Croissantit

Klassikkoleivonnaisten sarja jatkuu.

En voi ymmärtää, miten en ole tehnyt koskaan ennen croissantteja itse! Rakastan Ranskaa ja sen ruokaa, rakastan leipomista, rakastan aamupala- ja brunssiruokaa... Oli jo niin sanotusti aikakin! :D

Leivoimme croissantit yhdessä 3-vuotiaan tyttäreni kanssa ja hyvin onnistui. Ei siis ollenkaan vaikea homma, joten rohkeasti vaan kokemattomammatkin leipurit kimppuun.

Otin alkuperäisen reseptin Koko Suomi leipoo -ohjelmasta, koska uskon heidän todella olevan autenttisilla jäljillä. Olen tuunannut ohjetta hieman enemmän omaan makuun sopivaksi, ja lisännyt ohjeeseen omia hyväksi koettuja vinkkejä itse prosessiin
Esimerkiksi jauhojen todella kannattaa olla jääkaappikylmiä ja voin toisaalta huoneenlämpöistä (20 C), muttei liian pehmeää.

Croisanttien idea on, että voi jää hyvin "taskuun" ohuiden taikinakerrosten väliin. Uunissa voi höyrystyy ja omalta osaltaan kohottaa croisanttia ja luo lehtevyyttä. 

Ideana on myös, että kaikki voi pysyy croissantin sisällä. Eli leivinpaperin pitäisi olla putipuhdas, kun nostat croissantit valmiina pois.

Onneksi kaksoset valvottivat yöllä, niin piipahtelu-unikoulun ohessa muistin tehdä nämä ruokavaihdokset yön pimeinä tunteina...

Näistä tuli juuri niin ilmavia ja lehteviä kuin croissanttien kuuluukin olla. Ja voisia. Voi että, mikä onnistumisen ilo! Toistojen määrä on tuonut rutiinia ja lisää jippoja hihaan, ja nykyään lehtevyys ja ilmavuus on vielä näitä kuvia runsaampaa.

Kaikki kahdeksan jätti-isoa croissanttia katosivat meillä saman päivän aikana ihan oman perheen voimin. :D

Croissantit (8 isoa tai n. 15 pientä)

2 dl kylmää vettä
1/3 pss kuivahiivaa (jos käytät mielummin tuorehiivaa, niin n 20 g)
1 tl suolaa

2 rkl sokeria
25 g kananmunaa
370 g jääkaappikylmiä vehnäjauhoja

200 g voita (huoneenlämpöistä)
20 g vehnäjauhoja

loppu kananmunasta voiteluun


Tee kaulintavoi sekoittamalla huoneenlämpöinen voi ja jauhot keskenään. Kannattaa käyttää esim. yleiskonetta, koska on aika tahmeaa touhua. Muotoile kaulintavoi litteäksi n. 15x15 cm neliöksi esim. elmukelmun väliin.

Yhdistä kaikki taikinan ainekset keskenään ja vaivaa taikinaan tosi hyvä sitko. Anna koneen pyöriä (tai käsivarsien laulaa) ainakin kymmenisen minuuttia.

Kauli taikina neliön muotoiseksi, n. 20x20 cm levyksi ja nosta sen keskelle kaulintavoilevy.

Taittele taikinan reunat voin päälle. siten, että teet taikinasta "kirjekuoren". Idea on, että suljet kaiken voin taitosten sisään. Nosta taikinan reunat hieman toistensa päälle, jotta saat pitävämmän saumauksen.

Painele ja kauli taikinaa hieman ohuemmaksi levyksi ja taita kolmelle laskokselle (taikinasta tulee suorakaiteen muotoinen). Pyyhi aina pullasudilla irtojauhot pois taitteiden välistä.

Taitteluita tullaan tekemään matkan varrella paljon, ja pyri samalla muotoilemaan taikinaa pikkuhiljaa kapeaksi suorakulmioksi. Sillä lopulta ennen leikkaamista haluat saada siitä pitkän ja kapean levyn.

Kääräise taikina elmukelmuun ja nosta pakastimeen 10 minuutiksi.

Toista sama homma vielä kahdesti. Eli ota taikina pakastimesta, kauli litteäksi, taita kolmeen osaan ja nosta taas pakastimeen.

Muutama vinkki kaulimiseen:

• Taikinassa pitäisi olla niin hyvä sitko, että se laittaa kaulittaessa vastaan aivan kunnolla. Kylmyys toki jähmeyttää taikinaa myös. 
• Älä paina liian lujaa. Älä myöskään paina ja työnnä "venyttäen". Tällöin riskeeraat sen, että voit purskahtavat toisesta päästä ulos, ja that's it sitten... Parempi on, että rullaat keskinkertaisella paineella mahdollisimman pyörien. Vaatii enemmän aikaa, etenkin kun se taikina toivottavasti taistelee vastaan.
• Pidä mielummin pakastimessa vähän kauemmin, kuin alle 10 minuuttia. Liian kuuma taikina päästää voit karkuun.

Ennen kun leivot taikinan croissanteiksi, seisota taikinaa pakastimessa hieman pidempi aika, 20 minuuttia.

Ota sitten taikina ulos ja kauli se kapeaksi ja pitkulaiseksi suorakulmioksi (tulee n. 14 x 80 cm tai pidempikin). Mielestäni mitä pidemmän ja ohuemman taikinalevyn saat, sitä parempi. Mutta jälleen riskinä, että voit pääsevät ulos. :) Eli malta lopettaa kuitenkin n. 0,5 cm levyn kohdalla.

Leikkaa suorakulmiosta pitkulaisia kolmioita esim. taikinapyörän avulla (tai veitsellä). Rullaa kukin kolmio croissantiksi. Pyyhi irtojauhot pois.

Anna croissanttien kohota rauhassa liinan alla. (Huom! Joskus olen kohottanut croisantteja tunnin, joskus viileässä tilassa pidempääkin. Olen myös työntänyt croissantit lähes suoraan uuniin, jos on ollut kiire. Merkittävää eroa en ole huomannut, joten jos on kiire, voit oikaista.)

Tässä on myös hyvä hetki tehdä niin, että nostat pellin yön yli jääkaappiin, ja paistat croissantit aamulla. Tällöin voit suoraan jääkaapista nostaa ne kuumana uuniin.

Lämmitä uuni reiluun 200 asteeseen. Paista croissantteja n. 15-25 minuuttia (minulla meni 25 min, koska omani olivat tosi isoja).

Laitoin loppuvaiheessa folion croissanttien päälle, jotteivat kärähtäisi mutta tulisivat varmasti sisältä kypsiksi. Koska olivat tosiaan niin isoja...

Nosta croissantit jäähtymään ritilän päälle.

Maailman kaunein pullapitko

Joulun tunnelmiin kuuluu piparin ja taatelikakun tuoksujen lisäksi pulla. 

Jouluisen kahvipöydän kaunistaa tämä ihanan näköinen ja supermehevä pullapitko. Eipä pöytä paljon muuta koristusta kaipaa. :)

Tällä tavoin tehtyä pitkoa on myös oiva nyhtää. Ja siitähän minä tykkään. Nyhdän kaikkea, vaikkei se olisi periaatteessa mahdollista; rusinat pullista, leivät, salaatit, lohet... :D

Joo. Pulla on parasta. Ugh.

Maailman kaunein pullapitko (taikinasta tulee 2 pitkoa, täyte on yhteen)

Pullataikina tai

Yön yli kohotettu pullataikina

80 g voita (ei margariinia)
2 rkl kanelia
1/2 - 2/3 dl sokeria

1 muna

raesokeria 

(tai mantelilastuja tai pähkinärouhetta)


Tee ja kohota taikina linkin ohjeen mukaan.


Tee täyte.

Sulata voita mikrossa n. 10 sekuntia. Ei siis aivan sulaksi, mutta osittain muhjuksi.
Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään niin, että siitä tulee ruskeaa tahnaa.

Kauli taikina ohueksi, suorakaiteen muotoiseksi levyksi. 

Mitä ohuempi levy, sitä parempi täytteen ja pullan suhde ja näyttävämmät koristeet.

Levitä pehmeä täyte taikinan päälle. Rullaa taikina pituussuunnassa tiukaksi rullaksi ja nosta leivinpaperin päälle.

Leikkaa pullasta vinosti kapeita (n. 0,7-1 cm) viipaleita siten, että ne jäävät juurestaan kiinni (kts kuva alla).

Nosta viipale suoraan ylös, seuraava vinosti oikealle, seuraava vinosti vasemmalle ja seuraava taas suoraan ylös.

Etene näin koko pitkon matkalta.

Tämmöinen siitä tulee! 

Anna pitkon kohota kymmenen - kaksikymmentä minuuttia. Voitele kohonnut pitko kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria.

Paista 200-asteisessa uunissa n. 20-30 minuuttia.

Lucia-pullat

Hyvää Lucian päivää!

Päivän yllärileivonnainen tässä klassikkoinnistuksen keskellä oli Lucia-pullat. Klassista Ruotsia. :)

Tuore pulla on aina hyvää. Vaikka siinä ei tällä kertaa ollutkaan kardemummaa ja reilusti täytteitä. :) 

Ja mikä tuoksu täällä leijuukaan...

Reseptin lainasin ihan K-ruoasta. :)

Lucia-pullat (3 pellillistä)

200 g voita
1 g sahramia
4 dl maitoa
2 pss kuivahiivaa
n. 14 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 dl sokeria
2 munaa
1 tl vaniljasokeria
1 dl maitorahkaa

rusinoita
raesokeria


Sulata voi kattilassa. Lisää sahrami ja anna kiehahtaa.
Lisää maito. Jos lämpötila ei tunnu olevan yli hiivan heräämislämmön, kuumenna vielä hieman.

Lisää isoon kulhoon 2 dl vehnäjauhoja ja kuivahiiva.
Lisää lämmin neste ja sekoita.

Lisää suola, munat, sokeri, vaniljasokeri ja maitorahka.

Lisää jauhot hissukseen ja vaivaa taikina hyvin.

Kannattaa ehkä tehdä vähän töpäkämpi taikina (eli ei ainakaan semmoista superlöysää kuten yleensä tykkään), jotta on helpompi muotoilla nättejä pullia.

Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi n. tunnin ajan.

Muotoile taikinasta erilaisia lucia-pullia tai pitkoja tai mitä vain. :) Työnnä koloihin rusinoita.

Anna kohota vielä puolisen tuntia.

Voitele keltuaisella / munalla ja ripottele päälle raesokeria.

Paista 200-asteisessa uunissa n. 12-15 minuuttia.

Nauti lämpimänä. :)

Aleksanterinleivokset

Heitinpäs itselleni haasteen Koko Suomi leipoo -ohjelman innoittamana. :D

Nimittäin klassikkoleivonnaisten testailukeittiö! Hiphei, miksipäs ei!

Täytyyhän siihen olla joku syy, että ne ovat klassikoita. :D Esimerkiksi nyt vaikka tämä tämänkertainen. Aleksanterinleivokset.

Äiti teki näitä aina kun olin pieni. En voinut ymmärtää, miten joku osasi tehdä niin kauniin kuvion ihanan vaaleanpunaiseen täytteeseen. No, seuraavat 30 vuotta elämästäni vietin pitäen näitä leivoksia jokseenkin tylsinä, kuivina, liian mielikuvituksettomina - eikä varmaan myöskään kauhean hyvän makuisina.

Mutta nyt aloitan "lassikkosarjani" näillä. :)

Gastronomian sanakirja sanoo näin: "aleksanterinleivos, aleksanterintorttu (Venäjän keisarin Aleksanteri I:n, 1777-1825, mukaan), suorakaiteen muotoinen murotaikinaleivos, jossa vadelmahillotäyte (joskus omena- tai punaherukkahilloa) ja pinnalla vaaleanpunainen sokerivesikuorrute. Erään tarinan mukaan leivoksen kehitti keisarin hovissa vieraillut Antonin Carême, toisten tietojen mukaan sen kehittivät sveitsiläiset sokerileipurit Helsingissä keisari Aleksanterin vieraillessa Suomessa 1819".

Näin netissä eri versioita täytteestä; toisissa oli hilloa, toississa marmeladia. Erona on se, että marmeladi menee uuniin, hillo laitetaan väliin paistamisen jälkeen. Mielessäni pyöri eri skenaariot, mutta jotenkin tämä marmeladi-ja-uuniin -versio tuntui oikeammalta... Näin puoliskat liimaantuvat paremmin yhteen, eivätkä ainakaan leikatessa luiskahtele ympäri pöytää. Näin järkeilin. :)

Aleksanterinleivokset 

200 g voita
1,25 dl sokeria
1 iso keltuainen
1/2 tl leivinjauhetta
5 dl vehnäjauhoja

230 g (1 prk) vadelmamarmeladia

2,5 rkl vettä
1 rkl sitruunamehua
300 g tomusokeria (osa voi olla mansikkatomusokeria)
muutama tippa punaista elintarvikeväriä


Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää keltuainen vimmatusti vatkaten.

Lisää myös leivinjauhe. Lisää vehnäjauhot desi kerrallaan ja sekoita tasaiseksi.

Jaa taikina kahtia. Kauli toisesta puoliskasta n. 20 x 25 cm levy (1/2 cm paksu) kahden leivinpaperiarkin välissä.

Tee sama toiselle puoliskalle.

Levitä marmeladi toisen puoliskan päälle. Nosta toinen taikinalevy päälle leivinpaperia apuna käyttäen. Muista, mikä kerran laskeutuu, ei enää nouse. Joten tähtää tarkasti ja nopeati. :)

Poista päällimmäinen leivinpaperi. Painele taikinaan reikiä haarukalla.

Paista 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Laita päälle folio, jos pinta uhkaa tummua.

Anna pohjan jäähtyä hyvin.

Siivilöi tomusokerit. Sekoita joukkoon situunamehu ja vesi.
Ota osa sivuun ja värjää se punaiseksi elintarvikevärillä.

Levitä vaalea täyte jäähtyneen pohjan päälle.

Pursota päälle ohuita raitoja punaisella täytteellä.

Vetele cocktail-tikulla raitojen yli, jotta saat hauskan kuvion.

Leikkaa levystä epäsiistit reunat pois ja leikkaa loppu levy kauniiksi leivoksiksi.

Joulun parhaat leivonnaiset: Pastél de nata

No tip tap! Johan tuli meidän perheeseen uusi hittileivonnainen!

Trendien aallonharjalla riehuva Pastel de nata on ollut jo pari vuotta "listallani", eli ns. to-do-kokkaus. :)

Voi viiiiitsiiiit oli hyvää, vuosien aikaansaamisen odotus kannatti.

Pastelit oli todella helppo tehdä. En alkanut tekemään itse lehtitaikinaa, vaan käytin kaupan torttutaikinaa. Täyteläisen vaniljakiisselin keittelin itse, mutta se oli tosi helppo nakki.

Ja hyvä keino päästä taas keltuaisista eroon. :)

Nappasin reseptin Glorian ruoka & viini -lehdestä. Tein leivoksia kahdenlaisilla täytteillä; toisiin laitoin pohjalle luumusosetta ja toisiin vain vaniljakiisseliä.

Ohjeesta tuli 12 leivosta, mutta jos olisin käyttänyt täytteenä vain vaniljakiisseliä, olisin tehnyt sitä ehkä 50% lisää...

Molemmat versiot olivat hyviä! Ensi kerralla teen niin, että laitan hyvin vähän luumusosetta pohjalle (n. 1 tl / leivos), jotta saadaan vähän kirpsakkuutta muuten niin lempeän täyteläiseen leivokseen.

Joku pieni puolukkasose tai marjat voisi sopia muuten kiisselin alle myös tosi hyvin. Oi, tai hillat!

Pastél de natat (12 kpl)

4 torttutaikinalevyä (tai lehtitaikina-)

4 keltuaista
2 dl kuohukermaa (myös vispikerma käy, mutta tulee ehkä hieman rakeiseksi, ei huomaa lopputuloksessa)
1/2 dl maitoa
3/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
ripaus vanilja-aromia
n. 2 tl sitruunamehua (tai 1 sitruunan raastettu kuori)
1 tl vehnäjauhoja

n. 1 dl luumusosetta
tomusokeria


Sulata taikinalevyt.

Tee täyte. Yhdistä kaikki aineet kattilassa. Lämmitä kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Sekoittele ja anna kuplia, kunnes kiisseli kunnolla paksuuntuu.

Jäähdytä kiisseli.

Kauli kukin taikinalevy hiukan pidemmäksi ja ohuemmaksi. Rullaa lyhyeltä sivulta alkaen tiiviiksi rullaksi.

Leikkaa rulla kolmeen osaan. Painele rulla leikkauspinnan suunnalta liiteäksi (eli siis laita rulla pöydälle "rullakuvio" / leikkauspinta ylöspäin, sitten painetaan litteäksi.). Kauli levy pyöreäksi ja litteäksi levyksi.

Nosta taikinalevyt muffinssivuoan pohjalle, reunat tulevat n. 1 - 1,5 cm korkeiksi.

Laita kunkin leivoksen pohjalle n. 1 rkl luumusosetta.

Jaa vaniljakiisseli kaikkien leivosten kesken.

Paista 225-asteisess uunissa n. 15 minuuttia.

Anna jäähtyä pieni tovi ja tomuta päälle tomusokeria.

Pan de Mallorca - keltuaisista eroon

Tein tuossa taannoin budapestleivoksia, ja ensimmäinen satsi vielä epäonnistui. Minulla oli siis jäätävä satsi keltuaisia, joille piti keksiä käyttöä.

Googlailu toi tuloksiksi lähinnä majoneesit, bearnaiset, creme bruleet, jäätelöt... Halusin jotain ERILAISTA.

No mutta rapakon tuolta puolen löytyikin jotain. Pan de Mallorca on makea puertoricolainen aamiaisleipä, joka syödään monesti myös suolaisten täytteiden kanssa. Croissant-henkeä isosti!

Täydellinen aamiais- ja brunssitarjottava.

Leipänen toimii siis sellaisenaan uunituoreena, sen voi täyttää suolaisella (esim. ilmakuivattukinkku tai juusto) tai makealla (esim. kermavaahdolla), sen voi paahtaa ja sipaista pikkaisen voita päälle...

Koostumus on lehtevä, sillä taikinassa on runsaasti keltuaisia ja vähän voitakin vielä kaupan päälle. Mikään kevyt herkku tämä ei ole, mutta eipä aina tarvitse ollakaan. :)

Pan de Mallorca löytyy kai Starbucksinkin valikoimasta, eli on löytänyt faninsa myös Pohjois-Amerikasta.

Pan de Mallorca (n. 15 kpl)

2,5 dl maitoa
2,5 dl vettä
1,5 pss kuivahiivaa
1,7 dl sokeria
n. 13-14 dl vehnäjauhoja
6 isoa kananmunan keltuaista
1/2 tl suolaa
125 g voita

n. 50 g voita pullien voiteluun
tomusokeria


Lämmitä nesteet reilusti hiivan heräämislämpöön.

Yhdistä vesi, maito, kuivahiiva, n. 2 dl jauhoja ja sokeri. Anna seistä n. 45 minuuttia.

Taikinan seistyä ja kuohuttua, lisää joukkoon keltuaiset ohuena nauhana samalla vispaten.

Lisää loput jauhot hissukseen.

Sulata voi/margariini ja lisää sekin jauhojen lisäyksen loppuvaiheessa taikinaan. Lisää vielä vähän jauhoja, että saat suht. muokattavan taikinan. Lisää loppuvaiheessa myös suola. Mitä löysemmäksi jätät taikinan, sen parempi lopputulos!

Anna kohota kaksinkertaiseksi n. 1 tunnin ajan.


Lässäytä kohonnut taikina. Ota siitä hyvin jauhotetuilla käsillä palluroita. Pyörittele pallurat käsissäsi pötköksi ja kierrä kukin pötkylä spiraaliksi sormenpäiden ympärille. Irrota ja tunge samalla spiraalin pää pullan alle.

Nosta pullat pellille kohoamaan n. 15-20 minuutiksi.

Paista 180-asteisessa uunissa n. 15-20 min.

Anna jäähtyä hieman ja siivilöi päälle tomusokeria.