Muistan kutakuinkin 12 vuotta sitten tekemäni hätäpuhelun. Olin muuttanut Ouluun opiskelemaan, ja pian minulle valkeni, ettei kaupungin marketeista löydy piimälimppua! Siis mistään! Kauhuissani päivittelin asiaa Mustasaaressa asuville vanhemmilleni, jotka rakastavaan tapaansa ottivat hovitoimittajan roolin omakseen.
Sittemmin tilanne on korjaantunut. Jo opiskeluaikoinani Oulusta alkoi piimälimppua saamaan, ja täällä Helsingissäkin lähikaupasta löytyy.
Mutta ennen tuota käänteentekevää hetkeä Oulussa en ollut tiennyt, että piimälimppu oli itseasiassa eteläpohjalainen "erikoisuus". Tämä on ollut yksi elämäni pienistä oivalluksista: myös pienessä Suomessa on järisyttävän laaja kirjo paikallisia erikoisuuksia, paljon muitakin kuin vain karjalanpiirakat, lakkakakut ja lörtsyt.
Mutta niinhän se on, ettei sitä huomaa mitä itsellä on ennen kun se otetaan pois.
Tuosta(kin) menneestä oivalluksesta lähtien kiinnostukseni ruokaan ja ruokakulttuureihin on vain kasvanut. Nyt yritän imeä itseeni kaikkea mahdollista (trivia)tietoa kuin pesusieni ja haluan oppia lisää.
Siksi nytkin piimälimppuja pyöräytellessäni suoritin vertailevaa tutkimusta.
1) Miten taikinan erilainen käsittely vaikuttaa leipään?
2) Entä piimälimpun kuori? Onko se maukkaampi perinteisen kiiltävänä ja pehmeänä, vai rapsahtavan rapeana?
Tein siis kaksi limppua - molemmat hieman eri tyyleillä. Alla reseptissä on kerrottu tarkemmin valmistuksen eroista.
Erot valmiiden limppujen välillä olivat hiuksenhienot, ja valinta toisen tai toisen välillä on makuasia.
Suurin ero syntyi kuoressa; sokeri-siirappivedellä valeltu kuori oli makea ja pehmeä, kun taas puhtaalla vedellä valeltuna limppu sai rapean ja mattapintaisen kuoren.
Reilummin litistelty siirappi-limppu oli myös reunojen ympäriltä koostumukseltaan hieman tiiviimpi.
Omaksi suosikikseni nousi siis hellästi käsitelty, puhtaalla vedellä kostutettu, rapeakuorinen limppu (kts. vertailevat kuvat alta).
 |
| Tässä siirappi-vesiseoksella kuorrutettu limppu, joka on kunnolla litistetty ennen toista kohotuskierrosta. |
Piimälimpussani oli ruisjauhoja enemmän kuin vehnäjauhoja. Limpusta tuli siis hieman tiiviimpi kuin kaupan leivästä. Marketin hyllyltä löytyvä piimälimppu kun rutistuu puristettaessa ihan pieneksi. Maku oli kuitenkin sama, ja pehmeää tämä rukiisempi verisiokin oli.
Jos tykkäät ilmavammasta limpusta, vaihtele jauhojen suhdetta. Laita ruisjauhoja vain desi - pari, lisää vehnäjauhoja ja vähennä siirapin määrä 1/2 desiin.
 |
| Ja tässä limppu, joka sai kuorensa puhtaalla vedellä ja jota ei rankasti murjottu ennen toista kohotusta. |
Piimälimppu (2 kpl)
5 dl piimää (tai itsetehtyä jugurttia)
1,5 pss kuivahiivaa (tai 50 g tuorehiivaa)
1/2 rkl suolaa
1,5 tl pomeranssinkuorta
1,5 tl fenkolinsiemeniä
3/4 tl jauhettua anista tai 1 tl aniksensiemeniä
1,5 tl kuminaa
3/4 dl siirappia
6 dl ruisjauhoja
4 dl hiivaleipävehnäjauhoja
1:1 vettä ja siirappia voiteluun (n. 1/4 dl kumpaakin)
Lämmitä piimä tai jugurtti reilusti hiivan heräämislämpöön. On normaalia, että piimä juoksettuu kuten kuvassa.
Sekoita kuivahiiva 1 dl hiivaleipähvenäjauhoja. Jos käytät tuorehiivaa, liuota se lämpimään piimään.
Lisää lämpimään nesteeseen suola, siirappi, mausteet sekä hiiva-jauhoseos. Sekoita hyvin.
Lisää seuraavaksi ruis- ja hiivaleipävehnäjauhot. Alusta taikinaa huolella, vähintään 7 - 10 minuuttia.
Tunnustele taikinan paksuus sopivaksi. Tällä kertaa taikina saa olla napakkaa, mutta muotoiltavaa. Ei kuitenkaan venyvää. Justeeraa siis hiivaleipävehnäjauhojen määrää tarvittaessa. Muista, että aina voi lisätä, vaikeampi on ottaa pois. :)
Kaada kohonnut taikina pöydälle ja pyörittele siitä kaksi limppua. Tein testin ja vertailin kahta eri tyyliä: Kuvassa takana olevan limpun rullasin reippaasti ilmakuplattomaksi ja pyörittelin pöytää vasten kunnolla ennen muotoilua. Edessä olevaa limppua käsittelin erityisen varovasti ja muotoilin sen hyvin hellästi limpuksi. Tarkoituksenani oli selvittää kahden eri valmistusmetodin olennaiset erot.
Anna limppujen kohota liinan alla vielä puolesta tunnista tuntiin. Lämmitä uuni 200 asteeseen.
Voitele halutessasi kohonnut limppu siirappi-vesiseoksella tai pelkällä vedellä. Jälleen vertailin ja testailin. Takana olevassa limpussa olen käyttänyt voiteluun vettä ja siirappia, edessä olevassa limpussa vain vettä (sillä saa aikaan leipään rapean kuoren, josta erityisesti pidän).
Paista limppuja uunissa n. 40 minuuttia. Jos käytät siirappi-vesitaktiikkaa, voitele leipää siirappivedellä kolmisen kertaa paiston aikana.
Leipä on valmis, kun pohja kumisee ja pinta on ottanut kauniisti väriä.
Kahmaise päälle reilu nokare suokkarivoita tai -margariinia ja nauti. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti