Fenkoli-lohikeitto

Luin torstaiaamuna Hesaria joka-aamuinen jugurtti kourassa. Sormeni kutisivat jo etusivulla, kun odottelin lehden parasta osiota - ruokatorstaita. Ja jälleen lankesin.
Herkulliset kuvat, ranskalaistyylinen resepti, tomaatti ja fenkoli viettelivät minut. Päivän ruokasuunnitelmat menivät saman tien uusiksi ja kävelin kauppaan ostamaan fenkolia ja valkoviiniä.

Fenkoli on minulle ennestään erittäin tuttu ruoka lautaselta, mutta ei kattilasta. En siis ole useinkaan itse valmistanut kyseisestä juureksesta ruokaa. Fenkolin siemenet tosin ovat olleet luottomauste jo pitkään. Innolla lähdin siis keittoa tekemään (ja jopa lähes reseptin mukaisesti), mutta maistelun jälkeen löysin kehittämisen varaa lähemmäs kohti omaa makuani. Laku on intohimoni, paras karkki maailmassa, mustaa kultaa, diapamini... Ja fenkolissa toistuu tuo ihana aniksen maku, joka lakunkin aateloi. Annoin miehelleni sokkotestissä palan raakaa fenkolia ja hän totesikin: "Aah, lakua!"

Eihän näistä aineksista voi tulla pahaa

Keittämisen myötä fenkolin ominaismaku pehmeni aika paljon, joten ensi kerralla jätän sen keittoajan lyhyemmäksi. Tässä kuitenkin eilen käyttämäni resepti.

Fenkoli-lohikeitto (3 annosta, koska neljälle tämä olisi hintsusti vähän)

oliiviöljyä
1 iso sipuli
3 valtavaa valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
1 fenkoli
1 tlk kokonaisia kirsikkatomaatteja tölkissä
5 dl vettä
1 dl valkoviiniä (ostin alkosta minupullon perus-sauvignon blancia, minkä olen huomannut toimivan hyvin ruoanlaitossa)
2 rkl kanafondia (alkuperäisessä reseptissä oli kalafondia, mutta sepäs oli loppu)
kalamaustetta
1 tl sokeria
1 dl oliiveja
1 tl kuivattua timjamia
2 laakerinlehteä
400 g lohta
suolaa
pippuria

Silppua sipulit ja valkosipulit. Viipaloi porkkana ja fenkoli. Puolita oliivit. Leikkaa lohi reiluiksi paloiksi.

Kuumenna öljy kattilassa, ja kuullota hetki sipuleita ja valkosipuleita. Lisää porkkana ja fenkoli (jatkossa lisään fenkolin myöhemmin!) ja kypsennä viitisen minuuttia. Lisää vesi, tomaatit, valkoviini, fondi ja mausteet. Anna porista noin 20 minuuttia kannen alla, kunnes kasvikset ovat kypsät. Lisää lohipalat ja porisuta viitisen minuuttia. Rouhi vielä päälle pippuria ja nakkele koristeeksi esim. fenkolin lehtiä tai tuoretta persiljaa.

Hauskaa oli, että myöhemmin luin luotettavista lähteistä (eli netistä), että fenkoli on "ihmejuures", joka vaikuttaa myönteisesti esim. anemiaan, vatsan toimintaan, hengitystieongelmiin, hiustenlähtöön, muistiin ja hormonitasapainoon. Onkin todella terve olo. Arvetkin katosivat.

Itse tehty jugurtti

Maailman paras jugurtti on mielestäni raikasta, juuri sopivan hapanta, täyteläistä, kirkkaan valkoista ja lohkeavaa. Juuri sellaista ihanaa, missä makea hera erottuu. Tällaista herkkua ei Suomesta kaupasta ainakaann tällä hetkellä tahdo saada.  

Onneksi kummitätini tuli hätiin! Hänen reseptillään olen nyt tehnyt monen vuoden ajan jugurttini itse. Ja tämä lohkeileva jugurtti tulee riittävän suuressa kahden litran purkissa. Käytännössä jokainen arkiaamuni alkaa tämän herkun saattelemana. Ja aina saman, parhaaksi todetun, myslin kera.

Kokeile itse! Paluuta ei ole!

Itse tehty jugurtti

2 litraa rasvatonta maitoa (varmasti myös rasvaisempi käy ja monet sitä suosisivatkin)

1 dl bulgarian jugurttia

Kiehauta maito kattilassa. Nosta lämpöä hitaasti, noin puolen tunnin ajan. Esimerkiksi induktiolevy "ysillä" ei tuota hyvää tulosta, koska maidon tulee lämmetä tasaisesti. Sekoita maitoa koko lämmityksen ajan.

Pari kunnon kuplaa riittää, älä siis keitä maitoa pitkään. Maito palaa helposti pohjaan ja kuohuu yli. Maidon hieman poreiltua, nosta kattila pois levyltä. Jäähdytä maito esim. vesihauteessa n. 43-48-asteiseksi. Esimerkiksi paistimittari tai kylpyvesimittari ovat hyviä apuvälineitä. Maito jäähtyy aika nopeasti joten seuraa tilannetta.

Siirrä jäähtynyt maito isoon, tiiviskantiseen astiaan. Jos maito on palanut pohjaan lämmitysvaiheessa, kaada maito siivilän läpi, niin mahdolliset kökkäreet jäävät pois.

Ota n. 1 dl jäähtynyttä maitoa sivuun ja sekoita siihen 1 dl bulgarian jugurttia. Toisen puoliskan purkista voi vaikka jättää vaikka seuraavaan satsiin. Lorota maito-jugurttiseos isoon maitosatsiin ja sekoita hyvin.

Laita kansi tiiviisti päälle ja siirrä jugu vedottomaan tilaan noin 5 tunniksi. Esimerkiksi uuni tai mikro on hyvä paikka. Viiden tunnin jälkeen laita jugu jääkaappiin noin 5 tunniksi / yön yli. Jugu on valmista, kun se on kylmää! Nam!

Uunivaiheen jälkeen mahtava massa valmiina jääkaappiin

Valmis, viileä jugurtti

Uunivaihe tai jääkaappivaihe voivat kestää kauemminkin, mutta mielestäni paras aikataulu on 5 h uunissa ja yön yli jääkaapissa. Sitäpaitsi tämä tyyli sopii hyvin kiireisen työssäkävijän päivään. Viimeistään viideltä maito tulille, niin hyvin ehtii saada aamuksi raikasta herkkua! Jugu happanee päivä päivältä hiukan. Se säilyy jääkaapissa jopa pari viikkoa, mutta on parhaimmillaan ensimmäiset 10 päivää.

Jugurttti on ihanaa paljaaltaan, mutta siihen voi lisätä melkeinpä mitä vain. Marjoja, hedelmiä, leseitä ja siemeniä, hunajaa, muussattua banaania. Se toimii myös tsatsikin (melko juoksevaa, laita paljon kurkkua) tai dippikastikkeiden pohjana.

Joka-aamuinen jugurttini. Aamu ei voi alkaa paremmin!

Keittiöremontti ja unelmien valkoinen keittiö!

Toteutin yhden elämäni suurista unelmista: teimme keittiöremontin.

Tai no, teetimme keittiöremontin suunnitelmiemme mukaan.

Vanha keittiömme oli ihan ok ja toimi. Monien mielestä se oli jopa kaunis, olihan siellä kivitasot, marmorilattiat ja täyskiiltävät ovet.

Vanha keittiö

Jotenkin se ei vain tuntunut kivalta, keittiö oli pimeä ja marmorilattiat jäätävän kylmät. Jo syksyllä aloitin täysin liioitellun villasukka-, -paita- ja -housushown, joka oli jo aiemmilta talvilta tuttu. Monien "voi voi, kun omassa kodissa on niin kylmä" -kommenttien, alahuulen väpätysten ja suurten silmien räpyttelyn jälkeen mieskin murtui, ja suostui lattiapintojen vaihtamiseen lämpimämpään materiaaliin. Jes!

Onni potki, kun seuraavalla viikolla leivonnaiset eivät kypsyneet väkisinkään - uunimme oli hajonnut. Jes!

Uusiako vain uuni, vai myös liesi? Tämähän on vanha, valurautainen ja hidas...

Uusitaan siis lattiat ja koneet! Mutta mistä sopivan kokoiset koneet aukkokohtiin? Entä mitä jos saisimme lisää kaivattua kaappitilaa, että Schottit, Pentikit, Iittalat ja Arabiat mahtuisivat paikoilleen? Sisustushirmuna ja estetikkona astioita on tullut keräiltyä jo 15 vuoden ajan.

Entä, jos keittiömme olisikin valoisa ja raikas? Entä jos pöytätilaa olisi niin paljon, että mahtuisimme molemmat kunnolla laittamaan ruokaa yhdessä ja leivänpaahdinkin pääsisi pois hyllystä?

Ja sitten hanamme hajosi. Oli selvää, että korkeammat voimat yrittivät kertoa meille, että kamelin notkoselkä on vihdoin katki.

Suunnittelussa ei mennyt kauaa, sillä olin visioinut unelmieni keittiötä päässäni noin 8-vuotiaasta alkaen. Valitsimme keittiön toimittajan nopeasti ja projekti alkoikin muutaman viikon päästä.

Lattian irrottelussa oli kuulemma hommaa.

Kalusteet odottelevat

Remontinkin keskellä pöydällä
oli pölyisiä tulppaaneja :)

Muutaman viikon ajan elimme yhdessä huoneessa syöden mitä monipuolisempia mikroruokia! Munakas mikrossa on yllättävän herkullista - tosin muna kypsyy tasaisesti, eikä ihania rakenne-eroja synny valuvan keltuaisen ja rapsakan valkuaispitsin välillä.

Remonttimme edistyi ongelmitta. Vain lattian tasoitus kesti kauemmin kuin arvioitiin, mikä myöhästytti valmistumispäivää vajaalla viikolla. Remonttimiehemmekin oli suorastaan ihana, rakastuin vähän!

Ja lopputulos? Kaunein ja toimivin keittiö, mitä olen koskaan nähnyt! Olen niin onnellinen! Voisin silitellä ovia ja pöytätasoja tunteja. Ja tuijotella kaappeihin, missä astiat eivät enää ole tetriksen pelaajan otteilla tungettu koloihinsa.

Oijoi... :)

Hana olikin ihan valtavan kokoinen, mutta kaunis

Ruokailutila

Kuvakulmia pitää joskus hakea myös ikkunalaudalla keikkuen

Tässä keittiössä on hyvä tehdä ruokaa. Tässä kodissa on hyvä elää.

Olenko nyt bloggaaja? Oh no...

En olisi kuuna kullan valkeana uskonut, että aloittaisin oman blogin.

Mielestäni blogit ovat naurettavia - etenkin ne, joissa kirjoittajana on lemmikkieläin. Onneksi pidän mielipiteeni muuttamisesta, etenkin positiiviseen suuntaan. Nyt maailmankirjat ovat sopivasti sekaisin, tähdet ja planeetat sopivassa linjassa ja piru merrassa - on aika siis julkaista Hämmentäjä-blogi.

Olen koko ajan täynnä ideoita ja mielipiteitä, joten toimikoon blogini siis kanavana niiden julkiseen tyrkyttämiseen. Olen usein tuohtunut ja suhtaudun intohimoisesti asiaan kuin asiaan. Huolimatta siitä, onko se tarpeen vai ei. Olen siis usein intsinä.

Tässä blogissa kerron asioista, joihin touhukkuuteeni kohdistan. Pääfokus on kokkailussa. Sivujuonina kulkee muut elämäni tärkeät harrastukset: plantaasin viljely, urheilu ja ulkoilu, sisustaminen, käsityöt...

Voi hyvinkin olla, että tunnen blogini koko lukijakunnan - äitini. Mutta ainakin hän tulee olemaan onnellinen saadessaan reseptit, joita aina anelee. 

Tänäkin keväänä suuri intohimoni kohde on tulppaanit. Alla kuva uskomattoman kauniista kimpusta, jonka sain lahjaksi parhaalta ystävältäni uuden keittiömme avajaisissa.

Mukavia lukuhetkiä blogini parissa äiti! :)