kakku nätisti vain reilun tunnin jäähyttelyn jälkeen.




perjantai 17. tammikuuta 2014

Paistetut ja tuoreet kevätrullat sekä aasialainen salaatti


Voi että miten aurinko paistaa! Voi jopa sanoa hankien kimaltavan. Oli jo aikakin. :)

Olen parissa viime jutussani hekumoinut Vietnamia ja sen keittiötä. Ja täytyy kyllä myöntää, että todella aasialaisesti-virittynyt nainen touhuaa tällä hetkellä keittiössä.

Ja kevättäkin on rinnassani aivan ylenpalttisen paljon. Ja tästä ei tarvitse edes yrittää rakentaa aasinsiltaa kevätrulliin. :)


Uppopaistetut kevätrullat ovat kuuluneet repertuaariini jo vuosia, mutta nyt olin unohtanut ne vähäksi aikaa. Vietnamilaiset, tuoreet kesä- tai kevätrullat löysivät tiensä keittööni vasta viime keväänä. 

Ja samassa hengenvedossa täytyy todeta, että nämä ovat rehellisesti sanottuna rumimmat kevätrullat, mitä olen koskaan tehnyt! Kevätrullalevyt olivat saaneet runtua, joten ne olivat täynnä pieniä halkeamia ja lovia. Kokkasin myös kovassa kiireessä, joten en ehtinyt pilkkoa täytteen komponentteja riittävän pieneksi, enkä myöskään kunnolla keskittyä rullan taitteluun. No mutta, ulkonäkö ei vaikuta makuun. :)

Kevätrullat ovat tosi hyviä. Vastaani ei ole tullut vielä aterioijaa, joka ei niistä pitäisi. Tällä kertaa pyöräytin hieman jykevämmän makuisesta täytteestä sekä paistettuja, että tuoreita versioita.
Erittäin tärkeä ja ehkä hieman vaikeastikin miellytettävä kohderyhmä tykkäsi. Ja paljon. Score! Olin iloinen. :) 

Taannoisella Vietnamin matkallamme osallistuimme kokkauskurssille, ja tottahan toki sielläkin pyöräyteltiin kevätrullia.

Siellä "käärepaperina" oli riisistä tehty levy, toinen taikinatyyppi tehdään vehnästä. Vehnäversiot myydään pakasteena, ja riisilevyt kuivattuna. Molempia versioita voi käyttää sekä paistettuna että tuoreena. Suosisin kuitenkin riisipaperia tuoreisiin ja vehnää paistettuihin kevätrulliin.


Tässä kuvassa on Hoi Anin kokkauskurssimme tulokset. Alla minun versioni ja yllä mieheni, ehkä hieman kärähtäneet, versiot. Täytteenä oli raastettua perunaa ja porkkanaa, possua sekä mausteita (mm. viismauste ja chili).

Tästä lähdettiin liikkeelle.

Näin sitä rullailtiin...

Ja tämmöisiä niistä tuli. Huom! Kuivia, riisipaperilevyjä voi pinota. Märkiä ei. Eikä myöskään vehnärullia. Ne tarttuvat toisiinsa nopeasti.

Kokkailu Hoi Anissa ravintolan keittiössä oli tosi kivaa. Ei mitään suurkeittiömeininkiä, vaan kutakuinkin samat fasiliteetit kuin kesämökillä. Aivan ihanaa!

Paistelun apuna tietenkin tikut eikä mitään reikäkauhaa...
Mutta takaisin suomalaisiin rumilus-rulliin. :) Kokeilin kahta eri taikinaa ja kahta eri taktiikkaa.
Nämä uppopaistetut tein vehnätaikinasta ja tuoreet riisipaperista. Paistoin myös pari riisiversiota, jotka eivät ehtineet kuvaan mukaan. Riisitaikinan paistaminen kuitenkin onnistui myös.



Paistetut kevätrullat mustapapu-täytteellä (20 kpl)

10 kpl isoja, paistamiseen tarkoitettuja kevätrullalevyjä (esim. vehnälevyjä pakastealtaasta)
(ja/tai riisipaperilevyjä tuoreisiin rulliin)

1/5 pienehköstä kaalista
1 porkkana
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1-2 rkl mustapaputahnaa
n. 1/2 l (rypsi)öljyä (ei oliiviöljyä!) paistamiseen

Suikaloi kaali, kuori ja raasta porkkana. Pilko myös sipuli. Kuori ja murskaa valkosipuli.
Lämmitä loraus öljyä pannulla, lisää kasvikset. Pyörittele niitä pannulla, kunnes kaalit ja porkkanat pehmenevät kunnolla. Älä anna niiden ruskistua.

Lisää mustapaputahnaa 1 rkl kerrallaan ja maistele maku kohdalleen. Täyte saa olla aika ydyn makuista.

Anna täytteen hieman jäähtyä ja jähmettyä. Jos käytät pakastelevyjä, nosta levyt sulamaan n 15 minuutiksi.

Kaada öljy kasariin tai kattilaan ja lämmitä se 180-asteiseksi. Liian kylmä öljy tekee rullista liian lötköjä, koska taikina vain imee öljyä itseensä. Liian kuuma öljy kärtsää pinnan, eikä kypsennä sisusta. Tiedät öljyn olevan valmis, kun tipautat siihen palasen taikinaa ja se nousee iloisesti kuplien pintaan. Voit myös laittaa syömäpuikot pystyyn pohjaa vasten. Jos kuplia muodostuu ja nousee pintaan heti, on öljy sopivan kuumaa.

Jos levyt ovat haperoita, kastele niitä vähän esim. pullasudin tai märän pyyhkeen avulla. Sen verran että ne pehmenevät eivätkä halkeile. Halkaise halutessasi levy puoliksi kuten kuvassa.

Nosta täytettä kolmion kärkeen.


Rullaa rulla siten, että nostat kolmion alakärjen täytteen yli. Vedä taikinaa "taaksepäin" siten, että se muodostaa tiukan kelmun täytteen ympärille. Rullaa noin 1/4 - 1/2 kierrosta eteenpäin, taita reunat keskelle ja rullaa loppuun.

Nosta valmis rulla saumapuoli alaspäin kuivumaan ja liimautumaan.


Paista rullia öljyssä n. 2 minuuttia / puoli. Öljyä ei tarvitse olla ihan kauheasti, n. 4 - 7 cm kerros.

Nosta valmis, kauniisti ruskettunut rulla talouspaperin päälle valumaan.

Näin iloisia niistä tuli!
Tein tosiaan myös tuoreita rullia samasta täyttteestä. Valmistus- ja rullailuohjeet ovat muuten täysin samat, mutta älä paista. :) 


Tarjoa kevätrullien kanssa esim. raikasta aasialaista salaattia. Tämä on yksi suosikkini...


Aasialainen salaatti (4-6:lle)

1/2 pienehköstä / keskikokoisesta kaalista
2 isoa porkkanaa
2 isohkoa sipulia
1 limen mehu ja kuori raastettuna
1,5 rkl kalakastiketta
1,5 rkl palmusokeria
1 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
1-2 valkosipulinkynttä
ripaus chiliä
n. 1/2 dl suolapähkinöitä
tuoretta korianteria

Pilko tai raasta kaali ohuiksi suikaleiksi. Kuori ja raasta porkkana. Pilko sipuli ohuiksi suikaleiksi.
Pese lime ja raasta kuori pieneksi. Kuori ja murskaa valkosipuli, kuori ja raasta inkivääri. Silppua korianteri.

Sekoita kaikki kastikkeen ainekset keskenään.

Yhdistä kasvikset ja sekoita ne kunnolla sekaisin. Lisää kastike ja sekoita hyvin.
Nosta salaatti jääkaappiin mehustumaan pariksi tunniksi. 

Rouhi suolapähkinät ja lisää ne salaatin päälle juuri ennen tarjoamista.
Mielestäni tämä salaatti on erityisen hyvää jääkaappikylmänä / viileänä tarjottuna.




sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Vietnamilainen ruoka, mailman paras ruoka

Vietnamin keittiö... Mistä aloittaisin?

Vietnam on kaikkien 35 vierailemani maan kulinaristinen huipentuma. Missään muualla en ole kohdannut vastaavanlaista täydellistä harmoniaa: runsaat ja vivahteikkaat maut, tuoreet ja nektaria tihkuvat raaka-aineet, värikkäät ja elinvoimaiset kasvikset, merenelävät ja liha, terveelliset ja tasapainoiset ateriat, aromikkaat mausteet ja pikantit kastikkeet, estetiikka ja esillepano... 


Muut suosikkini kuten Ranska, Indonesia, Kiina, Meksiko, Nicaragua, Intia, Italia tai Laos eivät pääse edes lähelle.

Olen palannut matkaltani niin inspiroituneena, että vietnamilaisia reseptejä löydätte blogistani varmasti vielä lisää. Vietnam oli myös niin paljon muutakin kuin ruokaa; kulttuuri, luonto, ihmiset, tavat... Yritän kuitenkin tässä kirjoituksessa pitäytyä ruokateemassa ja kuvata teille sitä kulinaristista mahtavuutta, mitä Vietnam tarjoaa.

Phu Quocin saaren luoteiskolkassa piilevä kalastussatama sekä näkymät Kambodzaan

Vietnamilainen keittiö on monipuolisuudessaan läkähdyttävä. Pitkä ja runsasväkilukuinen maa on imenyt oman keittiökulttuurinsa lisäksi itseensä ympäröivien maiden parhaat palat, sekä siirtomaa-ajan ranskalaiset vaikutteet. Fuusiokeittiötä parhaimmillaan! Matkasimme itse Etelä- ja Keski-Vietnamissa, ja vain muutamalla paikkakunnalla. Mitä kaikkea meiltä jäikään vielä kokematta!

Antony Bourdaininkin kehuman Lunch Ladyn tarjontaa Saigonissa

Vietnamilainen ateria syödään yhdessä koko perheen kanssa ja annokset jaetaan. Kokkailu on hidasta mutta mutkatonta, kasvisten pilkkominen vienee eniten aikaa. Jokainen ateria sisältää todella runsaasti tuoretta salaattia, yrttejä, kasviksia ja hedelmiä, jotka noudetaan kadunvarsiin putkahtavilta markkinoilta tai suoraan omasta puutarhasta.

Hoi Anin katukuvaa skootterin selästä taltioituna

Vilkkaan kadun varrelta suurkaupungin, Saigonin, sykkeestä

Perusruoka Vietnamissa on yleensä nuudelijohdannaista. Pho, eli nuudelikeitto löytyy jokaisen ravintolan ruokalistalta ja siitä on myös omat alueelliset variaationsa. Paras pho-tyyppinen ruoka jonka söimme oli Hoi Anin (Vietnamin kulinaristinen keskus) erikoisuus Cao Lau. Tämä reseptin aion selättää.


Kokeilimme annosta monen tasoisessa ravintolassa. Hoi Anin ylivoimaisesti parhaat Cao Laut saimme ketterässä pikku syöttölässä, joka rakentui iltaisin hetkessä tontille, joka päivisin oli rakennustyömaa. Kun kilke ja kiviporaus hiljenivät, saapuivat paikalle tohottimet, ruokakärryt ja lukemattomat muovituolit. Ja ihmiset. Kauppa kävi kuin häkä!


Kokkimme istuskeli hyvinorganisoidun kattila- ja astia-arsenaalin keskellä ja valmisti ehtaa katugourmeeta tyynen rauhallisesti, mutta hämmästyttävällä nopeudella. Olin myyty!


Mutta takaisin pho'hun. Nuudelikeitto koostuu useimmiten siis nuudeleista, kasviksista (pavuniduista, salaatista, yrteistä, kevätsipulista), maukkaasta liemestä sekä joskus myös proteiinista, kuten merenelävistä, tofusta tai lihasta. Pinnalle ripotellaan tavallisesti vielä paahdettua sipulia.

Keiton juju on nimenomaan liemi, ja suomalaisessa keittiössä tuleekin olemaan haasteita samojen aromien aikaansaamiseksi. 

Simpukka-pho. Ihanaa...
Mutta taipuuhan nuudeleit yhteen sun toiseen muuhunkin muotoon! Paistetut nuudelit erilaisin härpäkkein varustettuna edustavat tyypillistä ratkaisua, mutta hyvinvarustelluista keittiöistä tupsahteli lautaselle vaikkapa ilma-puhallettuja, linnunpesän näköisiä häkkyröitä. 

Nuudelilajeja käytetää Vietnamissa monipuolisesti; on tuoreita valkoisia riisinuudeleita,  lasinuudeleita mung-pavun tärkkelyksestä (glass / cellophane noodles), paisuvia paksuja riisinuudeleita, ohuita riisi-vermisellinuudeleita sekä tuoreita kiinalaisia munanuudeleita, joissa hiilihydraattina on vehnä.

Ja tietysti monien kastikkeiden ja grilliruoan kumppanina tarjotaan riisiä.


Jos tänä päivänä kävisi ruoka-hipsteriltä kysymässä mielipidettä vietnamilaisesta ruoasta, mainitsisi hän varmasti tuoreet kesärullat, yhden viime vuoden vahvimmista ruokavillityksestä. Ja rulliahan Vietnamissa saa - niin tuoreena kuin paistettunakin.

Kokkauskurssin kevätrullat: alla naisversio, yllä hieman ronskimpi miesversio :)
Rullat voidaan tarjota joko valmiiksi rullattuna, rullausvalmiina täytekasoina tai kaikki ainekset suurina ryökkiöinä. Mukana tulee aina herkullinen dippi, joka on yksinkertaisimmillaan soija- tai kalakastiketta, chiliä ja seesaminsiemeniä tai limeä.

Osallistuimme Hoi Anissa kokkauskurssille, joka on lähes pakollinen aktiviteetti  kaupungissa. Banaaninlehdessä haudututetun sitruunaruohokalan ja grillattujen sesam-possujen ohessa pyöräyttelimme myös paistettuja kevätrullia. 

En osaa valita suosikkiani super-raikkaiden tuoreiden rullien ja maukkaiden ja rasvanrapsakkaiden paistettujen rullien välillä. Molempi parempi. :) 


Mutta oma suosikkikappaleeni Vietnamin keittokirjastossa on ehdottomasti merenelävät. Turkoosi meri on antelias ja erityisesti Phu Quocin saari Vietnamin lounaiskolkassa on kalaisasta aromistaan tunnettu. Onhan saarella myös maailman kuulu kalakastiketehdas, joka on tuottanut erittäin korkealaatuista nuoc mâm -kalakastiketta jo yli 200 vuotta. Kastiketta ei saa viedä lentokoneessa pois saarelta, kuulemma rikkoutuneen pullon aiheuttaman hajun poistaminen veisi kuukausia.

Ganh Daun ainoan ravintolan ihania herkkuja

Söimme parhaan meri-ateriamme Phu Quocin luoteiskulmassa Ganh Daun satamassa, jossa oli myös näköalapaikka naapurimaahan. Ruoan odottelu kesti noin puolitoista tuntia, mutta aika hurahti kuin siivillä turkoosia merta, Kambodzan rannikkoa, hedelmäveneitä ja kalastusaluksia tuijotellessa sekä aiempaa skootteriretkeä muistellessa.

Grillatut mustekalat ja simpukat olivat koko matkan ajan suosikkejamme, mutta myös erilaiset kalaruoat hurmasivat: savipadassa voimakkaassa liemessä haudutettu valkoinen kala tai banaaninlehdessä grillattu kokonainen basa. Aijai... Maistoimmepa myös merisiiliä, mutta hän oli hieman pliisu esitys.

Parhaat simpukat saimme Duong Dongin kaupungissa "ulkoilmaravintolassa".


Simpukat grillattiin hiiligrillillä. Erilaiset avonaiset simpukat aseteltiin kuorineen kuumalle grillille, ja simpukan päälle nosteltiin seosta, joka koostui pähkinöistä, kevätsipulista, limemehusta ja yrteistä. Viitisen minuuttia grillissä ja höyryävät simpukat olivat edessä. Simpukka täytteineen hörpättiin suoraan kuoresta (sen hieman jäähdyttyä). Taivaallista!


Kalastuskulttuuria ei Phu Quocilla voi sivuuttaa. Rantoja rytmittivät jos jonkinlaiset rysät ja kalan- tai osterinpyyntimajat ja -lautat, sekä muut sivuilmiöt.

Ostereita vai kaloja varten? Entäs sitten lauttamökit, mitä niistä kalastetaan?
Rantateiden varsilla ei ollut lainkaan poikkeuksellista nähdä satoja metrejä pitkää aluetta, jossa paikalliset kuivasivat pikkukaloja. Kenties anjoviksia kalakastikkeeseen käytettäväksi. Ehkä siis kalakastikkeen joskus hieman punertavakin sävy johtuu punaisesta hiekkapölystä, jota päällystämättömillä enduro-teillä riitti. 


Ja myös merestä itsestään tosiaan löytyi yhtä sun toista. Näimme kaksi erilaista meritähteä, joista toinen päätyi kalastusalukseemme asti. Hieman heikkokielitaitoisten venäläisten "Who the f*** is that?" huvitti meitä suuresti. Niin, ja uiskennellessa todistimme myös meduusojen läsnäolon rantavesissä. Tosin paikalliset jellyt olivat vähemmän ärhäköitä kuin Nicaraguan tai Thaimaan vastaavat. :)


Liha on Vietnamissa kallista eikä siihen peruskansalaisilla ole juuri varaa. Siksi monet liha-annokset sisältävät vain palan tai pari possua tai  nautaa, joka itse asiassa on kuulemma useimmiten oikeasti vesipuhvelia.

Kokkikurssimme possuvartaat. Sisällä sitruunaruohoa, seesamia, viismaustetta ym. Possu rullalle ja banaaninlehdellä kiinni. Nyytissä on kala odottamassa grilliä.

Mutta eihän sitä lihaa ehdi edes kaivata, kun kasvikset ovat niin upeita! Ja salaatit!  



Salaatit voivat olla sekä kylmiä että lämpimiä. Lämpimät salaatit ovat olleet suurta herkkuani aina ensimmäisestä Kiinan matkasta alkaen. Yllä olevassa kuvassa on bambulla, papaijalla ja korianterilla sävytetty kanasalaatti.

Olen huomannut että samanlaista ruokaisaa mehevyyttä saa Suomessa aikaiseksi hauduttamalla "lihaisia" kasviksia, kuten munakoisoa tai kaalia pienessä määrässä vettä, joka on maustettu soijalla,  kasvisfondilla tai millä milloinkin. Paksuja pavunituja tosin täällä kaipailen. Joidenkin lähteiden mukaan oheisen linkin idut ovat mung-pavun ituja, mutta täytyy kyllä olla joku eri laji kuin täällä Suomessa, sillä omani näyttävät tältä. Toimivat tosin nekin. :)


Toinen hauska tapa tarjota salaatti on "leivän alla". Esimerkiksi yllä olevassa kuvassa olevan sitruunaisen härkäsalaatin päälle oli nostettu ilmapaahdettu sesam-näkkäri. :) Hauskaa!

Ja salaatinkin kanssa pöytään tuotiin dippi erillisessä kulhossa. Salaatinlehtien huljuttelu kastikkeessa on tosi hauskaa, tätä aion kyllä jatkaa kotonakin!


Ruokajuoma-käsitettä ei Vietnamissa perinteisesti tunneta, vaan ruoan aikana neste saadaan yleensä pho-keiton liemestä. Tosin raikkaat oluet tukevat vietnamilaisia makuja täydellisesti ja paikalliset ovat kyllä todella ottaneet juoman omakseen. Kadunvarren ulkoravintolassa matalan (!) pöydän ja muovituolien viereen nostetaan korillinen olutta jotka lopulta laskutetaan avattujen pullojen mukaan. Ja kyllä, useimmiten 1/2 litran pulloista koostuva kori tyhjeni muutamalla hengellä viimeistä pisaraa myöten.


Entä miltä Vietnamin ruokakulttuuri näytti ehkä hieman tyypillisemmän (ei-niin-ruokaharrastajan) turistin näkökulmasta?


Herkkuja löytyy varmasti kaikkien makuun. Myös länsimaista ruokaa on turistialueilla saatavana. Itse kiersimme nämä paikat kyllä kaukaa. :) Jopa globaaleja pikaruokaloita löytyi Saigonin katukuvasta ja lentokentiltä, mutta esimerkiksi Phu Quocilta tai Hoi Anista ei.

Paikallinen ruoka on puhdasta, turvallista ja herkullista. Turistialueilla usein tarjoudutaan myös vähentämään annoksista chiliä, joten herkkänystyräistenkään ei tarvitse hikoilla. Lapsille löytyy varmasti myös hyvää pöperöä ja paikallisten lapsirakkaus ja auttavaisuus näytti tekevän lapsimatkailustakin helppoa.

Hotellien aamupala oli yleensä kombo länsimaista aamupalaa ja aasialaisia herkkuja. Vietnamissa syödään aamiaiseksi usein keittoa, mikä tuntuu meistä ehkä vähän oudolta. Lämpimät ja suolaiset ruoat kun kuuluvat meillä yleensä vasta lounasaikaan.

Otos Hoi Anin hotellimme aamiaispöydästä: patonkia täytteineen, hedelmiä, munakaskokki, kevätrullia, salaattia ja kasviksia. Ja kahvia.
Kahvi on yleensä hyvää ja paahteista. Tosin kahvit tehtiin useimmiten murusta ja joskus "sokeriton" kahvi oli kyllä aivan suunnattoman makea.

Phu Quocin hotellimme aamupala: munaa, patonkia ja purkkituoretta jugurttia. Vaihtoehto oli aina päivän keitto.

Hedelmät ovat tietenkin kasvuseuduillaan makeampia, mehukkaampia ja värikkäämpiä kuin täällä. Ja niitä oli onneksi tarjolla kaikkialla. Koska Vietnam ei ole vielä turistiasteeltaan läheskään "Thaimaa", elivät hedelmäkaupustelijatkin omaa elämäänsä. Rannalla saattoi päivän aikana nähdä muutaman naisen kantavan hedelmäkoreja. "Eat you like some fruuuuit?" saattoi kuulua selän takaa aurinkoa ottaessa, mutta kerran kieltäytyminen riitti. Tuputuskulttuuria ei ollut. Mutta ah, kyllä tuore mango biitsillä vain oli poikaa.


Ja mikä olisi ihanampi näky kuin vene notkuvassa hedelmäkuormassa? :D


Kuten jo aiemmin sanoin, ruokajuomana toimi maksimissaan olut. Viiniä löytyi suhteellisen monista ravintoloista, mutta usein se oli paikallista riisiviiniä. Export-viinit tulivat usein Ranskasta ja olivat kyllä suhteessa todella kalliita. Lasillisesta viiniä maksoi helposti saman verran tai reippaasti enemmän kuin pintaliitopaikassa Helsingissä. Kaksi ihmistä kuitenkin söi kolmen ruokalajin aterian oluineen 5 - 10 eurolla. Halvemmallakin olisi varmasti päässyt vaivaa näkemättä.


Mitä ruokaan tulee,"made in Vietnam" ei todella ole mikään häpeä. Jos en vielä saanut sinua vielä vakuutettua keittiön hurmaavuudesta, soita minulle! Käännän pääsi. :)

Tuoretta, iloista, konstailematonta ja herkullista. Siinä Vietnamin keittiön avainsanat.