Hämmentäjä: Balilainen ruoka

Balilainen keittiö... Mitenköhän sitä luonnehtisi yhdellä sanalla? Maukas!
Kyllä, jokainen nauttimamme ateria oli täynnä sitä nimenomaista makua. :)

Kokeile matkallasi ainakin rendangia, lumpioita, tempehiä, katukeittiön antimia, mereneläviä, balilaisia kastikkeita sekä eksoottisia paikallisia jäätelöitä (miltä tulivuoren tuhka kuulostaisi?)... Ja mitä kaikkea muuta!

Sukella mukaani lämpimien tuulten ja huumaavien tuoksujen maailmaan.

Rantaravintola hotellissamme Pemuteranissa

Tässä jutussa kerron balilaisesta ruoasta matkailijan näkövinkkelistä sekä annan ruoka- ja ravintolasuosituksia. Yritän kovasti pysyä ruokateemassa, enkä rönsyile liiaksi hehkuttamaan tätä maanpäällistä paratiisia, tai kerro kaikista upeista näkemistämme paikoista, uhkeasta luonnosta, kiehtovasta kulttuurista, kokemistamme mahtavuuksista tai tai...

Olisin mielelläni tehnyt matkallamme eksoottisempiakin ruokaseikkailuja, mutta matkustimme 4-kuukautisen vauvamme kanssa, joka 1) inhosi ravintoloita 2) ei superkuuman sään vuoksi viihtynyt pitkiä aikoja tien päällä. Eli näillä reunaehdoilla mentiin. :)

Vietimme siis marras-joulukuussa kolme viikkoa Balilla, viisi vuotta edellisen käyntimme jälkeen. Suuntasimme viivana pois etelän vilinästä sisämaahan Ubudiin, sekä pohjoisrannalle Lovinaan ja saaren kaukaisimpaan luoteiskolkkaan Pemuteraniin.

Bali on yksi Indonesian provinsseista ja sillä, kuten kaikilla muillakin, on omat ruoka-erikoisuutensa. Bali poikkeaa muusta Indonesiasta esimerkiksi siinä, että ylivoimainen pääuskonto saarella on hindulaisuus, kun koko Indonesiassa 80% väestöstä on muslimeita. Näin ollen Balilta löytyy ruokalistalta myös possua, mutta nautaa harvemmin. Syömisen säännöt eivät ole kovin tiukat, tilaa löytyy kaikelle. :)

Balilainen keittiö on imenyt itseensä myös vaikutteita Kiinasta ja Intiasta, sekä hieman Alankomaista, jonka vallan alla se on ollut.

Auringonnousu Lovinassa

Balilainen keittiö on siis iloinen, maukas ja värikylläinen yhdistelmä omaa, indonesialaista ja naapureilta lainattua särvintä. :)

Pakko mainita myös, että indonesialainen ruoka on juuri nyt nosteessa, sillä vuonna 2011 CNN International järjesti äänestyksen 50 maailman herkullisimmista ruoista, ja voittajaksi päätyi rendang ja kakkoseksi nasi goreng, molemmat Indonesiasta. Myös indonesialaiset satay-vartaat löytyivät sijalta 14. Ooh...

Aloitetaan makumatka pääruokien kiistattomasta kuninkaasta, rendangista, jonka voi pyöräyttää niin naudasta, kanasta kuin possustakin.

Beef rendang snorklausparatiisissa, Pemuteranissa

Rendang on erittäin mausterikasta ruokaa. Annokseen kuuluu aina ainakin inkivääriä, galangalia, kurkumaa, sitruunaruohoa ja valkosipulia. Sekä usein myös "joulumausteita", kuten kanelia, tähtianista ja neilikkaa.

Yllä olevassa kuvassa on "joulumausteversio" beef rendangista, ja alla "kaneliton" pork rendang. :)

Lihaa ja mausteita keitellään erittäin hitaasti kookosmaidossa, kunnes kastike keittyy täysin kokoon ja liha on supermureaa. Ja voi pojat, kylläpä ne mausteet todella imeytyvät lihaan ja kastikkeeseen. Voi taivas tämä on hyvää! En yhtään ihmettele sen korkeaa sijoitusta maailman parhaiden ruokien listalla.

Rendangin historia kertoo, että tällä valmistustavalla liha saatiin säilöttyä pitkäksikin aikaa. Mausteet - valkosipuli, inkivääri ja galangal - toimivat luontaisina säilöntäaineina. Jos rendangin kokkaa oikein, voi se säilyä jopa neljä viikkoa! (Koetapa olla syömättä...)

Lovinan Buda Bakeryn uskomatonta pork rendangia

Suoraan sanottuna en kyllä ymmärrä, miksi nasi goreng, paistettu riisi, on päässyt maailman parhaiden ruokien listalla kakkoseksi. Mitähän tästä sanoisi... Parhaimmillaan ylihyvää, pahimmillaan Kutan biitsiltä ostettu, natriumglutamaatilla maustettu, likaisessa rasvassa paistettu, eltaantuneista kasviksista jatkojalostettu mössö. Viittaan kintaalla näistä jälkimmäiseen, ja keskityn siihen oikeaan nasi gorengiin. :)

Sitä tarjotaan kaikkialla; jokaisessa ravintolassa yhdestä viiteen tähteen, katukeittiöissä ja hotellin aamupaloilla. :) Ubudin hotellissamme, The Sungu Resort & Spa, kyseinen annos oli tosi tosi herkkua. Yhtä usein tarjolla on myös mie gorengia, eli paistettua nuudelia, joka mielestäni vei näistä kahdesta voiton.

Et voi käydä Balilla ja olla kokeilematta jompaa kumpaa. :)

Edessä Mie Goreng, takana aamiaispannukakku.

No entä parhaiden ruokien listalle päässeet satay-vartaat? No näitähän kokeilimme tietenkin myös!
Grillissä paistetut lihavartaat tarjottaan täyteläisen maapähkinäkastikkeen kanssa ja maistuvat aivan fantastiselta kun toisessa kädessä on varras ja toisessa olut. :)

Mutta ole tarkkana kun tilaat vartaita (tai mitä tahansa ruokaa) kadulta. Mieheni tilasi "neljä" ja hinnaksi tuli noin euro. Sen sijaan että hän olisi saanut neljä varrasta, sai hän neljä säkillistä vartaita. :) Eivät ole hinnalla pilattuja he.

Satay-vartaita Lovinassa

Ikonisia balilaisia herkkuja on myös babi guling, suckling pig, eli possua vartaassa! Ja sitä kuuluu syödä Ubudin Ibu Okassa.

Kyseinen ravintola nauttii aivan suunnatomasta maineesta ja suosiosta. Kiitos tästä mennee Anthony Bourdainille, joka suositteli ravintolaa taannoin. Paikka sijaitsee aivan Ubudin keskustassa ja onkin oikeastaan aina enemmän tai vähemmän täynnä. Mutta ei huolta, low-seasonin aikaan pääsimme lounasaikaan sisään aivan mainiosti ilman varausta.

Päästäksesi perille joudut seurailemaan kylttejä. Äläkä syö liikaa, tai et mahdu enää pois. :)

Tilasimme Ibu Okassa Spesial ja Pisah -annokset, jotka siis olivat molemmat erilaisia "vähän kaikesta" koostuvia lautasia. Koreistamme lötyi ainakin kinkkumaista osaa possusta, rapsakkaa nahkaa, possumakkaraa ja jotain pekonin oloista, sekä salaattia. Lisäksi pakettiin kuului keittoa ja riisiä. Suolaisen ja rasvaisen ruoan sekä kuumuuden sytyttämän janon sammutti jälleen ylivoimaisesti parhaiten olut. :)

Vartaassa käristetty possu ei ollut mitenkään erityisen ihmeellisen makuista. Odotimme enemmän... Äärimmäisen yllättäen suosikikseni nousi possun nahka, vaikka inhoan liharasvaa ja kaikkea tämmöistä superepäterveellistä. Mutta kärtsätty nahka oli vaan niin kauhean hyvää! :)

Mutta joo, jos haluat kokeilla Balin "must-ruokia", niin kyllähän tämä varraspossu sille listalle kuuluu. Eli koklaa pois, mutta leukasi tuskin loksahtaa.

Bonusta ravintolan "suloisista" patsaista. :)

Kuten taisin jo mainita, on Bali lainannut paljon ruokavaikutteita myös Intiasta. Ah, sanovat kasvissyöjät! Sekä lihansyöjät, sillä monet kasvisruoat olivat niin ihanan täyttäviä ja täyteläisiä, ettei paatunut pekoninpurija edes huomannut olevansa vegelinjalla.

Indonesiasta kotoisin oleva tempeh on Balilla tosi suosittua. Kyseessä on soijapavusta fermentoimalla valmistettu tofumainen tuote. Tempeh on tofua paksumpaa, täyteläisempää, jäykempää ja voimakkaamman makuista. Todella todella hyvää ja erittäin ravitsevaa tavaraa. :)

Tässä japanilaisessa ravintolassa nautitussa annoksessa on etualalla tofua ja takana näkyy hieman tempehiä

Myös toinen toistaan parempia curryjä löytyy Balilta runsaasti; balilaista, thai-tyyliä, intialaista, kalan kanssa, kanan kera, kasvisversiona... Yhdistävänä tekijänä jokaisessa on vahva, täyteläinen, kielen mukanaan vievä maku. :)

Elämäni parhaan vihreän curryn söin Lovinan Buda Bakeryssä, josta kerron alempana lisää.

Buda Bakeryn Green Curry

Ehdottomasti oman mainintansa ansaitsee myös Be Siap Mesi-Sit, koska annos on niin peribalilainen. Riisikeon vieressä tarjotaan ihanaa kanaa ja munakoisoa, jotka on maustettu muun muassa sitruunaruoholla, galangilla, kurkumalla, chilillä... Taivaallista.

Alla olevassa kuvassa komeilevan annoksen nautin Tirta Gangga Water Palacessa (uskomaton paikka!).

Ja sitten vähän Balin ravintolaelämästä näin matkailijan silmin...

Söimme joka päivä hyvän lounaan ja illallisen, joten ravintoloita tuli testattua todella paljon. Kokemukset vaihtelivat, mutta ehkä vain kerran petyimme ruoan makuun. Silloinkin vain sen vuoksi, että ruoka ei ollut mitenkään ihmeellistä, ihan vain perushyvää.

Koska Balilla oli poikkeuksellisen kuuma siellä ollessamme (varjossa 32-37 C, myös paikallisille too much), söimme vauvan takia usein take away -ruokaa omassa ilmastoidussa huoneessamme. Hienoissakaan ravintoloissa ei koskaan ole ilmastointia, vaan maksimissaan katossa pyörii tuuletin. Ravintolat ovat aina käytännössä ulkotilaa. Varaudu siis lämmönnousuun muunkin kuin chilin myötä. :)

Mutta tämähän on aivan loistavaa! Mikä olisi parempaa, kuin ravintolaan pursuava puutarha, tai jalkoja kutittavat ranta-aallot? :)

Hotellimme The Lovinan ravintola rannalla

Usein ravintolan kylkiäisenä tulee mahtava maisema; Ubudissa joko viidakkomainen joensuisto tai riisipelto, Lovinassa ja Pemuteranissa joko meri tai vuoret.

Aamianen The Lovinassa, maisema yli riisipeltojen ja vuorten.

Jos ollaan kaupunkimiljöössä tai kadun varrella, ovat ravintoloiden ruokailutilat usein rakennuksen toisessa kerroksessa. Jos mahdollista, on pöydät katettu meren rannalle, pellon laidalle tai puutarhaterassille. Monesti ruokailijat istuvat matalien pöytien ääressä tyynyillä. Erittäin lokoisaa.

Upeista paikoista puheenollen on vinkattava Ubudissa olevasta Bridges Bali -ravintolasta, joka kovasti haluaa olla Ubudin ykkönen. Ravintolasta aukeaa henkeäsalpaavat maisemat jokisuistoon ja se tarjoaa keskivertoa fiinimpää ja kalliimpaa ruokaa. Täältä et löydä paikallisia.

Oi kyllä, puitteet ovat kohdallaan! Söimme indonesialaisen keittiön maisteluannokset, yhteensä 10 ruokalajia, jotka eivät maksaneet juuri normiravintola-annosta enempää. Länsimaisista ruoista olisi saanut pulittaa triplahinnan, joten ei kiitos niille.

Kymmenen suupalaa näissä maisemissa kyllä kelpasi! Lisäksi ihanat tarjoilijat kantelivat ja viihdyttivät vaippamaakaria, jotta saimme syödä rauhassa. Oh autuutta. :)

Ubudin ylivoimaisesti paras ravintolakokemus oli kuitenkin Restaurant Abels, joka on erittäin lahjakkaan nuoren miehen laittomasti pyörittämä trendiravintola Penestanan kaupunginosassa, noin kilometrin päässä ydinkeskustasta.

Parasta, ruokaa, ikinä... Aivan uskomatonta...

Annokset olivat yhdistelmiä ravintoloitsijan geografisesta jalanjäljestä; Indonesiaa, USAa, Etelä-Amerikkaa, Australiaa... Mitä siellä vielä olikaan...

Valitettavasti löysimme paikan vasta viimeisenä iltana, vaikka se oli oikeasti 15 metrin päässä hotellistamme! Ravintolaa ei nimittäin todella ole ulkonäöllä pilattu, luulin sen olevan joku laitosruokala tai varastotila... Kuinka hipsteriä!

Paikan pitäjän, Abelin(?) rupatteluruuvi oli löysä, ja sainkin häneltä tosi paljon hyviä ruokavinkkejä. Seuraavaksi kokeilen grillatun kanan kanssa paksua kastiketta, johon tulee tamarindia, soijaa, palmusokeria ja limeä.

Vasemmasta yläkulmasta myötäpäivään: Keittön tervehdyksenä tofupalleroita ja ranskiksia, kanaa & tamarindikatiketta ja gindara-kalaa ja mahi-mahi dumplingeja kurkuma-tomaattikastikkeessa, väliherkkuina salamia ja juustoa, ja viimeisessä kuvassa lammasmakkaraa ja mustekalaa.

Mutta voi surku! Ravintola sulkee ovensa keväällä (2016). Abel ei kuulemma keksi enää keinoja lahjoa poliiseja pitäen samalla ravintolan toiminnan kannattavana. Hän siis pakkaa kimpsut ja kampsut ja muuttaa San Franciscoon, jossa hän on pestautunut Mission-kaupunginosassa sijaitsevaan trendiravintolaan. Olen VARMA, että tämä taustaltaan todella kansainvälinen mies tulee luomaan aivan häikäisevän uran. Tulemme vielä lukemaan hänestä ruokalehdistä!

Eli jos olet Ubudissa - MENE TÄNNE HETI!

Keittiömestari kuvassa vasemmalla.

Huoh!

Ubudissa kunniamaininnan ansaitsevat myös ainakin ranskalaisomisteinen Melting Wok sekä Fair Warung Bale, joka lahjoittaa osan tuotoista paikalliselle yhteisölle esimerkiksi terveydenhuoltoon ja vähäosaisten nuorten ammatilliseen koulutukseen.

Melting Wokin maukkaita herkkuja

Fair Warung Balen avokadosalaatti.

Vinkataan myös ihana Sari Organik, joka nimensämukaisesti valmistaa todella herkullista, superpuhdasta lähi- ja luomuruokaa. Ravintoloita on kaksi, toinen riisipelloilla pienen vaelluksen päässä, toinen Penestanan-alueella, ihan Restaurant Abelsin vieressä.

Sari Organikin herkkupitsa.

Ja kohti Balin pohjoisrantaa!

Lovina onkin tyyliltään aivan erilainen kaupunki kuin Ubud. Paikka on paljon pienempi, kaikki oikeastaan löytyy yhden pääkadun varrelta. Meren rannalla kun ollaan, vaikuttavat tyrskyt myös keittiössä. Ja ah, miten tuoreita ja ihania merenherkkuja ravintoloissa saakaan!

Löysimme Lovinassa aivan kertakaikkisen ihania ravintoloita, joista kerron alla lisää.

Ehkä eniten pettymys oli oman hotellimme ravintola, joka kyllä tarjosi hyvää ruokaa, mutta yritti liikaa olla eurooppalainen. Niinpä maut olivat hieman pliisuja. Varmasti hyvin yleinen ongelma "hienommissa" hotelleissa.

Mutta Lovinasta löytyi koko Balin suosikkiravintolamme (ehkä jopa pesi Ubudin Abelsin), Buda Bakery. Paikan herkkuja on tässä postauksessa jo vilissytkin (rendang, curry...) ja vilinä sen kun jatkuu.

Buda Bakerystä aukesi upeat maisemat ukkostaville vuorille yli kylän kattojen.

Ravintolan nimi hieman hämää; bakery, eli leipomo.

No juu, jälkkärit ja leivonnaiset olivat taivaallisia ja ravintola on tunnettu esimerkiksi hääkakuistaan. Miten siis on mahdollista, että myös "oikea ruoka" oli niin KÄSITTÄMÄTTÖMÄN IHANAA??!!

Tämä ravintola todella tietää mitä tekee.

Buda Bakeryn juustokakku. Aijai... Vihreä tee -jäätelöä ja mangopyrettä, suklaamurua...

Kävimme Budassa kolmesti, jokainen kerta oli parempi kuin edellinen. Parhaat rendangit, curryt ja kalaherkut löytyivät täältä.

Puhumattakaan niistä jälkkäreistä. He tekevät itse myös jäätelönsä. Alla sitruunaruohojäde ja inkiväärijäde. Aijai...

Jos (ja kun) sinun on nyt heti suunnattava Budaan, kannattaa pyytää hotellilta kuljetus. Paikkaa ei nimittäin kadulta katsottuna heti ravintolaksi huomaa, ja katukin on itse asiassa hieman arvoituksellinen. Navigoidessa saattaisi usko hiipua... :)

Buda Bakeryn kotikatu

Koska nyt kultatähtiä jakelen, annan semmoisen erittäin mielelläni myös La Jaenzan -ravintolalle!

Tämä tiloiltaan iso, mutta tunnelmaltaan perhekeskeinen ja intiimi ravintola panosti ruokailijan kokemukseen aina keittiön tervehdystä myöten (tämä "fine dining -ele" oli yllätys, sillä hintataso ei ollut korkea).

Täällä söin elämäni parhaan Tom Yam Gong -keiton (eli tom yam -keitto katkaravuilla), johon kinusin myös reseptin. :) Kokeilen sitä pian ja blogautan reseptin.

Myös ankkasalaatti vei kielen mennessään. Oijoi... Ankkaa, omenaa, vähän tomaattia ja paahdettua maapähkinää, kastikkeena appelsiini-korianterivinegretti. <3 Kokeiluun menee.

Pahoittelen kuvien erittäin huonoa laatua! Oli pimeää, kuvasin kännykällä. Ylhäällä kalaa ja keittiön tervehdyksenä itse tehtyä possumakkaraa. Alla taivaalliset ankkasalaatti ja tom yam -keitto.

Tärkeä osa balilaista ruokakulttuuria on katu- ja take away -ruoka, jota paikallisetkin harrastavat ahkerasti sen sijaan että kokkaisivat itse. Valmiiksi ostettu ateria voi tulla itse kokkailua halvemmaksikin.

Iltaisin kadunkulmat ja aukiot täyttyvät erilaisista vaunuista, jotka pursuavat mitä ihanampia herkkuja! On keittoja, vartaita, pallukoita, grilliruokaa... Ihan mitä vain keksii toivoa. Päiväsaikaankaan ei tuota mitään vaikeuksia napata välipalaa joko ihanan suolaisen herkun, tai hedelmän muodossa. :)

Take away -syöminen on Balilla superhelppoa. Kaikki ravintolat pakkaavat mielellään pöperöt mukaan, ja jopa toimittavat maksutta hotelliin.
Vähänhän siinä esillepano kärsii, mutta maku ei. :)

Etualalla Warung Jegegistä tilattuja herkkuja. Vasemmalla sweet & sour -possua ja oikealla gado-gadoa, takana vasemmalla mustekalaa balilaisittain ja oikealla kalaa balilaisittain. :)

Take away- ja katukeittiönyssykät ovat jos jonkinlaisen näköisiä ja aika sympaattisia. Yllä tyypillinen kattaus, alla sitäkin liikuttavampi. :)

Mutta kun pussukoiden sisällön kumoaa lautaselle, saa esimerkiksi näin ihanaa Cap Cay Ayamia (eli kanaa ja kasviksia). Tilasin kyseisen annoksen Lovinan Warung Linasta kolme kertaa. :)

Warung Linan Cap Cay Ayam oman altaamme reunalla nautittuna.

Joten kultatähti myös Warung Linalle! Erittäin vaatimattoman näköinen paikka, mutta todella suosittu niin paikallisten kuin expattienkin keskuudessa. Parasta take awaytä. Mutta älä tilaa täällä nasi gorengia, se oli aika tylsä. :)

Ruokaa odotellessa... Lupauksen mukaisesti very good food.

Hindu-alttarit ja pienet uhrilahjat ovat erittäin olennainen osa Balin henkeä ja ilmettä.

Katuruoasta puhuttaessa on pakko mainita myös paikalliset kevätrullat eli lumpiat, joita saa myös kaikista ravintoloista. Uppopaistetut rullat ovat lähes poikkeuksetta superhyviä. :)

The Lovina -hotellin lumpiat

Mutta tässäpä näitä ruoka- ja ravintolasuosituksia tulikin! Joko matkakuume nousi tai nälkä iski? Mennään etiäppäin!

Balilainen aamiainen poikkeaa aika tavalla länsimaisesta aamiaisesta, nimittäin jo päivän ensimmäinen ateria on riisipainotteinen "oikea ruoka". Ehkä kaikkein tyypillisin balilainen aamiainen on bubur ayam, eli kanapuuro. Kyseessä on siis ihan kirjaimellisesti suolainen riisipuuro, jossa riisi keitetään kanaliemeen, joukkoon lisätään selleriä tai lipstikkaa, päälle nyhdetään kanaa ja ripotellaan paahdettua sipulia. Todella herkullista! Tätä aion kokeilla kotona.

Etualalla bubur ayam ja takana mannermainen aamiainen hotellissamme The Sungussa Ubudissa.

Hotellien aamiaisella voit yleensä valita joko indonesialaisen, mannermaisen tai makeamman aamiaisen. Aamiaisbuffettia on hyvin harvoin tarjolla (Mutta kun on, kuten esimerkiksi hotellissamme The Lovinassa, niin oijoi miten hyvää...).

Aamiaisella syödään usein paikallisittain myös nasi tai mie gorengia, eli paistettua riisiä tai nuudelia. Jälleen länsimaalaiseen makuun ehkä enemmän päiväsaikaan nautittavaa ruokaa.

Mannermainen vaihtoehto on lähes aina paahtoleipää, kananmunaa haluamallasi tavalla sekä jotain makkaraa, kinkkua tai pekonia. Tai pannukakku tai leivoksia.

Pikkuinen palanen the Lovinan aamiaista.

Jokaiseen aamiaiseen kuuluu onneksi aina tuoreet hedelmät ja ihanat tuorepuristetut mehut!

Eräänä aamuna Lovinassa hotellin aamiaisella henkilökunta oli aivan ihmeissään erään turistin kysyessä, käyttivätkö he mehuissa pullovettä. Heillä ei tullut mieleenkään, että mehua laimennettaisiin jollain, ne on ihan 100% hedelmää. Nam! Saimme muun muassa mangoa, hunajamelonia, appelsiinia, vesimelonia, papaijaa... :)

The Lovinan ihanista herkuista ja maisemista ei saanut tarpeekseen.

Jep, näillä eväillä jaksaa lounaaseen. :)

Kuulemma balilaiset perheet valmistavat päivässä vain yhden isomman ruoan. Usein se syödään jo puoliltapäivin tai alkuiltapäivästä, ja lämmitetään ehkä uudestaan illalla. Ihan järkevää, sillä monet ruoat vaativat pitkää kypsyttelyä ja hauduttelua, että maut kunnolla imeytyvät ja ruoat mureutuvat. Kukin perheenjäsen aterioi paljolti oman aikataulunsa mukaan, sillä koko perhe harvoin ehtii pöydän ääreen yhtä aikaa.

Jälkkäriksi on usein tarjolla esimerkiksi balilainen herkku black rice pudding tai itse tehtyjä jäätelöitä. Myös länsimaalaisia herkkuja, kuten brownieita ja omenapiiraita listoilta löytyy, mutta suosittelen pysymään paikallisessa...

Hienommissa hotelleissa tarjotaan usein myös iltapäivä tee pienen leivoksen kera. Alla olevassa kuvassa esimerkkinä suloinen pieni pannukakkupino. :)

The Sungun afternoon tea

Maataloudella on pitkät perinteet Balilla. Koko saari on kuin yltäkylläinen, vehreä paratiisi täynnä hedelmäpuita, kukkia, palmuja - sekä tietysti riisiviljelmiä. Riisiterassit ovatkin yksi Balin "hitti", eikä matkailija varmasti välty visiitiltä saaren sisäosiin, missä vihreät portaikot valuvat pitkin tulivuorten ja kukkuloiden rinteitä.

Riisi on Balilla jokaisen ruoan sydän, jonka ympärille ateria rakentuu.

Pääsimme tutustumaan tarkemmin riisinviljelykseen ja tallustelemaan riisipelloilla. Riisinviljelyn kierto on kyllä ihan mahtava juttu, jonka toki sallii ympärivuotinen kasvukausi.

Peltoja on aina yhtä aikaa eri vaiheissa. On juuri kylvettyä maata, hieman pidemmälle päässyttä satoa, korjattavaa satoa, sekä kesantoa. Kasteluvedet kierrätetään pellolta toiselle eri vaiheiden mukaan.

Ja tältä kypsyvä riisi näyttää. Riisinjyvät tosiaan kypsyvät korren päähän. Näyttää jopa vähän kotoiselta kauralta. Poimintavalmis riisi on väriltään keltaisempaa ja vaaleampaa kuin kuvassa oleva nuorikko.

Jonkin verran riisiä jätetään myös poimimatta, jotta talouden ankat saavat ruokansa. :) Ankoilla ei ole varsinaista virkaa pelloilla (esim. lannoitus), ne vain käyvät siellä syömässä.

On mainiota, että Ubudin ydinkeskustassa talojen keskellä on riisipeltoja. Ne saattavat jäädä matkaajalta helposti kokonaan huomaamatta! Kurki siis hotellisi nurkkien taakse ja mene sisään ravintoloihin, jotka johdattelevat pois päin kadulta. Saatat nauttia kahvisi näin ihanassa maisemassa suoraan pellon reunalla. :)

Balilla tosiaan kasvaa kaikkea, muun muassa ihania hedelmiä, kuten kuvassa olevat snake fruit ja passionhedelmä. Ah, mikä mehevyys, mehukkuus, makeus ja vahvat maut! Kyllä sen maistaa, kun hedelmä on kypsänä poimittu eikä ympäri maailmaa laivattu. :)

Alla kuva hotellin aamiaiselta. Aina ihania, upeasti pilkottuja hedelmiä ja mehuja... Aamukiukku hälvenee vauhdilla. :)

Balilla kasvaa myös legendaarista hajupommi-hedelmää, duriania, jonka itse nautin mieluiten jäätelön muodossa. Älä anna kauhean odöörin estää sinua, durian on oikeasti tosi herkullista!

Olisi rikos olla mainitsematta kuuluisaa balilaista Kopi Luwakia, eli sivettikissakahvia, joka on yksi maailman kalleimmista kahvilaaduista. Kahvilla on hieman omaperäinen valmistusmetodi, joka väkisinkin kirvoittaa kysymyksen, kuka keksi ensimmäisenä maistaa..?

Kahvipavut siis kulkevat läpi sivettikissan ruoansulatuksen ja fermentoituvat matkalla. :) Mutta on kyllä tosi hyvää kahvia! :D

Balilla ymmärretään myös hyvän teen ja teejuomien päälle. Erilaiset inkivääriteet veivät sydämeni täysin. Parin erityisen hyvän drinksin reseptin luonnollisesti utelin: