keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Maukas lohi-nuudelikeitto

Vietnamilaiset ruoat tuntuvat olla nyt todella pop. Jokainen lehti, blogi ja ravintola suorastaan tyrkyttää omaa pho-, eli nuudelikeitto reseptiään.

Mutta nyt hieman erilaisen nuudelikeiton pariin.


Tässä, itseasiassa puolitoistavuotta sitten kirjoittamassani reseptissä liemi ei ole pho'n tapaan kalakastike- vaan kookosmaitopohjainen. Minttu, korianteri ja inkivääri vievät tämänkin keiton tunnelmaa kohti Vietnamia, mutta sehän ei haittaa! Kyseisen maan keittiö on minunkin suosikkini. :)


Mausteinen lohi-nuudelikeitto (2:lle)

300 g lohta
100 g tuoreita herkkusieniä (tai siitakesieniä)

1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
loraus öljyä

n. 150 g kesäkurpitsaa
2 kaffirlimelehteä
1 iso kuivattu chili
3 - 4 cm pätkä tuoretta inkivääriä

2 dl kookosmaitoa
2 dl vettä
1/2 - 1 rkl kalafondia
1/2 rkl kalalientä
1/2 rkl limemehua / sitruunamehua
(suolaa)

n. 100 g nuudeleita (tai nälän asteen mukaan)

pari oksaa tuoretta minttua
muutama oksa tuoretta korianteria


Pilko lohi isohkoiksi kuutioiksi ja suolaa palat kevyesti.

Pilko sipuli ja hienonna valkosipulinkynsi. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipuleita ja valkosipuleita hetki.

Pilko kesäkurpitsa kapeaksi ja ohueksi siivuksi. Kuori ja raasta inkivääri. Pilko sienet isoiksi paloiksi. Sekoita keskenään vesi, kalafondi, kalaliemi ja limemehu.

Lisää kattilaan lohikuutiot ja paista pikku hetki, ei vielä läheskään kypsäksi asti.

Lisää kattilaan myös kesäkurpitsat, kaffirlimelehdet, chili, raastettu inkivääri. Kaada heti perään aiemmin yhdistelemäsi liemi. Nakkaa joukkoon myös sienet.

Anna keitoksen poreilla, kunnes lohi on kypsää ja kesäkurpitsa pehmeää, noin viisi minuuttia. Lisää tässä vaiheessa nuudelit ja kookosmaito. Kiehauta sen aikaa, että nuudelit kypsyvät.

(Jos tuntuu, että nuudeleita on liikaa, lisää ensin puolet ja keitä toinen puoliska toisessa kattilassa ja lisää tarvittaessa).

Silppua valmiin keiton pinnalle tuoretta korianteria ja minttua.



sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Maukas piimälimppu Etelä-Pohjanmaalta

Piimälimppu on yksi kaikkien aikojen suosikkileivistäni.

Muistan kutakuinkin 12 vuotta sitten tekemäni hätäpuhelun. Olin muuttanut Ouluun opiskelemaan, ja pian minulle valkeni, ettei kaupungin marketeista löydy piimälimppua! Siis mistään! Kauhuissani päivittelin asiaa Mustasaaressa asuville vanhemmilleni, jotka rakastavaan tapaansa ottivat hovitoimittajan roolin omakseen.


Sittemmin tilanne on korjaantunut. Jo opiskeluaikoinani Oulusta alkoi piimälimppua saamaan, ja täällä Helsingissäkin lähikaupasta löytyy. 

Mutta ennen tuota käänteentekevää hetkeä Oulussa en ollut tiennyt, että piimälimppu oli itseasiassa eteläpohjalainen "erikoisuus". Tämä on ollut yksi elämäni pienistä oivalluksista: myös pienessä Suomessa on järisyttävän laaja kirjo paikallisia erikoisuuksia, paljon muitakin kuin vain karjalanpiirakat, lakkakakut ja lörtsyt. 

Mutta niinhän se on, ettei sitä huomaa mitä itsellä on ennen kun se otetaan pois.


Tuosta(kin) menneestä oivalluksesta lähtien kiinnostukseni ruokaan ja ruokakulttuureihin on vain kasvanut. Nyt yritän imeä itseeni kaikkea mahdollista (trivia)tietoa kuin pesusieni ja haluan oppia lisää.
Siksi nytkin piimälimppuja pyöräytellessäni suoritin vertailevaa tutkimusta.

1) Miten taikinan erilainen käsittely vaikuttaa leipään? 
2) Entä piimälimpun kuori? Onko se maukkaampi perinteisen kiiltävänä ja pehmeänä, vai rapsahtavan rapeana?


Tein siis kaksi limppua - molemmat hieman eri tyyleillä. Alla reseptissä on kerrottu tarkemmin valmistuksen eroista. 

Erot valmiiden limppujen välillä olivat hiuksenhienot, ja valinta toisen tai toisen välillä on makuasia.
Suurin ero syntyi kuoressa; sokeri-siirappivedellä valeltu kuori oli makea ja pehmeä, kun taas puhtaalla vedellä valeltuna limppu sai rapean ja mattapintaisen kuoren.

Reilummin litistelty siirappi-limppu oli myös reunojen ympäriltä koostumukseltaan hieman tiiviimpi. 

Omaksi suosikikseni nousi siis hellästi käsitelty, puhtaalla vedellä kostutettu, rapeakuorinen limppu (kts. vertailevat kuvat alta).

Tässä siirappi-vesiseoksella kuorrutettu limppu, joka on kunnolla litistetty ennen toista kohotuskierrosta.
Piimälimpussani oli ruisjauhoja enemmän kuin vehnäjauhoja. Limpusta tuli siis hieman tiiviimpi kuin kaupan leivästä. Marketin hyllyltä löytyvä piimälimppu kun rutistuu puristettaessa ihan pieneksi. Maku oli kuitenkin sama, ja pehmeää tämä rukiisempi verisiokin oli.
Jos tykkäät ilmavammasta limpusta, vaihtele jauhojen suhdetta. Laita ruisjauhoja vain desi - pari, lisää vehnäjauhoja ja vähennä siirapin määrä 1/2 desiin. 

Ja tässä limppu, joka sai kuorensa puhtaalla vedellä ja jota ei rankasti murjottu ennen toista kohotusta.

Piimälimppu (2 kpl)

5 dl piimää (tai itsetehtyä jugurttia)
1,5 pss kuivahiivaa (tai 50 g tuorehiivaa)
1/2 rkl suolaa
1,5 tl pomeranssinkuorta
1,5 tl fenkolinsiemeniä
3/4 tl jauhettua anista tai 1 tl aniksensiemeniä
1,5 tl kuminaa
3/4 dl siirappia
6 dl ruisjauhoja
4 dl hiivaleipävehnäjauhoja

1:1 vettä ja siirappia voiteluun (n. 1/4 dl kumpaakin)


Lämmitä piimä tai jugurtti reilusti hiivan heräämislämpöön. On normaalia, että piimä juoksettuu kuten kuvassa.


Sekoita kuivahiiva 1 dl hiivaleipähvenäjauhoja. Jos käytät tuorehiivaa, liuota se lämpimään piimään.

Lisää lämpimään nesteeseen suola, siirappi, mausteet sekä hiiva-jauhoseos. Sekoita hyvin.

Lisää seuraavaksi ruis- ja hiivaleipävehnäjauhot. Alusta taikinaa huolella, vähintään 7 - 10 minuuttia.

Tunnustele taikinan paksuus sopivaksi. Tällä kertaa taikina saa olla napakkaa, mutta muotoiltavaa. Ei kuitenkaan venyvää. Justeeraa siis hiivaleipävehnäjauhojen määrää tarvittaessa. Muista, että aina voi lisätä, vaikeampi on ottaa pois. :)


Anna taikinan kohota liinan alla noin tunnin verran.


Kaada kohonnut taikina pöydälle ja pyörittele siitä kaksi limppua. Tein testin ja vertailin kahta eri tyyliä: Kuvassa takana olevan limpun rullasin reippaasti ilmakuplattomaksi ja pyörittelin pöytää vasten kunnolla ennen muotoilua. Edessä olevaa limppua käsittelin erityisen varovasti ja muotoilin sen hyvin hellästi limpuksi. Tarkoituksenani oli selvittää kahden eri valmistusmetodin olennaiset erot.


Anna limppujen kohota liinan alla vielä puolesta tunnista tuntiin. Lämmitä uuni 200 asteeseen.


Voitele halutessasi kohonnut limppu siirappi-vesiseoksella tai pelkällä vedellä. Jälleen vertailin ja testailin. Takana olevassa limpussa olen käyttänyt voiteluun vettä ja siirappia, edessä olevassa limpussa vain vettä (sillä saa aikaan leipään rapean kuoren, josta erityisesti pidän).


Paista limppuja uunissa n. 40 minuuttia. Jos käytät siirappi-vesitaktiikkaa, voitele leipää siirappivedellä kolmisen kertaa paiston aikana.

Leipä on valmis, kun pohja kumisee ja pinta on ottanut kauniisti väriä.


Kahmaise päälle reilu nokare suokkarivoita tai -margariinia ja nauti. :)


perjantai 21. helmikuuta 2014

Mausteinen kanapihvi ja kardemummalla maustettu tomaattikvinoa

Mietitkö jotain hieman spesiaalia kokkailtavaa viikonlopuksi? Tässä ihanan helppo mutta ainutlaatuinen ateria, joka nostaa viikonloppusi uudelle tasolle.

Raaka-aineet ja mausteet puhuvat puolestaan; eihän näillä voi  mennä vikaan. Lämpöinen kardemumma, seesamin ja viismausteen säväyttämä marinadi, mehukas kana ja tuoreet yrtit.


Glorian ruoka ja viini -lehti (1/2014) inspiroi minua jälleen.
Muokkasin alkuperäistä reseptiä korvaamalla hirssin korvasin kvinoalla. Myös inkiväärin jätin suosiolla pois simppelistä syystä: kotona ei ollut, enkä jaksanut lähteä enää perjantaina työpäivän jälkeen kauppaan. Edes lähikauppaan. :)


Mausteinen kanapihvi ja kardemummalla maustettu tomaattikvinoa (2:lle)

2 - 3 kanafilettä

marinadi:
2 valkosipulinkynttä
n. 1 tl seesamiöljyä
1 rkl soijaa
reilu 1 tl palmusokeria
vajaa 1/2 tl paprikajauhetta
1/2 tl viismaustetta
ripaus chilijauhetta

tomaattikvinoa:
1 dl kvinoaa
1 tlk tomaattimurskaa
1 rkl kanafondia
(1/2 dl vettä)
6 kardemummankotaa
1/2 tl sinapinsiemeniä
1/2 rkl oreganoa
mustapippuria
1/2 dl mustia oliiveja

lisäksi
tuoretta ruohosipulia
tuoretta basilikaa


Tee ensin marinadi. Murskaa valkosipuli ja sekoita kaikki aineet keskenään.


Laita kanapihvit pussiin tai rasiaan ja hiero marinadia joka puolelle. Jätä vajaa puolet marinadista sivuun. Anna kanan maustua nelisen tuntia.


Tee tomaattikvinoa.
Huuhtele kvinoaa lämpimässä vedessä.

Mittaa kattilaan tomaattimurska, fondi ja mausteet. Lisää myös kvinoa. Kiehuttele n. 15 minuuttia kunnes kvinoa on kypsää.

Pilko sillä välin oliivit puoliksi. Jos näyttää siltä, että neste loppuu kesken, lisää hieman vettä kattilaan. Tarkoitus on, että lopputulos on kostea, muttei suinkaan keittomainen.

Kvinoan kypsyttyä laita levy kiinni ja tipauta oliivit mukaan.

Paista kanat. Käytin itse minuuttipihvejä, joten aloitin paistamisen vasta kvinoan oltua lähes valmis.
Lämmitä loraus öljyä pannulla ja paista pihvejä molemmin puolin, kunnes ne ovat kypsiä.

Viipaloi kypsä kanapihvi ja kokoa annos. Annostele pohjalle kvinoaa ja lisää päälle kanapalat. Nostele vielä hieman marinadia kanojen päälle. Pilko annoksen päälle myös tuoretta basilikaa ja ruohosipulia.

Nauti. :)


Ja tältä se näytti lehdessä. Mielestäni oma annokseni oli jopa nätimpi! Tosin kuvaushetken valotus huomattavasti heikompi. :D

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Sitruunainen ahvenkeitto

Voi mikä mahtava keitto meillä valmistuikaan jääkaapin ammottaessa tyhjyyttään. Oiva keitto kiteyttää filosofian: käytä energia nauttimiseen, älä kokkaamiseen.

Epätyypillinen kalakeitto oli todella herkullinen ja nopeasti valmistuva ateria, joka ilahdutti reissusta palanneita, kauppaan ehtimättömiä syöjiä.


Okei, ihan jokaisessa keittiössä ei ehkä ole näitä raaka-aineita aina reservissä, mutta meidän perusvarastoilla ruokkisi katastrofin iskiessä koko naapuruston pitkäksi aikaa. Pakastimessa on kalaa, jääkaapissa pitkään säilyvää parmesania ja juureksia, kaapissa kaikenlaisia tölkkejä ja ZenGrow'ssa tuoreita yrttejä.


Parmesan-juusto on kalakeitossa hieman tuntemattomampi vieras, mutta mielestäni se toi ihanaa balanssia sitruunan hapokkuudelle. Myös kikherneet ja maissit olivat miellyttävä vaihtoehto perunoille ja juureksille.


Ja tuoreet yrtit kruunaavat kyllä ruoan kuin ruoan. Kuten kuvista näkyy, ruohosipulini on hieman reippaampi tapaus kuin viimeisillään kitkuttava minttu... :)


Sitruunainen ahvenkeitto (3-4:lle)

n. 12 ahvenfilettä (n. 500 g)
2 porkkanaa
1 tlk (200 g) säilykemaissia
1 tlk (400 g) kikherneitä
n. 8 dl vettä
1,5 rkl kasvisfondia
3 laakerinlehteä
1 tl palmusokeria
1/2 dl sitruunamehua
suolaa
mustapippuria
reilu 1 dl parmesan-raastetta
tuoretta ruohosipulia
tuoretta minttua


Kuori porkkanat ja höylää ne ohuiksi lastuiksi (tai pilko paloiksi). Pilko myös ahvenfileet haluamasi kokoisiksi paloiksi.

Mittaa kattilaan vesi, kasvisfondi ja laakerinlehdet. Laita levy päälle ja nosta liemi kiehumislämpöön.

Lisää kattilaan myös porkkanat, maissit, kikherneet ja louraukset molempien tölkkien lientä. Anna kiehua n. 5 minuuttia, että porkkanat hieman pehmenevät.

Lisää keittoon ahvenet, palmusokeri, pippuri ja sitruunamehu. Anna kiehahdella hissukseen vielä muutama minuutti kunnes ahvenet kypsyvät. Maistele ja lisää tarvittaessa suolaa.

Silppua pinnalle tuoretta ruohosipulia ja minttua.

Raasta annoksen päälle parmesanraastetta.



sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Tomaatti-basilika-oliivifocaccia

Saluti da Italia!
Olemme käyneet Sestrieren lumet pöllyttämässä, Piemonten viinit maistelemassa ja jokusen herkullisen aterian popsimassa. :)

Mahtavan aurinkoisen ja lumisen hiihtolomareissun kunniaksi piatto tipico italiano - focaccia!


Ah, kuinka usein italiaisesta keittiöstä tupsahtelee tuoreen leivän ja yrttejen sulotuoksuja...
Söimme matkallamme jos jonkinlaista focacciaa, mutta ehkä perinteisimmillään mehevä leipä on maustettu vain oliiviöljyllä, sormisuolalla ja rosmariinilla.

Kuten italialaisessa keittiössä yleensä, myös focaccian täytteet ja maut vaihtelevat alueittain. En tiedä minkä regioni d'Italian puolesta liputan tällä tomaatti-basilika-oliivifocaccialla (ehkä Helsingin), mutta omat lempimakuni pääsivät kyytiin. :)

Kyllä, MINUN lempimakuni... :)
Pitkän rinnepäivän jälkeen suolainen herkkupala oli poikaa. Ja oikein paljon puuterissa kyykättyään jopa yber-tuhtia juustoon ja oliiviöljyyn hukutettua foccaciaa upposi palakaupalla.

Useimmiten alkupalaksi tarjottavassa focacciassa siis variaatiota löytyi. Olennaisin ero pizzaan on se, että focaccia on paksu ja mehevä, pizza ohut ja rapsakka. Ja vaikka italialaiset eivät pizzankaan päälle paljoa täytteitä kasaa, on focaccia selkeämmin leipä ja päälliset sivuosassa.


Focaccia on myös erinomainen ruoka juhliin ja ison väkimäärän tyydyttämiseen.
Pari pellillistä vamistuu siinä missä yksikin, ja focaccian voi tehdä hyvissä ajoin etukäteen, jopa pakastimeen odottamaan.
Mutta parasta tietenkin tämä ihanuus on suoraan uunista tulleena. Niin, että tuskin pystyy sormin koskemaan...

Voit tehdä alla olevan ohjeen kolminkertaisena, jolloin saat kaksi pellillistä valmista kamaa. Laitoin basilikan lehtien lisäksi pinnalle myös pilkottuja viinisuolaheinän lehtiä. Toimi! :)


Tomaatti-basilika-oliivifocaccia (vajaa pellillinen / n. 20 x 30 cm vuoka)

3 dl lämmintä vettä
25 g tuorehiivaa
1 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
n. 5,5 dl vehnäjauhoja
1 tomaatti
basilikan (tai viinisuolaheinän) lehtiä
n. 1/2 dl oliiveja
muutama aurinkokuivattu tomaatti
sormisuolaa
pippuria
oreganoa


Lämmitä vesi ja liuota siihen hiiva. Voit myös käyttää kuivahiivaa, lisää silloin hiiva yhdessä jauhojen kanssa.

Lisää nesteeseen öljy ja suola. Lisää jauhot ja alusta kunnolla, kunnes sitko on hyvä ja taikina irtoilee sormistasi. (Aurinkokuivatut tomaatit kärähtävät helposti focaccian pinnalla. Suosittelen pilkkomaan ne mukaan taikinaan.)

Anna taikinan kohota 1-2 tuntia. Mitä kauemmin jaksat kohottaa, sitä ilmavampi ja kuohkeampi lopputulos.

Levitä taikina paperoidulle pellille.

Leikkaa tomaatti ohuiksi viipaleiksi ja paina viipaleet taikinaan. Leikkaa myös (viinisuolaheinän lehdet,) oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit paloiksi. Asettele  ja painele ne ja basilikan lehdet myös leivän päälle. (Painele aurinkokuivatut tomaatit kunnolla taikinan sisään, tai pilko ne jo sisään taikinaan.)

Sudi koko komeuden päälle vielä pikkiriikkisen aurinkokuivattujen tomaattien öljyä. Rouhi päälle pippuria. Ripottele vielä pinnalle sormisuolaa ja vähän oreganoa (tuoretta tai kuivattua).

Anna focaccian kohota vielä vartin verran pellillä. Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Jos haluat focacciaan paljon ilmakuplia, älä kohota leipää levityksen jälkeen ja paista kiertoilmalla.


Nauti focaccia vaikka alkupalaksi rapsakan proseccon kera. Tai pakkaa mukaan talven retkireppuun.

Kuten huomaatte, aurinkokuivatut tomaatit ottivat uuunissa hieman osumaa. :) Suosittelen pilkkomaan ne osaksi taikinaa.



Ja tässä otos onnellisesta naisesta kahden kulinaristisen lempimaan rajalla... Vive la France! Viva l'Italia!


lauantai 8. helmikuuta 2014

Myslileipä saviastiassa

Hiphei, on hiihtoloman aika (en vain koskaan opi kutsumaan sitä talvilomaksi)!

Suuntaamme kohti etelää ja Italian Alppien komeita rinteitä. :)

Yleensä olemme suunnanneet Itävaltaan tai Sveitsiin, jossa naapurin Bäckereissä vierailu on aina ollut aamun kohokohta. 
Mitenköhän on Italian puolella? Löytyykö sieltä kotikulman panificio?


Toiveikkain mielin julkaisen nyt pari viikkoa sitten tekemäni myslileivän reseptin. Kuinka helppoa onkoaan luoda lämmin ja superviihtyisä tunnelma kotiin?


Asiaa ei suinkaan haitannut se, että tuona aurinkoisena lauantaina korkkasimme vihdoin New Yorkista tuomamme Raphael, Cabernet Franc, 2008 -viinin. Ai että... Yksi parhaista koskaan nauttimistani viineistä. Harmi, ettei Lähi-Alkosta tätä löydy.


Mutta leipään! Tämän yksilön kanssa kävi niin, että lähdimme ulkoilemaan ja jätimme sen saviastiaan kohoamaan toiselle kohotuskierrokselle. Reissumme kestikin hieman kauemmin kuin piti, joten vastassa kotona odotti komeasti kohonnut "tatti". :D

Maku oli kuitenkin sitäkin ihanampi. :) Saviastia toi mukavan rapsakan kuoren, samaan tapaan kuin vaivaamattomassa leivässä. Ja mysin seassa olleet kookoslastut muuttuivat todella meheviksi herkkupaloiksi.


Myslileipä saviastiassa

4,5 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
3 dl mysliä
1/2 dl kauraleseitä
6,5 - 7 dl sämpyläjauhoja
1,5 tl suolaa
loraus oliiviöljyä

Lämmitä vesi reilusti hiivan heräämislämpöön.
Sekoita keskenään mysli, leseet ja suola. Sekoita kuivahiiva n. 1 dl sämpyläjauhoja.

Yhdistä lämmin vesi ja mysli-leseseos. Sekoita. Lisää myös jauho-hiivaseos.

Lisää loput jauhot hissukseen alustaen. Lisää loppuvaiheessa vielä loraus öljyä. Vaivaa kunnolla.

Nostata taikinaa liinan alla noin 45 min - 1 h, kunnes taikina on kaksinkertainen. Öljyä ja jauhota vuoka ohuesti.

Taikinan kohottua kaada se vuokaan ja painele ilmakuplat pois. Valele pinnalle hieman vettä ja ripottele  reilusti mysliä koristeeksi.

Anna leivän kohota vielä 45 min - 1 h. (Tai lähes puolitoista kuten minä... Ei ihan tullut ovella leipä vastaan, mutta kovasti pyrki ulos vuoasta. :))


Lämmitä uuni 200 asteeseen. Jos haluat oikein rapeakuorisen leivän, sumuta suihkupullolla pinnalle vettä.

Paista leipää uunissa n. 35 - 40 minuuttia, kunnes se saa kauniisti väriä.

Nosta valmis leipä uunista, anna sen huoahtaa vartin verran vuoassa, ja kumoa se sitten varovasti. Nosta leipä ritilälle jäähtymään, niin saat kivan rapean kuoren.


Ja nyt siis koittaa viikon bloggaustauko. 
Alppitunnelmia voit fiilistellä kotonakin esimerkiksi pyöräyttämällä herkullisen Germknödelin!


sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Possutagine

Pakko se on paatuneimmankin omantienkulkjijan myöntää, että pataruoat ovat sydäntalvella mitä parhainta herkkua.

Aromaattiset ja höyryvät ateriat lämmittävät villasukkatallustelijaa, ja pahimmat vilukissat voivat vaikka halata hohkavaa uunia (nimimerkillä "näinkin on tehty").


Tässä ihanassa padassa maistuvat itäiset ja arabialaiset maut: kaneli, tähtianis, aprikoosi... Kirsikkatomaatit tuovat juuri sopivasti tomaattisuutta jyräämättä silti muita makuja alleen.

Meikäläisen kanelitangot on Intiasta tuotu. Kaarnoineen päivineen.

Alkuperäinen resepti kulki tosiaan tagine, mutta tämä kotoinen versioni taitaa olla siis possusarpaneva, sillä en omista autenttista tagine-savipataa. Heko heko. :)

Sanasto sikseen, resepti oli Maku-lehden liharuokareseptikilpailun voittaja (6/2012). Sen verran muutin originaalia, että korvasin viikunat aprikoosilla ja tarjosin taginen couscousin tai riisin sijaan paprikalla maustettujen lohkoperunoiden kera.


Possutagine (2:lle)

400 g porsaansuikaleita
1 sipuli
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
1/2 rs (n. 6 kpl) kirsikkatomaatteja 
loraus oliiviöljyä
1 tl palmusokeria tai fariinisokeria
mustapippuria
suolaa
ripaus chilijauhetta
1/2 tl kuminaa
1 kanelitanko
1 tähtianis
2 dl vettä
n. 10 kpl kuivattuja aprikooseja
n. 1/2 dl kapriksia
ripaus sitruunan kuorta raastettuna
1/2 sitruunan mehu

tuoretta korianteria


Kuori ja leikkaa sipulit neljäksi lohkoksi. Kuori ja murskaa valkosipulit. 

Lämmitä loraus öljyä padassa / uunin kestävässä kattilassa, lisää valkosipulit ja liha. Paista liha juuri ja juuri kypsäksi. 

Lisää pataan sipulilohkot ja kokonaiset kirsikkatomaatit. Lisää myös suola, pippuri, chili, kumina, kanelitanko ja tähtianis. Anna hautua pikkuinen hetki, jotta tomaatit hieman pehmenevät. 

Kiehauta vesi ja lisää se pataan. Kansi päälle ja pata uuniin! Hauduttele 150-asteisessa uunissa n. 2 tuntia. Lisää tarvittaessa välillä vettä (mikä ihana tekosyy avata kansi ja imeskellä tuoksuja).

Puolita aprikoosit ja laita ne likoamaan veteen kypsennyksen ajaksi. Kaada vesi pois ja lisää aprikoosit pataan yhdessä kapristen kanssa. Lisää myös sitruunamehu ja sitruunankuoriraaste. Anna hautua kannen alla vielä puolisen tuntia. Valmista sillä välin vaikka lohkoperunat.

Silppua valmiin annoksen päälle tuoretta korianteria.


 Nauti hyvässä seurassa. Maut sen kun syventyvät seuraavana päivänä, joten suosittelen tekemään samalla vaivalla tuplasatsin.