Sitruksilla maustettu katkarapu-fenkolipasta

Halusin jatkaa fenkolikokeiluitani! Viimeksi fenkoli taipui keittoon, tällä kertaa hänen kohtalokseen koitui sitruksilla maustettu katkarapupasta. Halusin jotain raikasta, ehkä jopa kirpsakkaa, terveellistä ja hyvää. Tähän helppoon ja nopeaan pasta-annokseen löytyi kaikki ainekset kaapista ja laiska säästyi kauppareissulta. Arkipäivän pelastaja!

Ja tähän väliin pientä fenkoli-faktaa Trivial Pursuitia ja yleistä besservisseröintiä varten. 

Fenkoli (Foeniculum vulgare) on toiselta nimeltään saksankumina. Se on sarjakukkaisiin kuuluva maustekasvi.

Maustefenkolista (Foeniculum vulgare var. dulce) käytetään anikslle tuoksuvat & maistuvat ja tilliä muistuttavat lehdet sekä siemenet. 

Salaattifenkolista (Foeniculum vulgare var. azoricum) eli mukulafenkolista eli italiankuminasta käytetän sipulimaiseksi pullistuva lehtiruotien tyvi, joka myöskin maistuu anikselta. Myös salaattifenkolin tillimäisiä lehtiä voi käyttää mausteena / koristeena.

Tässä annoksessa yhdistellään monia lempimakujani: appelsiini, katkarapu, laku (fenkolin kautta :))... Ja lisäksi tähän saa vielä lisätä proteiini-kivennäisaine-vitamiinipommeja, itse idätettyjä mungpapuja. 

Mutta toimisivatko nämä maut yhdessä..? 

Jännitys tiivistyy.

Kyllä ne toimivat!

Sitruunamehun maku on melko dominoiva ja se peittää helposti appelsiinin alleen. Jos oikein pitää sitruunan mausta, voi sitruunamehua lorauttaa ruokalusikallisen. Jos happoisuus tuntuu myös ylenpalttiselta, voi mukaan ripauttaa hieman sokeria.

Sitruksilla maustettu katkarapu-fenkolipasta (kahdelle)

1/2 fenkoli

1 sipuli

oliiviöljyä

1/2 iso appelsiini

1/2 sitruuna tai 1/2 rkl sitruunamehua purkista

180 g katkarapuja (pakaste)

mungpavun ituja

suolaa

pippuria

Suikaloi fenkoli ja pilko sipuli. Purista appelsiinista mehu talteen, myös osa hedelmälihasta saa tulla mukaan. Lämmitä öljy pannulla tai kasarissa. Paista sipulia ja fenkolia hetki, kunnes ne hieman pehmenevät. Lisää appelsiinin ja sitruunan mehut ja anna kiehua hetkonen. Lisää katkaravut ja mungpavun idut. Mausta.

Tarjoa esimerkiksi täysjyväpastan tai tagliatellen kera.

Vielä vähän rouhetta pintaan

Gluteeniton päärynäflan ja gluteeniton omena-kvinoapiiras

Sana gluteeni tulee latinan sanasta gluten, mikä tarkoittaa liimaa.

Gluteeni on siis eräiden viljakasvien jyvän ytimen proteiini, jonka määrä jauhoissa vaikuttaa leipoutuvuuteen ja joka antaa leivälle sen ominaisen joustavan rakenteen. Gluteeni on sitkeä ja venyvä aine, joka veden kanssa taikinaa alustettaessa muodostaa sitkon, eli proteiiniverkoston, jolloin taikinan hiilidioksidi säilyy ja taikina kohoaa. Sitkon ansiosta leivonnainen myös kovettuu muotoonsa paistettaessa. Näin sanoo raamattuni, Kaarina Turtian Gastronomian sanakirja.

Tuttua tekstiä. Aiemmin en erityisesti tuntenut valtaisia sympatian aaltoja keliaakikkoja kohtaan. Rinnastin heidät allergikkoihin. Noh, yksi ruokalaji vähemmän, big deal. Lisäksi keliaakikko-tuttavani olivat sanoneet, ettei "tämä nyt mitenkään vaikeaa ole". 

Parhaalla ystävälläni (joka on myös vrai gourmand) todettiin puolisen vuotta sitten keliakia, ja vasta nyt todella tajusin rajoitusten laajuuden. Tämä härski proteiinihan tunkee itsensä kaikkialle! Leivät, leivonnaiset, pastat, kastikkeet (yllättävän monet suurustetaan jauhoilla)... Hyvästi ruisleipä ja karjalanpiirakat! 

Toki lähes kaikesta on olemassa myös gluteenittomia versioita, mutta ei se vaan oo ihan sama... Ystäväni on sopeutunut keliakiaansa loistavasti, joten kyllä minunkin täytyy. :) Vähintä mitä voin tehdä, on opetella gluteenittoman ruoanlaiton salat! Taikina ilman sitkoa... hankalaa...

Tämä kirjoitus on siis omistettu ystävälleni, joka myös rakastaa hyvinmuodostuneita gluteus maximuksia! <3

Hän myös rakastaa purjehdusta, joten saaristohenkeä kattaukseen

Eräs vanha tuttavani sinnikkäästi aina kysyttäessä vastasi: "I don't have a glue"... (Ah, englannin lausuntavirheet. Tarkoitushan oli varmasti sanoa "I don't have a clue".) Tämä lause päässäni soiden käärin hihat, kiristin essun, laitoin Chris Cornellin You Know My Namen soimaan ja lähdin selättämään Mr. Gluteenin.

Ready to rumble!

Halusin tehdä makean leivonnaisen. Toki jälkkärilistalle pääsee yhä jätskit, rahkat, vanukkaat, hedelmäsalaatit, mousset, kiisselit, sorbetit ym, mutta nyt teki mieli jotain uuniin laitettavaa. Lähdin ratkomaan ongelmaa listailemalla sallittuja aineita: maissitärkkelys, perunajauho, kvinoa...

Tein kaksi eri versiota. Toinen perustuu pitkään kehittelemääni Flan Patîssier -reseptiini, ja toinen tuli hihasta. Omasta ja testihenkilöiden mielestä molemmat onnistuivat. Okei, kvinoan koostumus vaatii vähähän totuttelua, eikä tämä nyt mitään revittävää pullapitkoa ole, mutta kiinteä jälkkäri kuitenkin!

Nämä reseptit ovat noin kolmelle hengelle. Neljälle saa pienet annokset. Annoskokoa on toki superhelppo kasvattaa esim. lisäämällä hedelmien osuutta. Muista kuitenkin, että jos hedelmät ovat kovin mehuisia, vaikuttaa se myös lopputuloksen koostumukseen. Jos käytät hyvin mehukkaita hedelmiä, lisää flaniin aavistus maissitärkkelystä tai kvinoapiiraaseen ruokalusikallinen perunajauhoja. Flan oli melko makeaa (mikä tietysti on leivonnaisen / jälkkärin tarkoituskin), mutta raikkaana jälkkärinä toimisi hienosti vähemmälläkin sokerilla. Ensi kerralla laitan vain puoli desiä.

Päärynäflan (kolmelle tai neljälle)

pari päärynää (myös tölkkipäärynät käy)
1/2 l rasvatonta maitoa
1 muna
0,75 dl sokeria
1/2 tl vaniljasokeria
3 rkl maissitärkkelystä

Pilko päärynät reilun kokoisiksi paloiksi. Voitele annosvuoat ohuelti ja kippaa päärynät pohjalle.

Ota noin puoli desiä - desi maitoa sivuun. Kaada loppu maito ja sokerit kattilaan. Sekoita mukaan myös muna. Lämmitä seos kiehuvaksi ja anna porista hiljakseen pari minuuttia (muista sekoittaa). Liuota sillä välin maissitärkkelys sivuun ottamaasi maitoon.

Kun seos kattilassa muuttuu tasaväriseksi ja paksuuntuu ihan aavistuksen, kaada maissitärkkelys ohuena nauhana kattilaan samalla vimmatusten vispaten (ihan käsivispilällä kuitenkin). Vatkaa reippaasti, sillä seos suurustuu nopeasti ja kokkareita muodostuu, jos et ole valppaana. Jos kokkareita kuitenkin tulee, so what. Sano, että se oli tarkoituskin. :)

Jatka sekoittamista, pienennä levyn lämpö ihan pienelle, ja anna vielä muutaman kuplan porista pintaan.
Kaada sitten seos annosvuokiin.

Paista uunin keskitasolla 180 asteessa noin 40 minuuttia. Pienet annosvuoat kannattaa ottaa ulos jo hieman aiemmin. Pinta saa ottaa aavistuksen väriä. Flan on omasta mielestäni parasta kylmänä, mutta koitapa odottaa siihen asti...

Omena-kvinoapiiras (kolmelle tai neljälle)

puolikas omena

päärynä (myös tölkkipäärynä käy)

1/2 dl kvinoaa

1 muna

30 g sokeria (0,38 dl)

(1 rkl perunajauhoja)

ripaus kardemummaa (n. 1/2 tl) 

(kardemumman sijaan sekaan voisi laittaa esim. lorauksen päärynälikööriä tai amarettoa)

Voitele annosvuoat. Pilko omena ja päärynä. Keitä kvinoa ohjeen mukaan kypsäksi (1/2 dl kvinoaa vaatii noin 1,5 dl vettä). Keitä kvinoa kuivaksi tai valuta. 

Vatkaa muna ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kvinoa, (perunajauho), mausteet ja hedelmät.

Kaada annosvuokiin.

Paista 180 asteessa uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Hyvää kylmänä ja kuumana.

Koska piiraan ulkoasu ei hivele silmiä, suosittelen kylmänä tarjottaessa tomuttamaan päälle tomusokeria.

Paahdettu valkosipulikeitto

Rakastan valkosipulia. Rakastan sen makua, tuoksua, ulkonäköä, kasvattamista. Kaikkea.
Enkä ymmärrä ihmisiä, jotka eivät voi syödä valkosipulia ennen tärkeää tapaamista! Tai jotka häpeillen peittelevät suutaan aterian jälkeen. Mitä hyvin aromeiden haaskausta!! Älkää tehkö seurassani niin, nuuhkin teitä mielelläni.

Työnnän yleensä valkosipulia kaikkeen. Ja jo lähtökohtaisesti tuplaan aina reseptien valkkarimäärät. Kasvatan myös valkosipulia plantaasillani ja tänä keväänä kokeilen myös sisällä ruukussa.

Olin aikonut jo kauan sitten kokeilla paahdettua valkosipulikeittoa, mutta se unohtui johonkin. Varmaan jyräsin kokeilun jollain hardcoremmalla valkosipulitouhulla, kuten valkosipulitoffeella (oli muuten hyvää!).

Valkosipuli saa ihanan aromin paahtamisen myötä. Ja hei, kaikkihan on parempaa paahdettuna. Niin kuivahtaneet ruisleivät kuin vaahtokarkitkin.

Tämä keitto oli fantastista. En odottanut sen olevan NÄIN ihanaa, mutta se oli.
Voin sanoa näin, koska resepti ei ole alunperin omani, vaan jonkun tv-ohjelman kotisivuilta ajat sitten löytämäni. Ja pikkasen tietty muokattu (koska mitään reseptiä ei voi ihan samanlaisena toteuttaa).

Joten olkaa hyvä, yksi elämäni parhaista keitoista.

Paahdettu valkosipulikeitto (neljälle alkuun, kahdelle ruoaksi)

oliiviöljyä
1/2 valkosipulia (tai vähän enemmän tai vähemmän)
1 iso sipuli
2 keskikokoista / pienehköä perunaa
vajaa 1/2 dl valkoviiniä (kuiva sauvignon blanc toimi jälleen)
5 dl vettä
kanafondia
1 dl ruokakermaa
suolaa & pippuria

sormisuolaa
pippuria
tuoretta basilikaa
kuivattuja valkosipulilastuja (näitä saa esim. Punnitse ja Säästä -kaupoista)


Leikkaa valkosipulista "hattu pois". Kääräise valkosipuli folioon ja paahda 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia.

Pilko sipulit ja kuori & kuutioi perunat noin peukunkynnen kokoisiksi kuutioiksi.

Kuullota sipuleita ja perunoita hetki oliiviöljyssä. Lisää valkoviini ja keitä noin 5 minuuttia.

Lisää vesi ja fondi. Keitä perunat kypsiksi.

Ota lämmin sipuli uunista ja molskauttele kynnet keiton sekaan (kannattaa irrotella kynnet kuoristaan lämpimänä). Soseuta sauvasekoittimella kuohkeaksi ja silkkiseksi.

Lisää kerma, suola ja pippuri. Lämmitä / kiehauta keitto.

Rouhi pinnalle mustapippuria ja valkosipulilastuja. Tiputtele päälle muutama sormisuolahippu sekä silputut basilikat

Varaudu puoamaan tuoliltasi.

Wohoo valkoinen keittiö!

Kevät on vallannut keittiöni ja nyt on kyllä pakko hehkuttaa valkoisuuden etuja.

Vaihdoin ensin puhtaat keittönpyyhkeet, joista innostuneena korvasin tiskipöydällä nököttäneet punaiset mariskoolit keltaisella skoolilla sekä sinisellä ja vihreällä kivituikulla. Kuin taikaiskusta koko keittiön tunnelma ja värimaailma muuttui. :D Ihan liian helppoa!! :D

Tänä iltana saan huippua naisseuraa. Luvassa on luvattomasti herkkuja ja viiniä.

Vastaan alkuruoasta: paahdettua valkosipulikeittoa kolmelle vampyyrin painajaiselle. :)

Pöytä on katettu, vieraita odotellessa...

Kieli on viety

Olen jännittävässä elämänvaiheessa.
Tänään aamulla kello viiden aikaan täysin pöllämystynyt mieheni kaapattiin sängystään. Riemukas polttariporukka suuntasi Lappiin juhlimaan. :)

Olemme siis menossa naimisiin.

Häiden suunittelu on siis kiihkeänä käynnissä. Viimeisin vaikea valinta oli kyllä kieltämättä myös yksi mukavimmista, nimittäin hääkakun valinta.

Taustatiedoksi täytyy kertoa, että vaikka rakastan leipomista, en niinkään pidä leivonnaisten syömisestä. Ja eniten vihaan teollisen makuisia kakkusia ja viinereitä. Ne ovat mielestäni suorastaan kammottavia. Kokeilimme aiemmin myös toisen konditorian kakkuja ja naamojemme lässähdyksen saattoi kuulla viereiseen huoneeseen asti. Ne olivat juuri semmoiset teollisen makuiset hirvitykset, jotka voi tipauttaa lattialle eivätkä ne edes litsahda. Tämä oli hyvin yllättävää, sillä kyseessä oli varsin nimekäs helsinkiläinen konditoria.

Onneksi Markus Patisserie Teemu ja Markuksesta pelasti meidät! Voi hyvänen aika! Näin ihania leivoksia en ole koskaan maistanut. Söin puolitoista leivosta ja nuolin lautasen. Todella harvinaista minulle, joka yleensä vain syö marjat ja karkit päältä, kaavin vaniljakreemin lusikalla munkin sisältä, tai nypin rusinat pullasta.

Löysimme siis kakut häihimme. Mitä makuja kokeilimme? Ja mihin vaihtoehtoihin päädyimme? Häävieraiden pitää odottaa kärsivällisesti heinäkuuhun. :)

On your marks, get set, GO!

Takavarikoin mieheni lusikan kuvaustauon ajaksi

Round two?