Vietnamilainen ruoka, mailman paras ruoka

Vietnamin keittiö... Mistä aloittaisin?

Vietnam on kaikkien 35 vierailemani maan kulinaristinen huipentuma. Missään muualla en ole kohdannut vastaavanlaista täydellistä harmoniaa: runsaat ja vivahteikkaat maut, tuoreet ja nektaria tihkuvat raaka-aineet, värikkäät ja elinvoimaiset kasvikset, merenelävät ja liha, terveelliset ja tasapainoiset ateriat, aromikkaat mausteet ja pikantit kastikkeet, estetiikka ja esillepano... 

Muut suosikkini kuten Ranska, Indonesia, Kiina, Meksiko, Nicaragua, Intia, Italia tai Laos eivät pääse edes lähelle.

Olen palannut matkaltani niin inspiroituneena, että vietnamilaisia reseptejä löydätte blogistani varmasti vielä lisää. Vietnam oli myös niin paljon muutakin kuin ruokaa; kulttuuri, luonto, ihmiset, tavat... Yritän kuitenkin tässä kirjoituksessa pitäytyä ruokateemassa ja kuvata teille sitä kulinaristista mahtavuutta, mitä Vietnam tarjoaa.

Phu Quocin saaren luoteiskolkassa piilevä kalastussatama sekä näkymät Kambodzaan

Vietnamilainen keittiö on monipuolisuudessaan läkähdyttävä. Pitkä ja runsasväkilukuinen maa on imenyt oman keittiökulttuurinsa lisäksi itseensä ympäröivien maiden parhaat palat, sekä siirtomaa-ajan ranskalaiset vaikutteet. Fuusiokeittiötä parhaimmillaan! Matkasimme itse Etelä- ja Keski-Vietnamissa, ja vain muutamalla paikkakunnalla. Mitä kaikkea meiltä jäikään vielä kokematta!

Antony Bourdaininkin kehuman Lunch Ladyn tarjontaa Saigonissa

Vietnamilainen ateria syödään yhdessä koko perheen kanssa ja annokset jaetaan. Kokkailu on hidasta mutta mutkatonta, kasvisten pilkkominen vienee eniten aikaa. Jokainen ateria sisältää todella runsaasti tuoretta salaattia, yrttejä, kasviksia ja hedelmiä, jotka noudetaan kadunvarsiin putkahtavilta markkinoilta tai suoraan omasta puutarhasta.

Hoi Anin katukuvaa skootterin selästä taltioituna

Vilkkaan kadun varrelta suurkaupungin, Saigonin, sykkeestä

Perusruoka Vietnamissa on yleensä nuudelijohdannaista. Pho, eli nuudelikeitto löytyy jokaisen ravintolan ruokalistalta ja siitä on myös omat alueelliset variaationsa. Paras pho-tyyppinen ruoka jonka söimme oli Hoi Anin (Vietnamin kulinaristinen keskus) erikoisuus Cao Lau. Tämä reseptin aion selättää.

Kokeilimme annosta monen tasoisessa ravintolassa. Hoi Anin ylivoimaisesti parhaat Cao Laut saimme ketterässä pikku syöttölässä, joka rakentui iltaisin hetkessä tontille, joka päivisin oli rakennustyömaa. Kun kilke ja kiviporaus hiljenivät, saapuivat paikalle tohottimet, ruokakärryt ja lukemattomat muovituolit. Ja ihmiset. Kauppa kävi kuin häkä!

Kokkimme istuskeli hyvinorganisoidun kattila- ja astia-arsenaalin keskellä ja valmisti ehtaa katugourmeeta tyynen rauhallisesti, mutta hämmästyttävällä nopeudella. Olin myyty!

Mutta takaisin pho'hun. Nuudelikeitto koostuu useimmiten siis nuudeleista, kasviksista (pavuniduista, salaatista, yrteistä, kevätsipulista), maukkaasta liemestä sekä joskus myös proteiinista, kuten merenelävistä, tofusta tai lihasta. Pinnalle ripotellaan tavallisesti vielä paahdettua sipulia.

Keiton juju on nimenomaan liemi, ja suomalaisessa keittiössä tuleekin olemaan haasteita samojen aromien aikaansaamiseksi. 

Simpukka-pho. Ihanaa...

Mutta taipuuhan nuudeleit yhteen sun toiseen muuhunkin muotoon! Paistetut nuudelit erilaisin härpäkkein varustettuna edustavat tyypillistä ratkaisua, mutta hyvinvarustelluista keittiöistä tupsahteli lautaselle vaikkapa ilma-puhallettuja, linnunpesän näköisiä häkkyröitä. 

Nuudelilajeja käytetää Vietnamissa monipuolisesti; on tuoreita valkoisia riisinuudeleita,  lasinuudeleita mung-pavun tärkkelyksestä (glass / cellophane noodles), paisuvia paksuja riisinuudeleita, ohuita riisi-vermisellinuudeleita sekä tuoreita kiinalaisia munanuudeleita, joissa hiilihydraattina on vehnä.

Ja tietysti monien kastikkeiden ja grilliruoan kumppanina tarjotaan riisiä.

Jos tänä päivänä kävisi ruoka-hipsteriltä kysymässä mielipidettä vietnamilaisesta ruoasta, mainitsisi hän varmasti tuoreet kesärullat, yhden viime vuoden vahvimmista ruokavillityksestä. Ja rulliahan Vietnamissa saa - niin tuoreena kuin paistettunakin.

Kokkauskurssin kevätrullat: alla naisversio, yllä hieman ronskimpi miesversio :)

Rullat voidaan tarjota joko valmiiksi rullattuna, rullausvalmiina täytekasoina tai kaikki ainekset suurina ryökkiöinä. Mukana tulee aina herkullinen dippi, joka on yksinkertaisimmillaan soija- tai kalakastiketta, chiliä ja seesaminsiemeniä tai limeä.

Osallistuimme Hoi Anissa kokkauskurssille, joka on lähes pakollinen aktiviteetti  kaupungissa. Banaaninlehdessä haudututetun sitruunaruohokalan ja grillattujen sesam-possujen ohessa pyöräyttelimme myös paistettuja kevätrullia. 

En osaa valita suosikkiani super-raikkaiden tuoreiden rullien ja maukkaiden ja rasvanrapsakkaiden paistettujen rullien välillä. Molempi parempi. :) 

Mutta oma suosikkikappaleeni Vietnamin keittokirjastossa on ehdottomasti merenelävät. Turkoosi meri on antelias ja erityisesti Phu Quocin saari Vietnamin lounaiskolkassa on kalaisasta aromistaan tunnettu. Onhan saarella myös maailman kuulu kalakastiketehdas, joka on tuottanut erittäin korkealaatuista nuoc mâm -kalakastiketta jo yli 200 vuotta. Kastiketta ei saa viedä lentokoneessa pois saarelta, kuulemma rikkoutuneen pullon aiheuttaman hajun poistaminen veisi kuukausia.

Ganh Daun ainoan ravintolan ihania herkkuja

Söimme parhaan meri-ateriamme Phu Quocin luoteiskulmassa Ganh Daun satamassa, jossa oli myös näköalapaikka naapurimaahan. Ruoan odottelu kesti noin puolitoista tuntia, mutta aika hurahti kuin siivillä turkoosia merta, Kambodzan rannikkoa, hedelmäveneitä ja kalastusaluksia tuijotellessa sekä aiempaa skootteriretkeä muistellessa.

Grillatut mustekalat ja simpukat olivat koko matkan ajan suosikkejamme, mutta myös erilaiset kalaruoat hurmasivat: savipadassa voimakkaassa liemessä haudutettu valkoinen kala tai banaaninlehdessä grillattu kokonainen basa. Aijai... Maistoimmepa myös merisiiliä, mutta hän oli hieman pliisu esitys.

Parhaat simpukat saimme Duong Dongin kaupungissa "ulkoilmaravintolassa".

Simpukat grillattiin hiiligrillillä. Erilaiset avonaiset simpukat aseteltiin kuorineen kuumalle grillille, ja simpukan päälle nosteltiin seosta, joka koostui pähkinöistä, kevätsipulista, limemehusta ja yrteistä. Viitisen minuuttia grillissä ja höyryävät simpukat olivat edessä. Simpukka täytteineen hörpättiin suoraan kuoresta (sen hieman jäähdyttyä). Taivaallista!

Kalastuskulttuuria ei Phu Quocilla voi sivuuttaa. Rantoja rytmittivät jos jonkinlaiset rysät ja kalan- tai osterinpyyntimajat ja -lautat, sekä muut sivuilmiöt.

Ostereita vai kaloja varten? Entäs sitten lauttamökit, mitä niistä kalastetaan?

Rantateiden varsilla ei ollut lainkaan poikkeuksellista nähdä satoja metrejä pitkää aluetta, jossa paikalliset kuivasivat pikkukaloja. Kenties anjoviksia kalakastikkeeseen käytettäväksi. Ehkä siis kalakastikkeen joskus hieman punertavakin sävy johtuu punaisesta hiekkapölystä, jota päällystämättömillä enduro-teillä riitti. 

Ja myös merestä itsestään tosiaan löytyi yhtä sun toista. Näimme kaksi erilaista meritähteä, joista toinen päätyi kalastusalukseemme asti. Hieman heikkokielitaitoisten venäläisten "Who the f*** is that?" huvitti meitä suuresti. Niin, ja uiskennellessa todistimme myös meduusojen läsnäolon rantavesissä. Tosin paikalliset jellyt olivat vähemmän ärhäköitä kuin Nicaraguan tai Thaimaan vastaavat. :)

Liha on Vietnamissa kallista eikä siihen peruskansalaisilla ole juuri varaa. Siksi monet liha-annokset sisältävät vain palan tai pari possua tai  nautaa, joka itse asiassa on kuulemma useimmiten oikeasti vesipuhvelia.

Kokkikurssimme possuvartaat. Sisällä sitruunaruohoa, seesamia, viismaustetta ym. Possu rullalle ja banaaninlehdellä kiinni. Nyytissä on kala odottamassa grilliä.

Mutta eihän sitä lihaa ehdi edes kaivata, kun kasvikset ovat niin upeita! Ja salaatit!  

Salaatit voivat olla sekä kylmiä että lämpimiä. Lämpimät salaatit ovat olleet suurta herkkuani aina ensimmäisestä Kiinan matkasta alkaen. Yllä olevassa kuvassa on bambulla, papaijalla ja korianterilla sävytetty kanasalaatti.

Olen huomannut että samanlaista ruokaisaa mehevyyttä saa Suomessa aikaiseksi hauduttamalla "lihaisia" kasviksia, kuten munakoisoa tai kaalia pienessä määrässä vettä, joka on maustettu soijalla,  kasvisfondilla tai millä milloinkin. Paksuja pavunituja tosin täällä kaipailen. Joidenkin lähteiden mukaan oheisen linkin idut ovat mung-pavun ituja, mutta täytyy kyllä olla joku eri laji kuin täällä Suomessa, sillä omani näyttävät tältä. Toimivat tosin nekin. :)

Toinen hauska tapa tarjota salaatti on "leivän alla". Esimerkiksi yllä olevassa kuvassa olevan sitruunaisen härkäsalaatin päälle oli nostettu ilmapaahdettu sesam-näkkäri. :) Hauskaa!

Ja salaatinkin kanssa pöytään tuotiin dippi erillisessä kulhossa. Salaatinlehtien huljuttelu kastikkeessa on tosi hauskaa, tätä aion kyllä jatkaa kotonakin!

Ruokajuoma-käsitettä ei Vietnamissa perinteisesti tunneta, vaan ruoan aikana neste saadaan yleensä pho-keiton liemestä. Tosin raikkaat oluet tukevat vietnamilaisia makuja täydellisesti ja paikalliset ovat kyllä todella ottaneet juoman omakseen. Kadunvarren ulkoravintolassa matalan (!) pöydän ja muovituolien viereen nostetaan korillinen olutta jotka lopulta laskutetaan avattujen pullojen mukaan. Ja kyllä, useimmiten 1/2 litran pulloista koostuva kori tyhjeni muutamalla hengellä viimeistä pisaraa myöten.

Entä miltä Vietnamin ruokakulttuuri näytti ehkä hieman tyypillisemmän (ei-niin-ruokaharrastajan) turistin näkökulmasta?

Herkkuja löytyy varmasti kaikkien makuun. Myös länsimaista ruokaa on turistialueilla saatavana. Itse kiersimme nämä paikat kyllä kaukaa. :) Jopa globaaleja pikaruokaloita löytyi Saigonin katukuvasta ja lentokentiltä, mutta esimerkiksi Phu Quocilta tai Hoi Anista ei.

Paikallinen ruoka on puhdasta, turvallista ja herkullista. Turistialueilla usein tarjoudutaan myös vähentämään annoksista chiliä, joten herkkänystyräistenkään ei tarvitse hikoilla. Lapsille löytyy varmasti myös hyvää pöperöä ja paikallisten lapsirakkaus ja auttavaisuus näytti tekevän lapsimatkailustakin helppoa.

Hotellien aamupala oli yleensä kombo länsimaista aamupalaa ja aasialaisia herkkuja. Vietnamissa syödään aamiaiseksi usein keittoa, mikä tuntuu meistä ehkä vähän oudolta. Lämpimät ja suolaiset ruoat kun kuuluvat meillä yleensä vasta lounasaikaan.

Otos Hoi Anin hotellimme aamiaispöydästä: patonkia täytteineen, hedelmiä, munakaskokki, kevätrullia, salaattia ja kasviksia. Ja kahvia.

Kahvi on yleensä hyvää ja paahteista. Tosin kahvit tehtiin useimmiten murusta ja joskus "sokeriton" kahvi oli kyllä aivan suunnattoman makea.

Phu Quocin hotellimme aamupala: munaa, patonkia ja purkkituoretta jugurttia. Vaihtoehto oli aina päivän keitto.

Hedelmät ovat tietenkin kasvuseuduillaan makeampia, mehukkaampia ja värikkäämpiä kuin täällä. Ja niitä oli onneksi tarjolla kaikkialla. Koska Vietnam ei ole vielä turistiasteeltaan läheskään "Thaimaa", elivät hedelmäkaupustelijatkin omaa elämäänsä. Rannalla saattoi päivän aikana nähdä muutaman naisen kantavan hedelmäkoreja. "Eat you like some fruuuuit?" saattoi kuulua selän takaa aurinkoa ottaessa, mutta kerran kieltäytyminen riitti. Tuputuskulttuuria ei ollut. Mutta ah, kyllä tuore mango biitsillä vain oli poikaa.

Ja mikä olisi ihanampi näky kuin vene notkuvassa hedelmäkuormassa? :D

Kuten jo aiemmin sanoin, ruokajuomana toimi maksimissaan olut. Viiniä löytyi suhteellisen monista ravintoloista, mutta usein se oli paikallista riisiviiniä. Export-viinit tulivat usein Ranskasta ja olivat kyllä suhteessa todella kalliita. Lasillisesta viiniä maksoi helposti saman verran tai reippaasti enemmän kuin pintaliitopaikassa Helsingissä. Kaksi ihmistä kuitenkin söi kolmen ruokalajin aterian oluineen 5 - 10 eurolla. Halvemmallakin olisi varmasti päässyt vaivaa näkemättä.

Mitä ruokaan tulee,"made in Vietnam" ei todella ole mikään häpeä. Jos en vielä saanut sinua vielä vakuutettua keittiön hurmaavuudesta, soita minulle! Käännän pääsi. :)

Tuoretta, iloista, konstailematonta ja herkullista. Siinä Vietnamin keittiön avainsanat.

Vinkkejä piparkakkutalon rakentamiseen

Piparkakkutalon rakentaminen on jouluväkerryksen parhaimmistoa.

Olemme mieheni kanssa rakentaneet piparkakkutalon joka joulu, jonka olemme yhdessä viettäneet.

Yleensä rakentamista siivittää ihanat joululaulut ja hyvä punaviini.

Talon aiheen suunnittelu alkaa yleensä jo lokakuussa. Olemme väsänneet eiffel-tornin (kuva alla), tuulivoimalan, ladon, psykedeelisen bile-talon... Ja itsekseni olen aiemmin ehtinyt rakennella kaikkea prinsessalinnasta torneineen ja parvekkeineen aina parittajan ja hänen ho'densa kämyiseen kartanoon (jossa itse asiassa oli tapahtunut murha, ja pihassa oli rajattu rikosalue keltaisella nauhalla.). Eli juu, ideoista ei ainakaan ole ollut puutetta. :)

Tänä vuonna teema oli hieman klassisempi. Rakensimme nimittäin tavernan! Inspiraationa toimi tämä alla oleva kuva. Vaikka lopputulos ei ihan samanlainen olekaan, niin ei haittaa, hauskaa oli! :)

Teemme aina talojen kaavat itse, joten omasta designistahan saa olla ylpeä.

Tässä vielä ylpeyden aiheeni, piparieiffeli parin vuoden takaa.

Vinkkini piparkakkutalon tekoon

• Käytä kaupan pakastetaikinaa, sitä on helppo käsitellä, se paistuu tasaisesti, eikä se ime kosteutta ilmasta rupsauttaen rakenteita. (Nimimerkillä: "Sain kohtauksen, kun ison prinsessalinnani parveke romahti keskellä yötä")
• Kauli taikina melko ohueksi, jopa vähän läpikuultavaksi. Saat tasaisia ja helposti yhteen liimattavia paloja.
• Kauli taikina suoraan leivinpaperin päälle ja leikkaa palat suoraan siinä. Näin et joudu turhaan nostelemaan paljoa pellille, jolloin ne venähtävät ja repeilevät.
• Älä arkaile jauhojen käytössä, ne voi pyyhkiä myöhemmin pois pullasudilla. Eivätkä ne haittaa makua, sillä kakku on tarkoitettu pääasiassa katsottavaksi, ei syötäväksi.
• Jos haluat ikkunalasit, voit tehdä ne esim. kovasta tikkarista. Jauha tikkari ja laita jauhe ikkunan koloon. Kannattaa ehkä lisätä jauhe vasta noin puolessa välissä paistamista, jottei se kiehu turhaan. Kiehuessa väri tummuu ja lasiin jää pieniä "kuplia".
• Käytä liimaamiseen pääasiassa sulaa sokeria, sokerikuorrute ei kestä pitkällä tähtäimellä ja vaatii pitkiä puristeluaikoja.
• (Kuulin tosin kollegaltani hyvän vinkin, että myös nuppineulojen avulla voi pitää palasia kasassa kokoamisvaiheessa. Näin kuivumisaika on pitkä, ja sokerikuorrutekin käy liimaamiseen. Kokeilen tätä ensi vuonna!)
• Käytä kaupan sokerikuorrutetta myös koristeluun. Itse tehty tomusokerikuorrute vaalenee itsestään joulun lähestyessä. 
• Apuna kuorrutuksessa kannattaa käyttää hammastikkua. Sillä saa kätevästi kuorrutteen paikoilleen ja reunat siisteiksi.
• Hammastikun avulla voi myös yhdistää kaksi vierekkäistä pursotusviivaa toisiinsa, ja saat esim. kurottua kahden eri kappaleen väliin jääneen kolon umpeen.
• Kostutetulla sormella on myös hyvä siistiä kuorrutuksen terävimpiä huippuja.
• Kuorruta seinät ja hankalat paikat jo ennen kokoamista. Ja siisti vaikka kokoamisen jälkeen lisää.

Tässä vielä tämänkertaisen projektin työvaiheita:

Kaavat on kätevä piirtää ruutupaperille ja leikata siitä irti. Kannattaa mittailla tarkasti ja tuplatsekata. Ja pythagoraan lause on hyvä muistaa. :) Yllä olevat kaavat ovat jo imaisseet ihanasti rasvaa taikinasta.

Ja tosiaan, kaulitse taikina suoraan leivinpaperin päälle ja leikkaa palaset siinä.

Testasin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ikkunalasien tekoa. Angry Birds -tikkarit jauheeksi ja ikkunan koloihin sulamaan. Hyvin toimi!

Muista laittaa jauhetta kukkurallinen / ikkuna. Muuten ikkunasta tulee liian ohut ja se jää helposti leivinpaperiin kiinni (ja jää siihen).

Kannattaa myös paistaa pipareita ensin pari - kolme minuuttia, ja lisätä jauhe vasta sitten. Muuten se kiehuu turhaan uunissa, eikä jälki ole enää niin siisti.

Siinä ne palaset iloisesti odottavat kokoamispäivää. Toisessa kattopalassa oli mittavirhe, joten piti vähän laittaa jatkopalasta perään. Tämä on kaikki AIVAN sallittua, piparkakkutalon kuuluukin olla itse tehdyn näköinen.

Ja tässä hän on koottuna & esipursotettuna. Huom, oikealta löytyy JOOGALAVA! Ei terassi, ei parveke, vaan joogalava. :) Idean kantaisä on tietenkin joogaava mieheni, ja inspiraationa toimi yksi häämatkakohteemme Nicaraguassa (ei oma kuva).

Huomatkaa painajaisista karannut joogatonttu...

Ja tästä lisäsiivekkeestä olen ylpeä. Siitä tuli kovin soma. Myös ikkunalasit onnistuivat. :) Ne kimaltavat kauniisti auringossa.

Tässä näkyvät vielä takaseinän ikkunat. Kuten huomaatte, yhteen tuli reikä. Ensi kerralla enemmän karkkimurskaa! Heh, tuo kattokin on kovin herttaisesti vinksallaan. :)

Ja loppuun vielä valmiiksi pursotettu talo ja iki-ihana joogalava. :)

Tärkeimmät vinkkini siis: Älä pingota, ei sen niin väliä ja anna mielikuvituksen laukata!

Paahdetut kurpitsansiemenet

Kurpitsa on kyllä ihan loistava kasvis! Siitä syntyy aivan parasta keittoa, leivonnaisia tai lisukkeita.

Eivätkä (hedelmä)lihan ilot riitä, vaan kurpitsan siemenetkin ilahduttavat pikku-gourmandia.

Paahdettuja siemeniä voi napostella sellaisenaan, lisätä salaatteihin tai vaikka sämpylöiden pinnalle.

Tänään ne toivat rapeutta ja väriä camembert-lounassalaattiini. Arjen luksusta.

Siemenissä on hurjasti kaikkea hyvää: rautaa, magnesiumia, sinkkiä, vitamiineja... Ja ne maistuvat aivan älyttömän hyvälle.

Voit maustaa siemenet suolalla, pippurilla, paprikalla, chilillä, muskottipähkinällä, juustokuminalla... Mistä vain itse pidät eniten. Tässä minun versioni.

Paahdetut kurpitsansiemenet

1 kurpitsan siemenet

n. 1 rkl oliiviöljyä

suolaa

chilijauhetta

Kaavi kurpitsansiemenet talteen. Huuhdo ne esim. siivilässä ja rapsuttele / heiluttele samalla kurpitsan rihmat pois. 

Anna siementen kuivua siivilässä tai kuivaile niitä keittiöpyyhkeellä. Ihan rutikuivaksi niitä ei tarvitse saada.

Yhdistä kulhossa siemenet, öljy ja mausteet. Sekoittele.

Levitä siemenet uunipellille ja paahda niitä 200-asteisen uunin ylätasolla noin 12 - 15 minuuttia. Vahdi, etteivät ne kärähdä. Paistoaika riippuu uunista.

Mausta halutessasi siemeniä vielä suolalla ja chilillä.

Terveelliset ja kansallisromanttiset nokkossämpylät

Juhannuksen kansallisromanttisiin tunnelmiin sopii mielestäni mitä parhaiten nokkossämpylät. Tuoksu, maku, fiilis... kaikki suorastaan huokuvat alkukesän kasvuvoimaa, vehreyttä ja metisyyttä. 

Samaa luonnonläheisyyttä sai kokea viime viikonloppuna Jukolan viestissä! Suunnistus on kyllä niin hieno laji että ihan sydän pakahtuu. 

Kuva Benjamin Suomela

On maagista, mahtipontista ja alkuvoimaa tihkuvaa, kun 1600 suunnistajan joukko kiitää varmoin askelin metsään uumeniin. Ja miten uskomattoman jännittävää ja kihelmöivää on odottaa vaihtopuomilla tuttua hahmoa saapuvaksi! Ja yrittää jo kaukaa lukea tämän ilmeistä jotain viestiä maastosta.

Otsalampun valo katoaa vaihtopuomilta sekunnissa, ja jälleen uusi suunnistaja katoaa metsään tekemään oman suorituksensa suorituskykynsä rajoilla täysin tietämättä, mikä edessä odottaa. Hän palaa märkänä, haavoilla ja uupuneena päästämään joukkuetoverinsa vuorostaan matkaan.

Kuva: Petri Hiironen, Valio-Jukola

Väitän, ettei ihminen ole todella AISTINUT luontoa ennen kun on seissyt keskellä pilkkopimeää metsää yksin mukanaan vain kompassi, kartta ja hiipuva otsalamppu. Rasahdukset, tuulen suhina, suon, puiden ja mättäiden tuoksu... Se on todella hienoa.

Kuva: Ossi Ahola, Aamulehden arkisto

Omistan tämän postauksen omalle tiimilleni; L, E ja T, olette käsittämättömän vahvoja, sisukkaita ja määrätietoisia naisia. Ette näe esteitä edessäänne vaan raivaatte tien joka rastille. On ilo olla osa tätä mahtavasti menestyvää tiimiä!

Mutta takaisin asiaan. Nyt kaikki suunnistamaan ja nokkossämpylöitä pyöräyttelemään! Käytin tällä kertaa nokkosia pakastimesta, sillä ne ovat jo tässä vaiheessa kesää hurahtaneet vähän liian pitkiksi keräämistä varten.

Ensimmäistä kertaa testaamani resepti oli vain puoliksi succès. Maku oli priimaa, mutta taikina jäi liian löysäksi, minkä vuoksi myös lopputuloksista tuli lituskoita. Mutta ihanan rapea ja ohut kuori kätki sisälleen semmoisen sydämen, että lattanuus annettakoon anteeksi. :)

Nokkossämpylät (20 kpl)

5 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
n. 1 l tuoreita nokkosia vastaava määrä pakastettuja nokkosia (noin nyrkin kokoinen pala)
1 rkl hunajaa
1,5 tl suolaa
1 rkl timjamia
1 dl kauraleseitä
5,5 dl ruisjauhoja
loraus oliiviöljyä
6 - 7 dl vehnäjauhoja

Lämmitä vesi. Sekoita hiiva pieneen osaan vehnäjauhoja.

Sekoita veteen hunaja, suola ja timjami. Lisää vehnäjauho ja hiiva ja aloita sekoittaminen.

Lisää kauraleseet, ruisjauhot sekä silputut nokkoset. Alusta taikinaa vehnäjauhoilla sopivan paksuksi.
Itse jätin taikinan liian löysäksi ja lopputulos oli lituska. Seitsemällä desilitralla vehnäjauhoja tuli toisella kokeilulla sopiva paksuus.

Jauhojen mitoittaminen on näppituntuman varassa, sillä pakastenokkosissa olevan nesteen määrää on vaikea arvioida. Tee taikinasta löysää, mutta muotoiltavaa.

Anna taikinan kohota liinan alla noin 45 min - 1 h, kunnes taikina on lähes kaksinkertainen.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. (Suihkuta sämpylöiden päälle vettä). Paista sämpylöitä n. 15 minuuttia.

Jäähdytä uunista tulleet sämpylät ritilän päällä, jotta pohjakin saa lisärapeutta.

Ja taas on saatu nokkosesta hurjasti vitamiineja, flavonoideja ja kivennäisaineita (se on kaikista vihanneskasveista ravintopitoisin ja terveellisin), kauraleseistä kuituja ja alentunut kolesteroliarvo, rukiista kuituja, alentunut syöpäriski ja hyvin toimiva vatsa. Ja elinikäkin nousee. :)

Ja testattua on tullut, että nokkossämpylöiden voimin jaksaa myös tarvittaessa painia... :)

Kuva: Mikko Stig, Salpa-Jukola