Näytetään tekstit, joissa on tunniste vinkit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vinkit. Näytä kaikki tekstit

lauantai 20. heinäkuuta 2019

Mesiangervomehu

Mesiangervot kukkivat parhaimmillaan! Mikä tuoksu niissä onkaan - ja mikä maku!


Maistakaapa kukkaa. Se maistuu karvasmantelilta ja vaniljalta. Ja mesiangervoista tehty mehu on superihanaa. Sillä maustaa niin kuohujuomat, boolit kuin leivonnaisetkin.


Tekeminen on vaivatonta ja hauskaa - suosittelen. :) Ihana aktiviteetti lasten kanssa.

Uuttumisvaihe

Mesiangervomehu (n. 1,5 l)

1 1/2 l mesiangervon kukintoja (tiiviisti pakattuna)
2 litraa vettä
5 + 2,5 dl sokeria
1/2 - 1 dl sitruunamehua

Kerää mesiangervon kukat, kun ne ovat juuri auenneet. Ravistele kukkia hyvin, jotta pikkuötökät lähtevät niistä pois.


Huuhtele kukat hyvin väljässä vedessä, valuta.

Mittaa kattilaan kukat, vesi, sokeri ja sitruunamehu. Kiehauta mehu.


Kaada neste kukkineen päivineen kannelliseen astiaan ja anna mehun uuttua 2 - 4 pv viileässä.

Siivilöi mehu kattilaan. Lisää 2,5 dl sokeria ja keitä vielä 10 - 15 minuuttia.

Pullota puhtaaseen lasipulloon tai vastaavaan.

Käytä mehutiivisteenä, kuohujuoman maustajana, boolissa, leivonnassa...


lauantai 30. joulukuuta 2017

Itse kastikkeensa hoitava suklaavanukas (self-saucing chocolate pudding)

Olen ollut koukussa viimeisimään Master Chef Australia -kauteen (taas). Eräässä master class -jaksossa tehtiin self-saucing chocolate pudding, joka on ilmeisessti australialainen "perinneherkku". Vähän kuin meidän pannukakku.

No ei kun kokeilemaan!


Ja hei - ei lainkaan hullumpaa! Ideana on, että vanukas tai "kakku" jää alta ja keskeltä löllöksi ja päälle tulee pieni kakkumainen kerros. Tämä siis tapahtuu kuin itsestään, kaikki aineet vain kaadetaan vuokaan.


Hyvin toimi! Vaikka ehkä paistoin kakkua hieman liian kauan, koska olisin arvostanut vielä valuvampaa lopputulosta. Lyhensinkin paistoaikaa 5 minuutilla ohjeessa.



Ehkä vähän yllättäenkin vanukas ei ollut kovin makea tultuaan uunista, raaka taikina sen sijaan oli. :) Eli oikein mukava päätös aterialle tai vaikka brunssijälkkäri. 

Ja suosittelen tarjoamaan kaverina vaniljajätskiä. 


Itse kastikkeensa hoitava suklaavanukas (n. 6:lle, 15 x 20 cm uunivuoka)

3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1,5 tl leivinjauhetta
1,25 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
0,75 dl kaakaojauhetta
60 g voita tai margariinia sulana ja jäähdytettynä
1,25 dl maitoa
1 muna

1 dl sokeria
2,5 rkl kaakaojauhetta
2,5 dl kiehuvaa vettä

tomusokeria


Yhdistä keksenään jauhot, suola, leivinjauhe, sokeri, vaniljasokeri ja kaakaojauhe. Siivilöi kaakaojauhe joukkoon, ettei se jää paakuiksi.

Sekoita tasaiseksi seokseksi.

Yhdistä keskenään sula voi, maito ja muna. Yhdistä seos taikinaan ja kääntele massa tasaiseksi. Älä vatkaa tai vaivaa liikaa, vaan sen verran että juuri ja juuri sekoittuu.

Voitele uunivuoka (n. 15 x 20 cm) ja kaada seos vuokaan. Tasoita pinta.

Yhdistä kattilassa sokeri, kaakaojauhe ja vesi ja kuumenna kiehuvaksi. Kaada kiehuva seos varovaisesti uunivuoassa olevan taikinan päälle. Älä sekoita.


Paista vanukasta 160-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Ota vanukas ulos vielä reilusti hyllyvänä.
Anna jäähtyä 10 minuuttia.

Ripottele päälle tomusokeria ja tarjoa lämpimänä sellaisenaan tai vaikka vaniljajäätelön kera.


Ropsaukset (luontaisesti gluteeniton herkku)

Voi mikä nostalgiatrippi! Tein hetken mielijohteesta ropsauksia - lapsuuden superherkkuja ja joka synttäreiden kohokohtia. :)


Ja hei nämä herkuthan ovat aivan kertakaikkisen täydelliset uudenvuodenjuhliin.

Valmistuu vailla vaivan hiventäkään, lapsetkin osaavat tehdä, ovat luontaisesti gluteenittomia ja sopivat jos johonkin ruokavalioon ja ennen kaikkea ovat ihan SAIRAAN hyviä! :D


Maailman helpoin ja tosi hyvä suklaaherkku olkaa hyvä. :)


Ropsaukset (2 pellillistä)

125 g kookosrasvaa
125 g tomusokeria
25 g kaakaojauhetta
n. 130 g riisimuroja


Sulata kookosrasva miedolla lämmöllä kattilassa. Lisää tomusokeri ja kaakaojauhe ja sekoita tasaiseksi.

Kääntele joukkoon myös riisimurot.

Anna seoksen jäähtyä ihan pikkaisen, jotta se pitää paremmin muotonsa.

Nostele leivinpaperille nokareita ja lorota vielä lopuksi kattilanpohjan suklaat päälle.

Anna jähmettyä vähintään 3-4 tuntia.


lauantai 23. joulukuuta 2017

Viikuna-vuohenjuustotortut

Kaipaatko jotain supernopeaa ja helppoa joululeivonnaista?

Olisiko ihana saada jotain tuoretta, vai saapuiko ovelle yllätysvieraita?

Vai haluaisitko vain ilahduttaa perhettä ja luoda kotiin ihanan vastaleivotun tuoksun?


Joskus ruokabloggaajakin voi innostua yksinkertaisesta ja kauniista. :)
Viikuna-vuohenjuustotortut ovat oikeasti maailman nopeimmat ja yksinkertaisimmat tehdä ja vievät kielen mennessään. Suurkiitos vinkistä kaverille, jonka glögi-illassa näitä sain maistaa.


Viikuna-vuohenjuustotortut

1 pkt valmista joulutorttutaikinaa
viikunahilloa
vuohenjuustoa


Sulata torttutaikina ja leikkaa se neliöiksi. Viiltele kulmiin viillot kuin tekisit joulutorttuja.

Nosta kullekin tortulle n. 1 rkl viikunahilloa ja n. 1/2 cm paksu kiekko vuohenjuustoa.

Paista 200-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia.

Yksinkertaista ja kaunista. :)

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Syreeneillä koristeltu raparperi-lakritsimarenkikakku

Ah, syreenit kukkivat kauneimmillaan! Tiesitkö, että syreenin kukkia voi myös syödä? Ja ne ovat TODELLA kauniita kakunkoristeita.


Ja tiesitkö, että trendikäs lakun ja raparperin yhdistelmä todella toimii? Ah, mitä herkkua!

Maistele syreeninkukkia ennen käyttöä. Olen huomannut, että toisissa puissa on vähän ärtsympi maku, kun taas toiset eivät maistu juuri miltään, mutta antavat ihanaa aromia.


Gluteenittomista kakuista marenkikakku on ehdoton suosikkini. Se on niin helppo ja kaikki yleensä tykkäävät. Eikä edes tunnu "erityisleivonnaiselta". :)

Marenkikakun voi tehdä myös kikherneiden liemestä, jolloin se on vegaaninen.


Ja tähän ympärille ihanat illanistujaiset huippujen tyyppien kanssa? Kyllä kelpaa. :)


Raparperi-lakritsimarenkikakku

1 prk kikhernepurkin lientä
1,5 dl sokeria
1 tl sitruunamehua
1 tl vaniljasokeria

2,5 dl vispikermaa
1 prk (200 g) lakritsituorejuustoa

n. 1 l raparperia
n. 0,5 dl sokeria

pari syreenin kukkaa
kaksi lakupatukkaa / lakupaloja


Tee ensin marenkilevyt. Kaada kikherneiden liemi kulhoon ja ala vaahdottaa. Lisää myös sokeri, sitruunamehu ja vaniljasokeri.

Vatkaa kunnolla, kunnes vaahto on kovaa ja muodostaa huippuja.

Nostele massasta lusikalla kaksi suunnilleen saman kokoista ympyrää paperoidulle uunipellille. Voit jättää kauniita huippuja toiseen.

Kuivata marenkeja 120-asteisessa uunissa n. 2,5 tuntia. Tarkista, että marengit irtoavat nätisti paperista ennen kun otat ne ulos uunista.

Anna jäähtyä hyvin. 


Mittaa kattilaan palasteltu raparperi ja sokeri.
Kiehauta n. 5 minuuttia. Anna jäähtyä.

Vispaa vispikerma napakaksi vaahdoksi. 
Lisää lakritsituorejuusto ja sekoita tasaiseksi.

Huuhtele syreeninkukat ja leikkaa pikkuiset kukat irti rangastaan.


Kokoa kakku juuri ennen tarjoamista.
Nosta isommalle levylle raparperisose. Lusikoi päälle tuorejuustoseosta.

Nosta toinen marenkilevy päälle.  Nostele päälle loput tuorejuustoseoksesta.

Koristele kakku lakupaloilla / pätkityllä patukalla ja syreeninkukilla.
Tarjoa heti. Ehkä kuohuvan kera. :)



sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kotijuusto

Voi mikä ihana viikonloppu takana! Kesä alkoi kuin napista painamalla. :)


Siitä hyvästä meidän mökkiviikonlopun herkkuruoka; kotijuusto, johon olen sydänjuuriani myöten ihastunut viime syksyn partiotaitokisojen jälkimainingeissa. Kisoissa teimme leipäjuustoa, mutta kotijuusto on mielestäni mehevämpää ja raikkaampaa.

Kotijuusto on aivan superhelppo tehdä - ja valmistuu kuin itsestään. Vaikka kokkauspeukalo olisi keskellä kämmentä, kannattaa kokeilla. Tätä on vaikea mokata. :) Ja arki muuttuu juhlaksi.


Kotijuusto maistuu sellaisenaan leivän päällä, tai sitä voi vaikka grillata. Tällöin alle kannattaa laittaa folio, ellei grillissäsi ole parilapintaa.

Yllä olevassa kuvassa on nokkospataleipää, kotijuustoa, parsaa ja pinaattia. Sekä pari pientä tippaa oliviiviöljyä, suolaa ja pippuria.


Tästä satsista tuli yksi "siivilällinen" kotijuustoa + pieni mökkikuormaan hyvin mahtuva pikkujuusto. :)


Kotijuusto

3 l täysmaitoa
1 rkl suolaa
1 rkl juustonjuoksutinta


Lämmitä maito kattilassa n. 42-asteiseksi. Lisää juustonjuoksutin reippaasti sekoittaen. Nosta kansi päälle ja anna juustomassan hyytyä puolisen tuntia. 

Massan hyydyttyä viiltele siihen ristiviillot terävällä veitsellä. Anna heran erottua vielä kymmenisen minuuttia. 

Kostuta harsokangas ja aseta se siivilään tai juustomuottiin. Nostele reikäkauhalla juustomassaa siivilään. Tyhjennä välillä heraa pois alla olevasta astiasta. 

Painele ja kääntele siivilää kevyesti. 

Nosta harso myttyyn juuston päälle painoksi ja nosta koko systeemi jääkaappiin valumaan muutamaksi tunniksi tai yön yli.




perjantai 5. helmikuuta 2016

Neljän minuutin ateria

Tiedättekö sen tunteen, kun on aivan rättiväsynyt ja on vasta keskipäivä. Kun päätä särkee, ja tuntuu, ettei loppupäivästä vain mitenkään voi selvitä. Piste.

Ja sitten muistaa; en ole juonut tänään aamukahvia!

Ja tietää, että se ihana autuus on vielä edessä. Kaksi muumikupillista kuumaa ja vahvaa elämän eliksiiriä. Oijoijoi... Valonpilkahduksen ja mustuuden välinen suhde on valtava. Tästä uskomattomasta tunteesta nautin nyt.

Ja vaikka kahvin kanssa olisi ihana syödä esimerkiksi laskiasipullia, päätin, etten lähde moiseen itsemurhahankkeeseen näin väsyneenä, vaan syön irttareita. Ja vaikka tänään voisi Runebergin päivän kunniaksi tehdä vaikka jotain ihanaa supisuomalaista ruokaa, en jaksa, vaan vetäsen hihasta surkeimman keittiösuoritukseni ikinä; kaupan valmiit pelmenit tuunattuna.

Maailman helpointa, valmista neljässä minuutissa ja oikeasti tosi hyvää... :)

Ehkä pullien aika on huomenna...


Gourmet-pelmenit (2:lle)

1 pkt kaupan pelmeneitä
runsaasti tuoreita yrttejä (esim. basilika ja timjami)
1 tl margariinia tai voita
hyvää sormisuolaa tai myllysuolaa
mustapippuria myllystä


Keitä pelmenit paketin ohjeen mukaan noin 4 minuuttia.
Kaada vesi pois, mutta jätä ihan pieni tilkka pohjalle (noin 1 rkl).

Tiputa voinokare sulamaan pelmeneihin.
Pilko sekaan yrtit. Mausta suolalla ja pippurilla.

Nauti heti. Lepää.

perjantai 29. tammikuuta 2016

Tulinen itse tehty hampurilainen

* Julkaisen tämän jutun uudestaan muutamin päivityksin (sämpyläohje, tekstit). Alunperin julkaistu 28.3.2012.

Oi kyllä. On loistava idea juhlistaa perjantaita esimerkiksi itse tehdyillä hampurilaisilla!


Löysin rakkauteni hampurilaisiin uudelleen uudelleen käytyämme New Yorkissa vuoden 2012 alussa ja aterioituani kuuluisassa Shake Shack -ravintolassa. Tajusin, ettei hampparin tarvitse olla mauttoman sämpylän sisään tungettu kurpahtanut pihvi, mieletön kasa majoneesia ja kaksi salaatinmurusta ristissä.  

Ehei, ja itsestähän se on kiinni, mitä ihanan hampparin väliin laittaa. :) Koska terveysintoilen yhä, jätän omasta burgeristani majoneesin pois, mutta lisään mehevyyttä suolakurkuilla ja kasviksilla.

Nyt oikeastaan parin viime vuoden aikana hampparit ovat alkaneet taas matkustaa trendien aallonharjalla. Gourmet-burgereita löytyy lähes jokaisen fiinin ravintolan listalta, ja "parempia hampurilaisravintoloita" nousee kuin sieniä sateella. :)


Hampparit, what's not to love? Rakastan leipää, pidän maukkaista pihveistä, kasvikset ovat ruokavalioni perusta ja kikkailu on hauskaa. :)

Mmmm... Shaking in the Shack!

Shake Shack -visiitin jälkeen päätin opetella tekemään itse hyviä burgereita. Tärkeintä on onnistua leivässä ja pihvissä. Kokeilut ovat tuoneet monta hyvää versiota ja tilanteeseen sopivaa valmistustapaa.

  • Sämpylä on aina paras itse tehtynä, kaupan valmiit eivät vain oikein kutkuta...
  • Pihvi on paras itse tehtynä, mutta näitä ei kyllä 8-10 kpl enempää jaksa ehkä kerralla tehdä, etenkin jos on yhtään kiire.
  • Jos on siis paljon vieraita, tai runsaasti kaikenlaista tarjottavaa, tai vähän aikaa, osta kaupan pakastealtaasta hampurilaispihvejä. (Ei siis eines-jauhelihapihvejä, vaan lähes 100% lihaisia pakastealtaasta, en nyt mainosta brändiä.)
  • Ja voi kai ne sämpylätkin kaupasta tarvittaessa ostaa. Mutta ostaisin mielummin jotain chiabattan tyylisiä sämpylöitä, enkä ehkä "hampurilaissämpyläksi" brändättyä einestä...

Kun kokkailen pienelle porukalle, teen kaiken itse. Tyttäreni nimiäisten keskiyön jälkibileisiin ostimme kaiken valmiina ja hoidimme vain grillaamisen.
Ja aina maistuu loistavalta! :D

Burgerissa ei mielestäni saa makua ja mausteita säästellä. Maustan pihvin dijon-sinapilla ja valkosipulilla, marinoidut sipulit ovat must ja majoneesiin voi lisätä potkua esimerkiksi chilikastikkeella.


Sämpyläreseptin pohjana on New York Times -lehden resepti, jonka löysin Suklaapossulta.

Ei kun viikonloppua juhlistamaan! :)


Tulinen valkosipuli-dijonburgeri 

Sämpylät (5 kpl)

1,5 dl vettä

2-3 rkl maitoa
1 tl kuivahiivaa
1 rkl sokeria
1 muna *
5,5 dl vehnäjauhoja
vajaa 1 tl suolaa
n. 2 rkl voita tai margariinia

1 muna tai vettä
seesaminsiemeniä (tai unikonsiemeniä)

(*Huom! Käyttämäni muna oli pieni. Jos teet isomman taikinan, esim. 8 dl jauhoja ja 2,5 dl vettä, voit silti käyttää reseptissä vain yhtä munaa ja 2 rkl margariinia)



Tee ensin taikina.

Yhdistä lämmin vesi, maito, hiiva ja sokeri. Anna seistä n. 5 minuuttia.

Yhdistä kulhossa jauhot ja suola, nypi voi sekaan. Lisää joukkoon vesi-hiivaseos sekä muna. Vaivaa taikinaa jopa kymmenisen minuttia, kunnes taikina on pallomainen ja sitko on hyvä. Lisää jauhoja tarvittaessa, mutta älä liikaa!

Kohota peitettyä taikinaa reilu pari tuntia vedottomassa paikassa, esim. uunissa tai mikrossa.

Pyörittele taikinasta 4 - 6 hampparisämpylää. Mielestäni yksinkertaisinta on napata taikina käteen ja muotoilla siitä pallomainen möykky, jonka vielä lopulta "nyytitän". Eli nipistän reunat yhteen ja asetan pellille nipistyskohta alaspäin.

Hampparit kohoavat aika paljon, joten sämpylät voivat näyttää tässä vaiheessa vielä aika liruilta. Ne myös kohoavat hyvin pallomaisiksi uunissa, joten tässä vaiheessa voit varovasti litistää sämpylää. Näin ne on helpompi täyttää, eikä torniefekti ole niin hurja. :)


Kohota sämpylöitä vielä pari tuntia. Voitele kohonneet sämpylät munalla tai vedellä ja ripottele päälle seesaminsiemeniä.  Paista 200 asteisessa uunissa keskitasolla noin 12 minuuttia.


Valkosipuli-dijonpihvi (6-8 kpl)

400 g paistijauhelihaa (tai jotain muuta haluamaasi jauhelihaa)
1 dl korppujauhoja
1,5 dl maitoa
2 pienehköä sipulia
4 isoa valkosipulinkynttä
1 muna
1 rkl dijon-sinappia (tai reilummin)
1 tl sinapinsiemeniä
grillausmaustetta
suolaa
pippuria

Turvota korppujauhoja hetki maidossa.

Yhdistä liha, korppujauho-maito, pilkotut sipulit ja murskatut valkosipulit, mausteet ja muna.

Lämmitä loraus öljyä pannulla. Muotoile massasta omaan makuun sopivan kokoisia pihvejä ja paista kolmisen minuuttia molemmin puolin.

Pihvit saattavat hieman hajoilla, mutta hyvällä muotoilulla tästä pääsee. Ja jos pihvi vähän hajoaa, ei se kyllä haittaa yhtikäs mitään. :)


Marinoidut sipulit

4 sipulia
½ dl omenaviinietikkaa
2 rkl oliiviöljyä
½ dl sokeria
suolaa
pippuria

Viipaloi sipulit ohuiksi. Yhdistä kaikki marinadin aineet ja yhdistä sipuleiden kanssa tiiviissä astiassa. Ravistele maut sekaisin ja anna seistä vähintään tunti. Parhaita nämä ovat seuraavana päivänä, etenkin jos sipuliviipaleesi ovat hieman paksumpia.


Chilimajoneesin tein lisäämällä tavalliseen majoneesiin hot saucea (kuin Tabasco) ja grillausmaustetta. Ja potkua saa olla reilusti.

Lisäksi väliin voi sujauttaa tulista salsakastiketta (tai makeampaan makuun paholaisenhilloa), tomaattiviipaleita, suolakurkkuja ja runsain mitoin salaattia, sekä ehkä viipale cheddaria pihvin päälle sulamaan...

Nam!

Burgereiden kaverina voit tarjota esim. lohkoperunoita, ranskiksia, coleslaw-salaattia, nachoja... Ihan mitä vain :D

Party Chow, salsaa, tuorejuustoa ja salaattia. :)



lauantai 23. tammikuuta 2016

Balilainen ruoka

Balilainen keittiö... Mitenköhän sitä luonnehtisi yhdellä sanalla? Maukas!
Kyllä, jokainen nauttimamme ateria oli täynnä sitä nimenomaista makua. :)

Kokeile matkallasi ainakin rendangia, lumpioita, tempehiä, katukeittiön antimia, mereneläviä, balilaisia kastikkeita sekä eksoottisia paikallisia jäätelöitä (miltä tulivuoren tuhka kuulostaisi?)... Ja mitä kaikkea muuta!

Sukella mukaani lämpimien tuulten ja huumaavien tuoksujen maailmaan.

Rantaravintola hotellissamme Pemuteranissa

Tässä jutussa kerron balilaisesta ruoasta matkailijan näkövinkkelistä sekä annan ruoka- ja ravintolasuosituksia. Yritän kovasti pysyä ruokateemassa, enkä rönsyile liiaksi hehkuttamaan tätä maanpäällistä paratiisia, tai kerro kaikista upeista näkemistämme paikoista, uhkeasta luonnosta, kiehtovasta kulttuurista, kokemistamme mahtavuuksista tai tai...


Olisin mielelläni tehnyt matkallamme eksoottisempiakin ruokaseikkailuja, mutta matkustimme 4-kuukautisen vauvamme kanssa, joka 1) inhosi ravintoloita 2) ei superkuuman sään vuoksi viihtynyt pitkiä aikoja tien päällä. Eli näillä reunaehdoilla mentiin. :)


Vietimme siis marras-joulukuussa kolme viikkoa Balilla, viisi vuotta edellisen käyntimme jälkeen. Suuntasimme viivana pois etelän vilinästä sisämaahan Ubudiin, sekä pohjoisrannalle Lovinaan ja saaren kaukaisimpaan luoteiskolkkaan Pemuteraniin.


Bali on yksi Indonesian provinsseista ja sillä, kuten kaikilla muillakin, on omat ruoka-erikoisuutensa. Bali poikkeaa muusta Indonesiasta esimerkiksi siinä, että ylivoimainen pääuskonto saarella on hindulaisuus, kun koko Indonesiassa 80% väestöstä on muslimeita. Näin ollen Balilta löytyy ruokalistalta myös possua, mutta nautaa harvemmin. Syömisen säännöt eivät ole kovin tiukat, tilaa löytyy kaikelle. :)

Balilainen keittiö on imenyt itseensä myös vaikutteita Kiinasta ja Intiasta, sekä hieman Alankomaista, jonka vallan alla se on ollut.

Auringonnousu Lovinassa

Balilainen keittiö on siis iloinen, maukas ja värikylläinen yhdistelmä omaa, indonesialaista ja naapureilta lainattua särvintä. :)

Pakko mainita myös, että indonesialainen ruoka on juuri nyt nosteessa, sillä vuonna 2011 CNN International järjesti äänestyksen 50 maailman herkullisimmista ruoista, ja voittajaksi päätyi rendang ja kakkoseksi nasi goreng, molemmat Indonesiasta. Myös indonesialaiset satay-vartaat löytyivät sijalta 14. Ooh...




Aloitetaan makumatka pääruokien kiistattomasta kuninkaasta, rendangista, jonka voi pyöräyttää niin naudasta, kanasta kuin possustakin.

Beef rendang snorklausparatiisissa, Pemuteranissa

Rendang on erittäin mausterikasta ruokaa. Annokseen kuuluu aina ainakin inkivääriä, galangalia, kurkumaa, sitruunaruohoa ja valkosipulia. Sekä usein myös "joulumausteita", kuten kanelia, tähtianista ja neilikkaa. 
Yllä olevassa kuvassa on "joulumausteversio" beef rendangista, ja alla "kaneliton" pork rendang. :)

Lihaa ja mausteita keitellään erittäin hitaasti kookosmaidossa, kunnes kastike keittyy täysin kokoon ja liha on supermureaa. Ja voi pojat, kylläpä ne mausteet todella imeytyvät lihaan ja kastikkeeseen. Voi taivas tämä on hyvää! En yhtään ihmettele sen korkeaa sijoitusta maailman parhaiden ruokien listalla.

Rendangin historia kertoo, että tällä valmistustavalla liha saatiin säilöttyä pitkäksikin aikaa. Mausteet - valkosipuli, inkivääri ja galangal - toimivat luontaisina säilöntäaineina. Jos rendangin kokkaa oikein, voi se säilyä jopa neljä viikkoa! (Koetapa olla syömättä...)

Lovinan Buda Bakeryn uskomatonta pork rendangia



Suoraan sanottuna en kyllä ymmärrä, miksi nasi goreng, paistettu riisi, on päässyt maailman parhaiden ruokien listalla kakkoseksi. Mitähän tästä sanoisi... Parhaimmillaan ylihyvää, pahimmillaan Kutan biitsiltä ostettu, natriumglutamaatilla maustettu, likaisessa rasvassa paistettu, eltaantuneista kasviksista jatkojalostettu mössö. Viittaan kintaalla näistä jälkimmäiseen, ja keskityn siihen oikeaan nasi gorengiin. :)

Sitä tarjotaan kaikkialla; jokaisessa ravintolassa yhdestä viiteen tähteen, katukeittiöissä ja hotellin aamupaloilla. :) Ubudin hotellissamme, The Sungu Resort & Spa, kyseinen annos oli tosi tosi herkkua. Yhtä usein tarjolla on myös mie gorengia, eli paistettua nuudelia, joka mielestäni vei näistä kahdesta voiton.

Et voi käydä Balilla ja olla kokeilematta jompaa kumpaa. :)

Edessä Mie Goreng, takana aamiaispannukakku. 


No entä parhaiden ruokien listalle päässeet satay-vartaat? No näitähän kokeilimme tietenkin myös!
Grillissä paistetut lihavartaat tarjottaan täyteläisen maapähkinäkastikkeen kanssa ja maistuvat aivan fantastiselta kun toisessa kädessä on varras ja toisessa olut. :)

Mutta ole tarkkana kun tilaat vartaita (tai mitä tahansa ruokaa) kadulta. Mieheni tilasi "neljä" ja hinnaksi tuli noin euro. Sen sijaan että hän olisi saanut neljä varrasta, sai hän neljä säkillistä vartaita. :) Eivät ole hinnalla pilattuja he.

Satay-vartaita Lovinassa



Ikonisia balilaisia herkkuja on myös babi guling, suckling pig, eli possua vartaassa! Ja sitä kuuluu syödä Ubudin Ibu Okassa.

Kyseinen ravintola nauttii aivan suunnatomasta maineesta ja suosiosta. Kiitos tästä mennee Anthony Bourdainille, joka suositteli ravintolaa taannoin. Paikka sijaitsee aivan Ubudin keskustassa ja onkin oikeastaan aina enemmän tai vähemmän täynnä. Mutta ei huolta, low-seasonin aikaan pääsimme lounasaikaan sisään aivan mainiosti ilman varausta.

Päästäksesi perille joudut seurailemaan kylttejä. Äläkä syö liikaa, tai et mahdu enää pois. :)


Tilasimme Ibu Okassa Spesial ja Pisah -annokset, jotka siis olivat molemmat erilaisia "vähän kaikesta" koostuvia lautasia. Koreistamme lötyi ainakin kinkkumaista osaa possusta, rapsakkaa nahkaa, possumakkaraa ja jotain pekonin oloista, sekä salaattia. Lisäksi pakettiin kuului keittoa ja riisiä. Suolaisen ja rasvaisen ruoan sekä kuumuuden sytyttämän janon sammutti jälleen ylivoimaisesti parhaiten olut. :)


Vartaassa käristetty possu ei ollut mitenkään erityisen ihmeellisen makuista. Odotimme enemmän... Äärimmäisen yllättäen suosikikseni nousi possun nahka, vaikka inhoan liharasvaa ja kaikkea tämmöistä superepäterveellistä. Mutta kärtsätty nahka oli vaan niin kauhean hyvää! :)


Mutta joo, jos haluat kokeilla Balin "must-ruokia", niin kyllähän tämä varraspossu sille listalle kuuluu. Eli koklaa pois, mutta leukasi tuskin loksahtaa. 

Bonusta ravintolan "suloisista" patsaista. :)




Kuten taisin jo mainita, on Bali lainannut paljon ruokavaikutteita myös Intiasta. Ah, sanovat kasvissyöjät! Sekä lihansyöjät, sillä monet kasvisruoat olivat niin ihanan täyttäviä ja täyteläisiä, ettei paatunut pekoninpurija edes huomannut olevansa vegelinjalla.

Indonesiasta kotoisin oleva tempeh on Balilla tosi suosittua. Kyseessä on soijapavusta fermentoimalla valmistettu tofumainen tuote. Tempeh on tofua paksumpaa, täyteläisempää, jäykempää ja voimakkaamman makuista. Todella todella hyvää ja erittäin ravitsevaa tavaraa. :)

Tässä japanilaisessa ravintolassa nautitussa annoksessa on etualalla tofua ja takana näkyy hieman tempehiä

Myös toinen toistaan parempia curryjä löytyy Balilta runsaasti; balilaista, thai-tyyliä, intialaista, kalan kanssa, kanan kera, kasvisversiona... Yhdistävänä tekijänä jokaisessa on vahva, täyteläinen, kielen mukanaan vievä maku. :)

Elämäni parhaan vihreän curryn söin Lovinan Buda Bakeryssä, josta kerron alempana lisää.

Buda Bakeryn Green Curry


Ehdottomasti oman mainintansa ansaitsee myös Be Siap Mesi-Sit, koska annos on niin peribalilainen. Riisikeon vieressä tarjotaan ihanaa kanaa ja munakoisoa, jotka on maustettu muun muassa sitruunaruoholla, galangilla, kurkumalla, chilillä... Taivaallista.

Alla olevassa kuvassa komeilevan annoksen nautin Tirta Gangga Water Palacessa (uskomaton paikka!).




Ja sitten vähän Balin ravintolaelämästä näin matkailijan silmin...

Söimme joka päivä hyvän lounaan ja illallisen, joten ravintoloita tuli testattua todella paljon. Kokemukset vaihtelivat, mutta ehkä vain kerran petyimme ruoan makuun. Silloinkin vain sen vuoksi, että ruoka ei ollut mitenkään ihmeellistä, ihan vain perushyvää.

Koska Balilla oli poikkeuksellisen kuuma siellä ollessamme (varjossa 32-37 C, myös paikallisille too much), söimme vauvan takia usein take away -ruokaa omassa ilmastoidussa huoneessamme. Hienoissakaan ravintoloissa ei koskaan ole ilmastointia, vaan maksimissaan katossa pyörii tuuletin. Ravintolat ovat aina käytännössä ulkotilaa. Varaudu siis lämmönnousuun muunkin kuin chilin myötä. :)

Mutta tämähän on aivan loistavaa! Mikä olisi parempaa, kuin ravintolaan pursuava puutarha, tai jalkoja kutittavat ranta-aallot? :)

Hotellimme The Lovinan ravintola rannalla

Usein ravintolan kylkiäisenä tulee mahtava maisema; Ubudissa joko viidakkomainen joensuisto tai riisipelto, Lovinassa ja Pemuteranissa joko meri tai vuoret.

Aamianen The Lovinassa, maisema yli riisipeltojen ja vuorten.

Jos ollaan kaupunkimiljöössä tai kadun varrella, ovat ravintoloiden ruokailutilat usein rakennuksen toisessa kerroksessa. Jos mahdollista, on pöydät katettu meren rannalle, pellon laidalle tai puutarhaterassille. Monesti ruokailijat istuvat matalien pöytien ääressä tyynyillä. Erittäin lokoisaa.


Upeista paikoista puheenollen on vinkattava Ubudissa olevasta Bridges Bali -ravintolasta, joka kovasti haluaa olla Ubudin ykkönen. Ravintolasta aukeaa henkeäsalpaavat maisemat jokisuistoon ja se tarjoaa keskivertoa fiinimpää ja kalliimpaa ruokaa. Täältä et löydä paikallisia.


Oi kyllä, puitteet ovat kohdallaan! Söimme indonesialaisen keittiön maisteluannokset, yhteensä 10 ruokalajia, jotka eivät maksaneet juuri normiravintola-annosta enempää. Länsimaisista ruoista olisi saanut pulittaa triplahinnan, joten ei kiitos niille.


Kymmenen suupalaa näissä maisemissa kyllä kelpasi! Lisäksi ihanat tarjoilijat kantelivat ja viihdyttivät vaippamaakaria, jotta saimme syödä rauhassa. Oh autuutta. :)




Ubudin ylivoimaisesti paras ravintolakokemus oli kuitenkin Restaurant Abels, joka on erittäin lahjakkaan nuoren miehen laittomasti pyörittämä trendiravintola Penestanan kaupunginosassa, noin kilometrin päässä ydinkeskustasta.

Parasta, ruokaa, ikinä... Aivan uskomatonta...

Annokset olivat yhdistelmiä ravintoloitsijan geografisesta jalanjäljestä; Indonesiaa, USAa, Etelä-Amerikkaa, Australiaa... Mitä siellä vielä olikaan...

Valitettavasti löysimme paikan vasta viimeisenä iltana, vaikka se oli oikeasti 15 metrin päässä hotellistamme! Ravintolaa ei nimittäin todella ole ulkonäöllä pilattu, luulin sen olevan joku laitosruokala tai varastotila... Kuinka hipsteriä!

Paikan pitäjän, Abelin(?) rupatteluruuvi oli löysä, ja sainkin häneltä tosi paljon hyviä ruokavinkkejä. Seuraavaksi kokeilen grillatun kanan kanssa paksua kastiketta, johon tulee tamarindia, soijaa, palmusokeria ja limeä.

Vasemmasta yläkulmasta myötäpäivään: Keittön tervehdyksenä tofupalleroita ja ranskiksia, kanaa & tamarindikatiketta ja gindara-kalaa ja mahi-mahi dumplingeja kurkuma-tomaattikastikkeessa, väliherkkuina salamia ja juustoa, ja viimeisessä kuvassa lammasmakkaraa ja mustekalaa.

Mutta voi surku! Ravintola sulkee ovensa keväällä (2016). Abel ei kuulemma keksi enää keinoja lahjoa poliiseja pitäen samalla ravintolan toiminnan kannattavana. Hän siis pakkaa kimpsut ja kampsut ja muuttaa San Franciscoon, jossa hän on pestautunut Mission-kaupunginosassa sijaitsevaan trendiravintolaan. Olen VARMA, että tämä taustaltaan todella kansainvälinen mies tulee luomaan aivan häikäisevän uran. Tulemme vielä lukemaan hänestä ruokalehdistä!

Eli jos olet Ubudissa - MENE TÄNNE HETI!

Keittiömestari kuvassa vasemmalla.

Huoh!

Ubudissa kunniamaininnan ansaitsevat myös ainakin ranskalaisomisteinen Melting Wok sekä Fair Warung Bale, joka lahjoittaa osan tuotoista paikalliselle yhteisölle esimerkiksi terveydenhuoltoon ja vähäosaisten nuorten ammatilliseen koulutukseen.

Melting Wokin maukkaita herkkuja
Fair Warung Balen avokadosalaatti.

Vinkataan myös ihana Sari Organik, joka nimensämukaisesti valmistaa todella herkullista, superpuhdasta lähi- ja luomuruokaa.  Ravintoloita on kaksi, toinen riisipelloilla pienen vaelluksen päässä, toinen Penestanan-alueella, ihan Restaurant Abelsin vieressä.

Sari Organikin herkkupitsa.


Ja kohti Balin pohjoisrantaa!

Lovina onkin tyyliltään aivan erilainen kaupunki kuin Ubud. Paikka on paljon pienempi, kaikki oikeastaan löytyy yhden pääkadun varrelta. Meren rannalla kun ollaan, vaikuttavat tyrskyt myös keittiössä. Ja ah, miten tuoreita ja ihania merenherkkuja ravintoloissa saakaan!

Löysimme Lovinassa aivan kertakaikkisen ihania ravintoloita, joista kerron alla lisää.

Ehkä eniten pettymys oli oman hotellimme ravintola, joka kyllä tarjosi hyvää ruokaa, mutta yritti liikaa olla eurooppalainen. Niinpä maut olivat hieman pliisuja. Varmasti hyvin yleinen ongelma "hienommissa" hotelleissa. 

Mutta Lovinasta löytyi koko Balin suosikkiravintolamme (ehkä jopa pesi Ubudin Abelsin), Buda Bakery. Paikan herkkuja on tässä postauksessa jo vilissytkin (rendang, curry...) ja vilinä sen kun jatkuu.

Buda Bakerystä aukesi upeat maisemat ukkostaville vuorille yli kylän kattojen.

Ravintolan nimi hieman hämää; bakery, eli leipomo. 

No juu, jälkkärit ja leivonnaiset olivat taivaallisia ja ravintola on tunnettu esimerkiksi hääkakuistaan. Miten siis on mahdollista, että myös "oikea ruoka" oli niin KÄSITTÄMÄTTÖMÄN IHANAA??!! 

Tämä ravintola todella tietää mitä tekee.

Buda Bakeryn juustokakku. Aijai... Vihreä tee -jäätelöä ja mangopyrettä, suklaamurua...

Kävimme Budassa kolmesti, jokainen kerta oli parempi kuin edellinen. Parhaat rendangit, curryt ja kalaherkut löytyivät täältä.

Puhumattakaan niistä jälkkäreistä. He tekevät itse myös jäätelönsä. Alla sitruunaruohojäde ja inkiväärijäde. Aijai...


Jos (ja kun) sinun on nyt heti suunnattava Budaan, kannattaa pyytää hotellilta kuljetus. Paikkaa ei nimittäin kadulta katsottuna heti ravintolaksi huomaa, ja katukin on itse asiassa hieman arvoituksellinen. Navigoidessa saattaisi usko hiipua... :)

Buda Bakeryn kotikatu


Koska nyt kultatähtiä jakelen, annan semmoisen erittäin mielelläni myös La Jaenzan -ravintolalle! 
Tämä tiloiltaan iso, mutta tunnelmaltaan perhekeskeinen ja intiimi ravintola panosti ruokailijan kokemukseen aina keittiön tervehdystä myöten (tämä "fine dining -ele" oli yllätys, sillä hintataso ei ollut korkea). 

Täällä söin elämäni parhaan Tom Yam Gong -keiton (eli tom yam -keitto katkaravuilla), johon kinusin myös reseptin. :) Kokeilen sitä pian ja blogautan reseptin.

Myös ankkasalaatti vei kielen mennessään. Oijoi... Ankkaa, omenaa, vähän tomaattia ja paahdettua maapähkinää, kastikkeena appelsiini-korianterivinegretti. <3 Kokeiluun menee.

Pahoittelen kuvien erittäin huonoa laatua! Oli pimeää, kuvasin kännykällä. Ylhäällä kalaa ja keittiön tervehdyksenä itse tehtyä possumakkaraa. Alla taivaalliset ankkasalaatti ja tom yam -keitto.



Tärkeä osa balilaista ruokakulttuuria on katu- ja take away -ruoka, jota paikallisetkin harrastavat ahkerasti sen sijaan että kokkaisivat itse. Valmiiksi ostettu ateria voi tulla itse kokkailua halvemmaksikin.

Iltaisin kadunkulmat ja aukiot täyttyvät erilaisista vaunuista, jotka pursuavat mitä ihanampia herkkuja! On keittoja, vartaita, pallukoita, grilliruokaa... Ihan mitä vain keksii toivoa. Päiväsaikaankaan ei tuota mitään vaikeuksia napata välipalaa joko ihanan suolaisen herkun, tai hedelmän muodossa. :)

Take away -syöminen on Balilla superhelppoa. Kaikki ravintolat pakkaavat mielellään pöperöt mukaan, ja jopa toimittavat maksutta hotelliin.
Vähänhän siinä esillepano kärsii, mutta maku ei. :)

Etualalla Warung Jegegistä tilattuja herkkuja. Vasemmalla sweet & sour -possua ja oikealla gado-gadoa, takana vasemmalla mustekalaa balilaisittain ja oikealla kalaa balilaisittain. :)

Take away- ja katukeittiönyssykät ovat jos jonkinlaisen näköisiä ja aika sympaattisia. Yllä tyypillinen kattaus, alla sitäkin liikuttavampi. :)



Mutta kun pussukoiden sisällön kumoaa lautaselle, saa esimerkiksi näin ihanaa Cap Cay Ayamia (eli kanaa ja kasviksia). Tilasin kyseisen annoksen Lovinan Warung Linasta kolme kertaa. :)

Warung Linan Cap Cay Ayam oman altaamme reunalla nautittuna.

Joten kultatähti myös Warung Linalle! Erittäin vaatimattoman näköinen paikka, mutta todella suosittu niin paikallisten kuin expattienkin keskuudessa. Parasta take awaytä. Mutta älä tilaa täällä nasi gorengia, se oli aika tylsä. :)

Ruokaa odotellessa... Lupauksen mukaisesti very good food.

Hindu-alttarit ja pienet uhrilahjat ovat erittäin olennainen osa Balin henkeä ja ilmettä.



Katuruoasta puhuttaessa on pakko mainita myös paikalliset kevätrullat eli lumpiat, joita saa myös kaikista ravintoloista.  Uppopaistetut rullat ovat lähes poikkeuksetta superhyviä. :)

The Lovina -hotellin lumpiat

Mutta tässäpä näitä ruoka- ja ravintolasuosituksia tulikin! Joko matkakuume nousi tai nälkä iski? Mennään etiäppäin!


Balilainen aamiainen poikkeaa aika tavalla länsimaisesta aamiaisesta, nimittäin jo päivän ensimmäinen ateria on riisipainotteinen "oikea ruoka". Ehkä kaikkein tyypillisin balilainen aamiainen on bubur ayam, eli kanapuuro. Kyseessä on siis ihan kirjaimellisesti suolainen riisipuuro, jossa riisi keitetään kanaliemeen, joukkoon lisätään selleriä tai lipstikkaa, päälle nyhdetään kanaa ja ripotellaan paahdettua sipulia. Todella herkullista! Tätä aion kokeilla kotona.

Etualalla bubur ayam ja takana mannermainen aamiainen hotellissamme The Sungussa Ubudissa.

Hotellien aamiaisella voit yleensä valita joko indonesialaisen, mannermaisen tai makeamman aamiaisen. Aamiaisbuffettia on hyvin harvoin tarjolla (Mutta kun on, kuten esimerkiksi hotellissamme The Lovinassa, niin oijoi miten hyvää...).

Aamiaisella syödään usein paikallisittain myös nasi tai mie gorengia, eli paistettua riisiä tai nuudelia. Jälleen länsimaalaiseen makuun ehkä enemmän päiväsaikaan nautittavaa ruokaa.

Mannermainen vaihtoehto on lähes aina paahtoleipää, kananmunaa haluamallasi tavalla sekä jotain makkaraa, kinkkua tai pekonia. Tai pannukakku tai leivoksia.

Pikkuinen palanen the Lovinan aamiaista.

Jokaiseen aamiaiseen kuuluu onneksi aina tuoreet hedelmät ja ihanat tuorepuristetut mehut!

Eräänä aamuna Lovinassa hotellin aamiaisella henkilökunta oli aivan ihmeissään erään turistin kysyessä, käyttivätkö he mehuissa pullovettä. Heillä ei tullut mieleenkään, että mehua laimennettaisiin jollain, ne on ihan 100% hedelmää. Nam! Saimme muun muassa mangoa, hunajamelonia, appelsiinia, vesimelonia, papaijaa... :)

The Lovinan ihanista herkuista ja maisemista ei saanut tarpeekseen.

Jep, näillä eväillä jaksaa lounaaseen. :)


Kuulemma balilaiset perheet valmistavat päivässä vain yhden isomman ruoan. Usein se syödään jo puoliltapäivin tai alkuiltapäivästä, ja lämmitetään ehkä uudestaan illalla. Ihan järkevää, sillä monet ruoat vaativat pitkää kypsyttelyä ja hauduttelua, että maut kunnolla imeytyvät ja ruoat mureutuvat. Kukin perheenjäsen aterioi paljolti oman aikataulunsa mukaan, sillä koko perhe harvoin ehtii pöydän ääreen yhtä aikaa.



Jälkkäriksi on usein tarjolla esimerkiksi balilainen herkku black rice pudding tai itse tehtyjä jäätelöitä. Myös länsimaalaisia herkkuja, kuten brownieita ja omenapiiraita listoilta löytyy, mutta suosittelen pysymään paikallisessa...

Hienommissa hotelleissa tarjotaan usein myös iltapäivä tee pienen leivoksen kera. Alla olevassa kuvassa esimerkkinä suloinen pieni pannukakkupino. :)

The Sungun afternoon tea


Maataloudella on pitkät perinteet Balilla. Koko saari on kuin yltäkylläinen, vehreä paratiisi täynnä hedelmäpuita, kukkia, palmuja - sekä tietysti riisiviljelmiä. Riisiterassit ovatkin yksi Balin "hitti", eikä matkailija varmasti välty visiitiltä saaren sisäosiin, missä vihreät portaikot valuvat pitkin tulivuorten ja kukkuloiden rinteitä.


Riisi on Balilla jokaisen ruoan sydän, jonka ympärille ateria rakentuu.



Pääsimme tutustumaan tarkemmin riisinviljelykseen ja tallustelemaan riisipelloilla. Riisinviljelyn kierto on kyllä ihan mahtava juttu, jonka toki sallii ympärivuotinen kasvukausi.

Peltoja on aina yhtä aikaa eri vaiheissa. On juuri kylvettyä maata, hieman pidemmälle päässyttä satoa, korjattavaa satoa, sekä kesantoa. Kasteluvedet kierrätetään pellolta toiselle eri vaiheiden mukaan. 


Ja tältä kypsyvä riisi näyttää. Riisinjyvät tosiaan kypsyvät korren päähän. Näyttää jopa vähän kotoiselta kauralta. Poimintavalmis riisi on väriltään keltaisempaa ja vaaleampaa kuin kuvassa oleva nuorikko.


Jonkin verran riisiä jätetään myös poimimatta, jotta talouden ankat saavat ruokansa. :) Ankoilla ei ole varsinaista virkaa pelloilla (esim. lannoitus), ne vain käyvät siellä syömässä.


On mainiota, että Ubudin ydinkeskustassa talojen keskellä on riisipeltoja. Ne saattavat jäädä matkaajalta helposti kokonaan huomaamatta! Kurki siis hotellisi nurkkien taakse ja mene sisään ravintoloihin, jotka johdattelevat pois päin kadulta. Saatat nauttia kahvisi näin ihanassa maisemassa suoraan pellon reunalla. :)


Balilla tosiaan kasvaa kaikkea, muun muassa ihania hedelmiä, kuten kuvassa olevat snake fruit ja passionhedelmä. Ah, mikä mehevyys, mehukkuus, makeus ja vahvat maut! Kyllä sen maistaa, kun hedelmä on kypsänä poimittu eikä ympäri maailmaa laivattu. :)


Alla kuva hotellin aamiaiselta. Aina ihania, upeasti pilkottuja hedelmiä ja mehuja... Aamukiukku hälvenee vauhdilla. :)


Balilla kasvaa myös legendaarista hajupommi-hedelmää, duriania, jonka itse nautin mieluiten jäätelön muodossa. Älä anna kauhean odöörin estää sinua, durian on oikeasti tosi herkullista!



Olisi rikos olla mainitsematta kuuluisaa balilaista Kopi Luwakia, eli sivettikissakahvia, joka on yksi maailman kalleimmista kahvilaaduista. Kahvilla on hieman omaperäinen valmistusmetodi, joka väkisinkin kirvoittaa kysymyksen, kuka keksi ensimmäisenä maistaa..?

Kahvipavut siis kulkevat läpi sivettikissan ruoansulatuksen ja fermentoituvat matkalla. :) Mutta on kyllä tosi hyvää kahvia! :D


Balilla ymmärretään myös hyvän teen ja teejuomien päälle. Erilaiset inkivääriteet veivät sydämeni täysin. Parin erityisen hyvän drinksin reseptin luonnollisesti utelin:
  • inkivääriteetä ja vähän mustaa teetä, hunajaa ja limeä
  • mustaa teetä, kanelia, tuoretta inkivääriä, sitruunaruohoa ja minttua
Kotikeittiöön nämä. Kesällä kylmänä, talvella kuumana...


Mitä tässä osaisi vielä sanoa?


Tulen ikuisesti muistamaan nämä makumuistot, mutta myös kaiken muun, mitä Bali on ja mitä se perheellemme merkitsee.

Ubudin iloisen vilskeen ja turistien vilinän. 
Lovinan rantojen käsittämättömän sinisyyden ja rauhalliset laineet
Pemuteranin kivikot, korallit ja eristyneisyyden
Viidakot, vuoret, tyrskyt ja mainingit
Historialliset nähtävyydet, hindu-kulttuurin elementit ja estetiikan, hurjan hauskat aktiviteetit

Rauhan ja raukeuden.



Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin... 


Vielä bonuksena pari makupalaa matkakuumetta nostamaan ja muistuttamaan itselle, että palattava on! :)