Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarha. Näytä kaikki tekstit

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Juhannuksen puutarhakatsaus

Enpäs ole hetkeen ehtinyt kirjoitella puutarahakuulumisia. Mennäänpäs heti asiaan.

Ensimmäinen sato saatu muutama päivä sitten (eli n. 15.6.)! Nimittäin valkoiset retiisit ja jättiretiisit. Ihanaa!



Muuten hyötykasvirintamalla ollaan porskutettu vaihtelevalla menestyksellä... Alla on kuva, joka on otettu 22.5. Siellä näkyvät iloisesti 2 kesäkurpitsaa (oikealla takana), 3 avomaankurkkua (oikealla etualalla), 2 riviä retiisejä (oikealla), ja kukkia vasemmalla.


Avomaankurkuille kävi tosi köpösti. Taimet kuolivat heti, kun ne pääsivät ulos. Olin kyllä kylvänyt ne liian aikaisin, joten ehkä taimet eivät olleet vahvimmat mahdolliset. Tai ehkä ulkona oli liian helteistä (vaikka yritin kyllä varjostaa hallaharsolla)... En tiedä. Kuolivat. 

Pari taimea olivat kasvaneet äitini hoivissa sisätiloissa näin isoiksi. Ne olivat jo nupuillakin. Kuolivat ulkona. :(



Tässä kesäkurpitsat juuri istutettuina. Ne kukkivat parhaillaan. :)


Istutin kuukausimansikat ulos reipas viikko sitten (n. 15.6.), kun kelit taas hieman lämpenivät. Ne kasvavat hienosti! :) Kuva pienestä alusta löytyy alta.

Olin istuttanut myös pinaattia ja tammenlehtisalaattia. Jostain syystä salaatti ei itänyt, luulen, että siemenet olivat liian vanhoja (monta vuotta sitten hankittu). Pinaatille kävi niin, että se oli semmoisessa osassa kasvimaata, missä maa oli vielä liian savista ja tiivistä. Mylläsin siis maan, lisäsin hyvää multaa ja kylvin sekä pinaatit että tuoreet salaatit. Nyt ne ovat iloisesti nousseet. :)

Olen myös kylvänyt herneitä ja papuja (slenderette-laji). Nekin ovat nousseet. Herneet kasvavat iloisesti. :)

Vasemmalta ylhäältä aloittaen kellon suuntaan kuukausimansikka, herne ja papu. :)

Kukkarintamalla menee vähän paremmin. Orvokit ovat aivan uskomattoman upeita ja pursuilevat ulos laatikostaan. (Näin pieniä ne olivat huhtikuussa...)



Olen myös istutellut uusia kukkia: jonkin sortin liljoja, iiriksiä, palavaa rakkautta... Iiris kukkikin upeasti, mutta en saanut siitä taltioitua kuvaa.

Tässä alla olevassa kuvassa vasemmalta ylhäältä kellon suntaan edeten levisia, jalopähkämö, ritarinkannukset, varjolilat ja juuri ensimmäiset kukkansa avannut palava rakkaus. Nämä kaikki kuvat on näpsitty eilen aamulla.


Ihanat liljat taitavat aueta iloisesti nyt juhannuksen aikana. Ensimmäinen räjähti kukkaan tänä aamuna. :)


Ja sitten katse hieman aiempaan kesän. Ikuisen rakkauteni kohde, tulppaanit!
Tänä vuonna ne ovat olleet aivan upeita! Istutin viime syksynä kolmea sorttia, mutta parhaat kaikista olivat nämä vaaleanpunaiset, kerratut tulppaanit, jotka sain äidiltä. Kiitos! <3


Jostain kumman syystä viime vuonna iloisesti kukkineet tulppaanit eivät tehneet muuta kuin lehtiä!
Yksi reppana keltainen taisi tulla. Luulin, että tulppaanit kukkivat ainakin kaksi vuotta putkeen..?

Pitäisikö sipulit nyt nostaa maasta, kuivata, ja istuttaa syksyllä uudestaan?
Nämä kuvat on otettu jo 22.5. Nyt viimeisetkin tulppaaninvarret on leikattu poikki.


Tykkään tosi paljon kuvissa näkyvistä valkoisista lemmikeistä. Ne ovat näyttävämpiä kuin siniset; isommat kukat ja pitkäkestoisempi kukinta. Aivan ihania!


Tässä vielä muutamia tunnelmakuvia pihastamme 22.5.



Ja näin iloisen värinen salaatti syntyi ensimmäisistä retiiseistä. :)


Kyllä siellä pihassa tapahtuu paljon muutakin. Karviaiset kantavat reilusti marjaa, juhannusruusu kukkii, maa-artisokat ovat nousseet, sipulit ovat jo pitkällä...
Malvikki nyrsittiin huolellisesti ruohonleikkurilla, mutta sisukas sissi taitaa selvitä hengissä.

Malvat kukkivat ihan kohta, ehkä ovat jo auenneet sunnuntaina. Pionit kasvavat hyvin, mutta tänäkään vuonna ne eivät kuki. Toiseen ei tullut edes nupun alkua, toiseen vain pieni, joka kuivahti heti. Höh.

Mutta siitä viis, taitaa vähän kuulua hommaan tämä onnistumisen ja epäonnistumisen aaltoilu. Ja ehkä tässä koko ajan oppii lisää. :D
Ja välillä ihan tietoisesti jättää puutarhansa rehottamaan, kun ei vain kaikkia maailman asioita ehdi tehdä. :D

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Huhtikuun alku puutarhassa

Kevät on taas salakavalasti hiipinyt kimppuun. Ja yhtä salakavalasti se välillä katoaa!

Perjantaina lenkkeilin aivan hiessä pelkkä lämpökerraston paita päällä, lauantaina hytisin, sunununtai taas helli auringolla.

Puutarhassa hommat etenevät! Tänään minulla oli apurina pikku puutarhuri, joka ruopsuttaa kaikilla aisteillaan. :)


Ja omat työkalutkin hänellä luonnollisesti on...


Halusin NIIN kovasti jo kukkia ulos. En voinut hillitä itseäni! Kuulin, että orvokit kestävät pientä pakkasta, joten ei kun kauppaan.


Eilen istutin nämä kaunokaiset parvekeruukkuun, jossa ne koristavat takapihan aitaa. :)


Salaojitin parvekelaatikon hyväksi havaitsemallani konstilla, eli laitoin ruukkusoraa sukkahousun lahkeeseen, solmut päihin ja avot. Tätä jippoa olen käyttänyt jo monta vuotta. Syksyllä ruukku on helppo tyhjentää - voin kaataa mullat suoraan kasvimaahan. Soran voi käyttää uudestaan, kun sukkahousut sorineen huuhtelee suihkun alla ja antaa kuivua. Seuraavana vuonna pääsee siis vauhdilla taas istututushommiin. :)


Olen myös hissukseen viikon aikana tehnyt kaikenlaista pientä.


Kylvin 22.3. kuukausimansikan (Rügen) ja avomaankurkun, ja nostin heidät kylpyhuoneeseen pimeään ja lämpimään. Ja kah, palatessamme pääsiäisreissulta viikko kylvämisen jälkeen, näytti meillä tältä! :D

Mansikat ja avomaankurkut kylppärissä 29.3. Noin viikko kylvämisen jälkeen.

Koulin avomaankurkun taimet omiin, yksittäisiin potteihinsa tällä viikolla parin päivän aikana (8.4.).




Kuukausimansikka (Rügen) on vielä tosi reppana... Pienet, hennot taimet nousivat alle viikossa, mutta ovat tähän kokoon jämähtäneet. Siirsin ne muutama päivä taimien noustua valoisaan ja viileähköön tilaan kasvamaan.

29.3. Pääsiäisreissun jälkeen

10.4. Nyt he näyttävät tältä

Leijonankidat laitoin alunperin ehkä vähän tyhmästi tiheällä istutuksella pieneen kasvatusastiaan... Sain myöhemmin vinkin, että "Kylvä hajakylvönä laatikkoon, ja kouli ne yksittäisiin potteihin kun sirkkaletien jälkeen tulee ensimmäiset kasvulehdet. Istuta maahan, kun ei ole enää pakkasen ja hallan pelkoa." 

Yritin siis luoda hajakylvön tunnelmaa ja koulin leijonankidan mahdollisimman harvakseltaan pariin ruukkuun. Vaikeaa oli, sen verran hentosia ja takkuisia olivat pienet alut.

Eteinen on valjastettu kasvihuonekäyttöön. :)
Basilikan koulin myös ruukkuihin.


Ja korianterin.


 Ja maustekirvelin.


Sitrusheinä on vähän noussut, samoin sitruunamelissa. Mutta aika reppanoita ovat.



Mutta hehei! Puutarhassa ihan ULKONA tapahtuu myös yhtä ja toista!

Tänään istutin pihaan rivin palsternakkaa. Suoraan siemenestä siis.

Harvensin myös vanhan karviaispensaan, jonka sato viime vuonna mystisesti katosi rastasverkosta huolimatta. Ehkä marjat vain putoilivat... Alkuun marjat kasvoivat hyvin, mutta ennen kypsymistä kutistuivat ja putoilivat pois vähän kuivahtaneina. Veden puutteesta ei viime vuonna todella ollut kyse! Katsotaan, josko nuorennusleikkaus auttaisi. Ainakin jotkut leikkaamani oksat olivat todella elämää nähneitä ja lähtivät irti melkein itsestään.

Kevätkukat ovat etupihalla nostaneet päätään. Lumikellojen lisäksi löytyy paria sinistä sorttia. Idän sinililja ja helmililja kenties... 



Takapihalla tulppaanit ovat innokkaasti nostaneet alkuna pystyyn.



Voi että, näitä kyllä odotan eniten! Samoin kuin viime syksynä kylvämiäni tulppaaneja (Elegant Lady ja Apricot Foxx & joku jonka nimeä en tiedä).


Ilokseni maasta nousee jo kaikkea muutakin, mitä viime vuonna vasta saatiin vähän alulle; pionit, malvat, ritarinkannukset, unikot ym ym!

Loppuun vielä ihana kuva äidin ja isän luota. Omenapuun leikattu oksa kukkii NIIN kauniisti!! <3



maanantai 12. lokakuuta 2015

Lokakuun kasvimaakatsaus ja viikunahillo

Satokausi kaartaa vääjäämättä kohti loppuaan. Siitä on todisteena kipeä selkä ja varastot täynnä purkkia ja pussukkaa. :)



Kovat yöpakkaset ovat viimeistelleet tuhonsa, ja tänään korjasin maasta pois uuvahtaneen kesäkurpitsan ja tomaatit. Ja söin viimeiset herneet. He kyllä ovat pärjänneet tänä vuonna hyvin!
Summana voisi sanoa, että ensi vuonna maahan pääsee ainakin herneet, pinaatit (campagna), porkkana, tammenlehtisalaatti, valkosipuli, maa-artisokka, kesäkurpitsa, avomaankurkku (ehkä) ja todennäköisesti kuitenkin taas se tomaatti. :) Ja ehkä joku uutuus, kuten paprika!


Vuoden yllärin tarjosi tällä kertaa palsternakka, joka yllättäen löytyi pionipenkistäni. Täysin yllärikylvö tämä ei toki ole, sillä istutin palsternakan siemeniä viime vuoden keväällä. Tällöin satoa ei tullut lainkaan. Tänä keväänä myös siirsin kyseisen kasvimaan paikkaa, ja ilmeisesti multien seassa oli säilynyt "jotain", sillä näin komea pötkäle maasta nyt nostettiin! :D


Porkkanasato oli myös tänä vuonna yllättävän runsas. Ja ihanan mehukas! Näiden kasvattaminen on kyllä niin vaivatonta ja palkitsevaa, että ensi vuonna uudestaan. :)


Suosikkiviljelyksiini kuuluu myös valkosipuli. Joka vuosi unohdan kynnet maahan, ja korjaan sadon vasta vähän liian myöhään! Katastrofi tämä ei kuitenkaan ole. :)

Jos sadon siis korjaa liian myöhään, ehtivät kynnet irrota toisistaan ja itää. Tämä ei vaikuta muuhun kuin kynsien säilyvyyteen. Eli nou panic.


Paras aika nostaa kynnet olisi heti varren alimpien lehtien kellastuttua. Olen aina odotellut kuitenkin siihen asti, kunnes varren päässä oleva siemenkota on haljennut auki, näin muistan minulle joskus neuvottaneen...

Enivei, ei kun hara kunnolla heilumaan ja sipulit & pienet yksikyntiset istukassipulit ylös maasta.

Tässä sipulit & varren siemenkodat.


Tässä yksikyntiset beibit sekä muutamia isompia itäneitä kynsiä. Sipulit ovat paljon mustempia, koska keräsin ne vasta nyt viikonloppuna mökiltä. En ehtinyt sinne aiemmin...


Ja tässä vielä ensimmäinen lautasellinen pari viikkoa kuivahtaneena.

Idea on, että kynnet nostetaan ylös, varret ja juuret katkaistaan, ja sipuleiden annetaan kuivua. Osa sipuleista otetaan käyttöön sellaisenaan, ja muutama kynsi irroitetaan ensi kauden kasvua varten.

Nämä irrotetut kynnet istutetaan nyt syksyllä (lokakuussa) kuivahdettuaan hieman takaisin maahan n. 5 cm syvyyteen kantapuoli alaspäin. Kylvetty kynsi kasvattaa ympärilleen uusia kynsiä, eli kertaantuu.

Voit myös istuttaa maahan siemenkodasta siemeniä, joista saat seuraavana vuonna ylläolevan kuvan mukaisia yksikyntisiä beibejä. Jotka myös nyt syksyllä palautetaan maahan.

Ja ei kun kevättä odottelemaan. :)


Viimevuotiseen tapaan kasvatin tänä vuonna myös maa-artisokkaa. Istutin mukulat viime lokakuussa sekä saareen että kotipihaan, ja korkeat vahvat varret kasvoivat molempiin paikkoihin! Mukulasato jäi vaatimattomahkoksi. Molemmista maista nostin pussilisen pienehköjä mukuloita. Oli joukossa onneksi jokunen isokin.

Kuulemma isompikokoisen sadon saa, jos kylvää mukulat vasta keväällä (huhtikuussa). Eli talven yli pitäisi säilöä mukuloita hiekka/multalaatikossa juureskellarissa (lämpötila 2-5 C). Eipä ole meikäläisellä semmoista... Pitää alkaa kartoittamaan, josko jostain moinen säilytyspaikka löytyisi. :)


Jostain kumman syystä aloitin myös joulufiilistelyn... Onhan nyt jo lokakuu, joka minun kalenterissani on virallinen joulukuukausi. Keittelin sen kunniaksi pari pientä purkillista viikunahilloa. Herkkua!

Tänään aamulla sain myös herätä poikkeukselliseen näkyyn, kun pahasta jetlagista kärsinyt mieheni oli jo aamuseitsemältä noustessani keitellyt satsin marja-aroniahilloa. :)


Viikunahillo (2 pientä purkkia)

250 g kuivattuja viikunoita
n. 2,5 dl vettä
1/2 dl hillosokeria

Pilko viikunat pieneksi ja poista niistä kova kantaosa. Laita ne kattilaan ja lisää mukaan myös vesi ja hillosokeri.

Keittele kymmenisen minuuttia. Purkita hillo desinfioituihin purkkeihin.

Odota joulua (tai riittävän sopivaa hetkeä), ja kasaa piparin päälle reilusti brietä ja viikunahilloa. :)



lauantai 19. syyskuuta 2015

Tomaatit mätänevät, mitä voin tehdä?

Voi mikä tragedia, kriisi, katastrofi ja kauheus meitä on kohdannut!

Kirsikkatomaattini ovat tyystin mädäntyneet. Ja tämä kaikki tapahtui kahdessa päivässä!

Nyt pyydän neuvoja kaikilta viisaammilta! Mitä tapahtui? Miten voin estää tämän jatkossa?


Huoh... Kahdessa päivässä kirsikkatomaateistani tuli tämän näköisiä... Ja lähes kaikki tomaatit kasvoivat valkoista, homeista "karvaa" ja tummuivat kannastaan ja halkeilivat...


Vielä tovi sitten näytti siis tältä. 


En keksi muuta selitystä, kuin että kasvualusta on ollut aivan liian märkä. Tein uuden kasvimaan keväällä ja salaojitus jäi silloin tekemättä... Savimaa muodostaa tiiviin vallin kasvimaan ympärille ja luulen että parin viime päivän runsaat sateet ovat jämähtäneet multaan.

Harmittaa. Olisi pitänyt jaksaa ojittaa, mutta kun oli niin paljon kaikkea...


Tummuus levisi varsia pitkin alhaalta alkaen. Eilen, kun eteneminen oli puolessa välissä varsia, korjasin kaikki tomaatit talteen. Osa oli jo mustuneita ja homeisia, osa ihan vihreitä.


Lajittelin tomaatit eri astioihin kärsimysasteensa perusteella. Kuivasin ja putsasin ne kaikki. Vihreät ja hyväkuntoiset tomaatit saivat pitää kantansa, mutta tummuneista otin sen pois.
Jokaiseen astiaan tuli myös pari omenaa kypsyttelyä varten.

Nyt minulla on pari sangollista kirsikkatomaatteja "hautomossa" ilmavan kannen alla. Toivon, että niistä edes osa jaksaisi kypsyä. Näemmä tänä aamuna kärsineet yksilöt olivat kasvattaneet uutta hometta. :( Ei taida tulla niistä mitään...

Mutta jos nuo vihreänä ja ehjänä poimitut kypsyisivät terveinä... En voi luovuttaa!!

PS. Salaojitus on nyt tehty. Kiitos miehelleni!