Sushiburrito eli sushirrito, terveiset San Franciscosta

Ihanan aurinkoisen kevätlauantain kunniaksi istun alas ja kirjoitan vihdoinkin taannoisesta San Franciscon -matkastani.

Parasta kaupungissa? Kaikki ja ruoka. :) Blogin hengessä pidän pääpainon kulinaaripuolella ja jaan myös herkullisen sushiburriton reseptin.

Helmikuinen San Francisco suorastaan helli minua; reilun puolentoista viikon aikana lämpötila kipusi yli 20 asteen lähes joka päivä, ja vaikka pilvisiä ja tihkuisiakin päiviä koin, oli aurinko pääosin koko ajan esillä. Vaikka arkipäivät istuinkin aamusta iltaan sisällä toimistossa, otin viikonlopuista kaiken irti.

En siis saanut vain makupalaa keväästä, vaan täydestä kesästä. Puut kukkivat, ruoho tuoksui ja ruoka oli tuoretta ja raikasta.

Ja täytyy kyllä myöntää, että kun päivän hiihtää ylös alas kaupungin mäkiä, hyvä ruoka maistuukin. :) Tein myös sunnuntaina elämäni parhaan pyöräretken, joka vei minut yli Golden Gate -sillan, läpi Sausaliton aina Mill Valleyhin asti, josta pujahdin alas Tiburoniin, mistä lautta vei minut lahden yli Alcatrazin ohi Fisherman's Warfiin. Tästä seikkailusta lisää alempana.

Koin reissuni aikana ruokaelämyksiä laidasta laitaan. Kuten jo sanoin, parasta oli tuoreus ja raikkaus, mikä myös yhdisti joka ikistä annosta.

Sain reissussa jenkkiherkkujen lisäksi korealaista ruokaa, lähi-idän makuja, meksikolaista ruokaa, upeaa seafoodia, jalkapallon kokoisia cookieita, meheviä aamiaisbaageleita, superfoodia ym. ym.

Ja ehkä elämäni parasta sushia.

Suunnistin Yelpin avulla erittäin kehuttuun Ryoko's ravintolaan, lähellä Union Squarea. Ensiyritykseni oli lauantai-iltana klo 18:10, ravintola aukesi joka ilta klo 18. Vaikka olin yksin, ei paikasta löytynyt ainoan ainoaa paikkaa. Tunnin jonotusta en siihen hetkeen jaksanut, joten päätin yrittää uudestaan toisen kerran.

Palasin toisen kerran perjantai-iltana jo hyvissä ajoin - hieman ennen kuutta. Tällä kertaa olin ensimmäisten joukossa jonottamassa ja sainkin paikan baaritisiltä, kuten toivoin. Mikä ihana rivi lähes sätkivän tuoreita mereneläviä lasin takana olikaan... 

Nappasin pari rullaa sushia, wakame-salaatin ja tofua. Ylläolevassa kuvassa keltainen rulla oli nimeltään Pokemon. :) Toisen rullan nimeä en muista, mutta sisältä löytyi muun muassa grillattua ankeriasta. Ai että oli ihanaa! 

Mutta mihin eksyin silloin epäonnisena lauantaina? Viereiseen Cocobang -ravintolaan, joka houkutteli sisään tunnelmalla ja tuoksuillaan. Satuin täysin sattumalta kaupungin parhaaseen korealaiseen ravintolaan. :)

Ai että ruoka oli maukasta ja mehevää. Ja ah-niin ehdan makuista. Ravintola olikin täynnä paikallisia, jotka suuresti ihmettelivät, että pidän korealaisesta ruoasta. :D

What's not to love??

USA:n puolella arvostan suuresti sitä, että vieraatkin ihmiset juttelevat keskenään. Tuntuu uskomattomalta, että Suomessa ei voi moikata bussipysäkillä ainoaa toista seisoskelijaa ilman että saa hullun leimaa. Sen sijaan rapakon tuolla puolen en yksinäistä hetkeä kokenut, eikä yksin syöminen ollut mikään ongelma. Lähes joka aterialla naapuri alkoi juttelemaan tai tarjoutui istumaan samaan pöytään. Tästä minä pidän!

Paras ruokaelämykseni oli simppeli. Ja jotain, mitä olen halunnut kokeilla jo pitkään! Nimittäin sushiburritoa, jota jotkut sushirritoksikin kutsuu. :)

Ja tätä herkkua kokeilin jäljitellä tänään kotona! 

Nappasimme rullat SF:ssä mukaan Kome sushi burrito -rekasta toimistomme ulkopuolelta Mission Streetiltä. Otin "sanfranciscolaisen" rullan, jonka sisällä oli lohta, ankeriasta, ravunlihaa, avokadoa, kurkkua, salaattia, retikkaa, porkkanaa ja riisiä. Rulla oli kääritty riisipaperiin ja koristettu seesaminsiemenillä. Lisäksi rullasta löytyi seesami-soijakastiketta.

Samalla linjalla kotirintamalla! Ei tämän näköisistä aineista voi tulla kuin ihanaa!

Kokeiluni oli onnistunut, muttei aukoton. Valitsin nimittäin liian ohuen riisipaperin... Kotoani löytyy vahvempaa sorttia ja ohuempaa kalvoa. Ohut levy oli suurempi, joten valitsin sen. Olisi pitänyt laittaa kaksi päällekäin, sillä tämmöisenään rulla oli liian lötkö. Käsin syöminen ei ollut siistiä.

Toinen vaihtoehto olisi tehdä kuten sushirekassa; kääräistä rulla kokoamisen yhteydessä paperikääreeseen, joka myös pitää komeuden hyvin koossa. No, tekemällä oppii ja hyvin tämänkin sai syötyä. Ja maku oli kerrassaan ihana...

Sushiburrito (1 kpl)

1 (tai 2) kpl riisipaperilevyjä

n. 1 rkl seesaminsiemeniä

reilu 1/4 dl sushiriisiä (kuivapaino)

sushi seasoning -kastiketta tai misoa

kourallinen pieneksi pilkottua salaattia

n. 5 cm pätkä kurkkua

n. 1/4 avokado

pieni porkkana

n, 1 - 1,5 dl katkarapuja

1 rkl soijaa

Aloita keittämällä riisi ohjeen mukaan. Levitä kypsä riisi lautaselle jäähtymään. Tee kuten valmistaisit sushia, eli litistä riisi tiiviiksi levyksi. Lisää sushi seasoning kun riisi on hieman jäähtynyt, mutta ei vielä huoneenlämpöistä. Anna jäähtyä ja jähmettyä kunnolla.

Pilko kaikki raaka-aineet. Suosi pieniä paloja niin on helpompi syödä. :)

Liota riisipaperilevyjä vedessä, ripottele työalustalle seesaminsiemeniä ja nosta liotettu riisipaperilevy(t) niiden päälle. Taputtele liiat vedet pois keittiöpyyhkeellä.

Levitä riisi paperille. Kokoa päälle salaatti, porkkana, avokado, kurkku ja katkaravut. Lorauta myös soijakastike joukkoon. Yritä pitää setti tiiviinä. Mitä tiivimpää ja tahmaisempaa riisi on, sitä helmpompaa kokoaminen on.

Nosta levyn alareuna täytteiden päälle, käännä myös päädyt keskelle. Pyöräytä rulla ympäri niin, että saumapuoli liimautuu yhteen.

Nosta varovasti lautaselle. :)

Jos haluat estetiikkaa tarjoamiseesi, leikkaa rulla terävällä veitsellä puoleksi. NAUTI!

Eli kyllä vain, tämä oli SF-reissuni ikimuistoisin herkku.

Paras "oikeasti kulinaristinen" elämys taisi kuitenkin irrota Anchor & Hope -ravintolasta, jossa vietimme illan työkaverini kanssa.

Mereneläviä tarjoava ravintola oli tunnelmaltaan IHANA. Katossa roikkui laivaköysiä, seinillä oli tyyliteltyjä kalankuvia... Ja ruoka oli kerrassaan mahtavaa. Yllättäen parasta kaikessa oli jälkkäri; olin varma, ettei apple bread pudding enää mahdu masuun, mutta voi luoja. Se oli niin täydellistä, että nuolin lautasen! Ja nyt puhutaan isosta, amerikkalaisesta jälkkäristä. Huh, tämän kyllä vielä joskus teen kotona!

Näin on eläväinen, värikäs ja fun loving San Francisco hurmannut meikäläisen.

Iltaisin raahustin hotellille, istuin huoneeni erkkerillä ja tuijotin onnellisena laskevaa aurinkoa...

Jos matkakuumeesi ei ole vielä noussut, tässä vielä muutamia valokuvia pyöräretkeltäni. Näiden jälkeen viimeistään pitäisi lentolippujen etsintä alkaa. :)

Kohti siltaa...

...ja sen yli! En enää koskaan valita Lauttasaaren sillan tuulisuutta, olin sentään nytkin tyynellä säällä liikkeellä. :)

Meri-ilma ruostuttaa. :)

Aamuinen San Francisco sillan toiselta puolelta kuvattuna.

Matkalle tosiaan mahtui melkoisia mäkiä. Tässä suunnataan kohti Sausaliton keskustaa.

Mill Valleyn maailman korkeimmat puut. Wau! 

Ja voi elämä, miten ihania taloja Mill Valleyssä olikaan! Sankan ja vanhan metsän keskellä oli mitä upeimpia taloja. Valo siivilöityi metsän läpi valaisten salaisia puutarhoja, pulppuavia puroja ja sammaleisia kiviä. Täällä haluan asua.

Pyöräretki jatkui läpi upean lahtimaiseman. Voi vitsit!!

Onnellinen nainen ja uskollinen ratsu Tiburonissa lauttaa odottamassa.

Lauttamatka vei muun muassa ohi Alcatrazin takaisin Fisherman's Warfiin.

Minne jätin vuokrapyöräni ja jatkoin kävellen Ferry Buildingin market placelle. 

Näkymiä Lombard Streetin yläpäästä. Voi ihanuus!

Vaikka elämä olikin tietysti henkisesti koko ajan yhtä auringonpaistetta, sain kokea myös kuuluisan San Franciscon sumupilven joka vyöryy iltasella mereltä. Ilta-auringossa kylpevät nummet joutuivat kuin pilviseinämän ahmaisemiksi. Komeaa!

Mutta kuten sanottu. Pääosin double rainbows, puppies and sunshine. :)

Ihanat paahdetut parsakaalit

Olen palavasti rakastunut parsakaaliin. Yleensä tykkään nauttia parsikseni höyrytettyinä suolaripauksen kera - ihan sellaisenaan.

Nyt kuitenkin päätin houkutella esiin hieman erilaisia nyansseja. Ja ihanaa oli tämäkin! Yleensäkin olen sitä mieltä, että kaikki on paahdettuna parempaa. Kukkakaalikin nousee suorastaan aatelistasolle paahdettuna.

Lisäripauksen toi vielä toinen suosikkini valkosipuli sekä ihana, pitkään kypsynyt gouda-juusto. Onhan tämä vähän elegantimpi tapa tarjota parsakaalia... Ja jos vaikka parsakaalin vihaaja (??!!) istuu pöytään, on hänenkin ihastumistodennäköisyytensä suurempi. :)

Vink vink! Tämä herkku sopii erinomaisesti vaikka pääsiäislampaan kaveriksi. :)

Parsakaalielämyksiä saat myös nepalilaisesta parsakaali-aprikoosiherkusta, aasialaisesta kala-sienikastikkeesta ja korealaisesta jauheliharuoasta (korean beef) sekä kasasta muita reseptejäni. 

Niin, ja kokeilinhan minä viime kesänä parsakaalin kasvatustakin. Ensi vuonna uudestaan (istutus, sadonkorjuu, jälkisadonkorjuu)!

Paahdettu parsakaali (2:lle)

1 parsakaalin kukinnot (500 g parsakaali)
n. 1 rkl oliiviöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
suolaa
pippuria
n. 50 g raastettua parmesaania tai goudaa (voimakasta, kovaa juustoa)
(1 tl sitruunamehua)


Irrottele parsakaalinnuput. Yhdistä astiassa parsakaalit, murskatut valkosipulinkynnet ja oliiviöljy. Pyörittele hyvin sekaisin.

Levitä parsakaalit uunipellille ja paahda 180-asteisessa uunissa 15 - 20 minuuttia kunnes parsakaalit hieman ruskettuvat.

Nosta parsakaalit lautaselle. Rouhi päälle reilusti suolaa ja hieman pippuria.
Tiputtele halutessasi päälle hieman sitruunamehua (en ensi kerralla laita tätä, tuli hieman liian kirpsakkaa).

Ripottele pinnalle vielä juustoraaste.
Nauti heti.

"Fried quinoa" eli mausteinen kana-kvinoawokki

Aurinkoiset terveiset!

Matkalaukku on jälleen purettu viikoksi. Ja jälleen iski sama kotiinpalufiilis kuin viimeksi; Barcelonan tapasähkyn perään tarvitaan herkullista, terveellistä ja värikästä ruokaa.

Kahmin ruokakaupasta kassit täyteen kasviksia, piimää, rahkaa ja sen semmoista. Ja ihana herkkuhan näistä syntyi! Joka on vielä riittävän voimakkaan makuinen, ettei kahden flunssaisen turtuneet makunystyrätkään jää elämyksettä. :)

Idea on lainattu aasialaisesta fried rice -annoksesta. Riisi vain on korvattu kvinoalla ja öljyn määrä radikaalisti vähennetty.

Ja ah, hyvää oli! Kerrassaan ihanaa, vaikka itse sanonkin. :)

Saat tästä helposti kasvisruoan jättämällä kanan pois. Tilalle voit halutessasi lisätä vaikka sieniä, paprikaa tai kesäkurpitsaa.

Tee samalla vaivalla kerralla reilun kokoinen satsi ja purkita osa pakkaseen.

Näin saadaan aurinko lautaselle. :)

Mausteinen kana-kvinoawokki (4:lle)

1 ison parsakaalin nuput (n. 500 g kaali)
n. 200 g keräkaalia
2 sipulia
3 isoa valkosipulinkynttä
loraus öljyä
n. 4 cm pätkä raastettua tuoretta inkivääriä
2 isoa porkkanaa
450 g maustamattomia broilerinsuikaleita
1,5 dl kvinoaa (mitattu raakana)
1 rkl teriyaki-kastiketta
2-3 tl shriracha-kastiketta
3 rkl soijakastiketta
3 tl riisiviinietikkaa
1,5 tl sitruunamehua
1-2 tl seesamiöljyä
suolaa
pippuria

(tuoretta korianteria)


Huuhtele kvinoat ja laita ne kiehumaan.

Kuori porkkanat, valkosipulit ja inkivääri. Irroittele parsakaalin kukinnot, pilko sipuli ja kaali pieneksi silpuksi.

Raasta porkkana ja inkivääri, raasta porkkanat.
Keitä / höyrytä parsakaalinnuput kypsiksi. Voit esim. höyryttää niitä siivilässä kvinoan keitinkattilassa kannen alla. Jätä parsakaalit rapsakoiksi, älä ylikeitä niitä värittömiksi.

Lämmitä loraus öljyä pannulla. Lisää kuumahkolle pannulle valkosipulit, sipulit ja keräkaali. Kuullota muutama minuutti, mutta älä vain anna kärtsähtää.

Lisää hetken päästä kanat ja anna paistua kannen alla lähes kypsäksi.

Lisää porkkanaraaste, inkivääri, kypsät parsakaalinpalaset (pieni tarvittaessa) ja kypsä, valutettu kvinoa.

Lisää myös teriyakikastike, sriracha, soija, sitruunamehu, riisiviinietikka ja seesamiöljy. Kannattaa aloittaa vähän pienemmillä määrillä, jos makunystyräsi ovat kovin herkät. Kääntele hyvin mutta hellästi sekaisin, etteivät parsakaalit murskaannu.

Lisää suolaa ja pippuria, maistele maut kohdalleen ja lisää kastikkeita / mausteita tarvittaessa.

Jos sinulla on tuoretta korianteria käsillä, revi sitä reilusti annoksen päälle.

Nauti. :)

Jauhelihatäytteiset paprikat

Huhhuh, kiirettä pitää. Parin viikon työmatka salli pienen hengähdystauon kotona ja huomenna aamulla taas matkaan. Blogissakin on siis jälleen edessä viikon hiljaisuus. :)

Ehkä pian kuitenkin ehdin jakamaan San Franciscon ja Barcelonan parhaat ruokaopit.

In the meanwhile... Ulkona on harmaata (vaikka krookukset ja narsissit jo kovasti yrittävät esiin), sisälle ja lautaselle siis väriä!

Kaipasin jotain todella simppeliä, perinteistä ja terveellistä ruokaa kaikkien ravintolailtojen, donitsien ja cranoloiden jälkeen. Vastaus löytyi yhdestä lempparikasviksestani: paprikasta.

Täytetty paprika on ihanan helppo ja helposti muokattava ruoka. Työnnä täytteeksi mitä vain revitystä ruisleivästä ja aurajuustosta yrtteihin ja erilaisiin lihoihin. Aina toimii. :)

Tällä kertaa tein kaksi eri versiota: toinen juustolla miehelleni, toinen ilman meikäläiselle. 

Ai että oli hyvää, kaikessa yksinkertaisuudessaan. :)

Jauhelihatäytteiset paprikat (2:lle)

1 paprika
200 g kevyttä jauhelihaa
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
suolaa
pippuria
paprikajauhetta
1/2 kesäkurpitsaa
loraus öljyä
kourallinen oliiveja
kourallinen tuoretta basilikaa
(muutama viipale juustoa)


Pese paprika ja halkaise se kahtia. Koverra sisuksen valkoiset osat pois.

Viipaloi kesäkurpitsa ja suolaa se kevyesti.

Lorauta hieman öljyä uunivuoan pohjalle ja lado sinne ohuehkoja kesäkurpitsaviipaleita.
Nosta päälle toinen paprikanpuoliska.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Anna vuoan odottaa. Pilko sillä välin sipulit reilun kokoisiksi paloiksi ja murskaa valkosipuli.

Lämmitä loraus öljyä pannulla ja lisää sipulit. Paista pari minuuttia ja lisää jauhelihat perään.

Paista, kunnes jauheliha on kypsää. Mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella.

Täytä paprika jauhelihaseoksella. Ei haittaa, vaikka seosta hieman tipahtelee yli paprikan. :)

Pilko oliivit puoliksi ja ripottele niitä annokseen mukaan. Revi myös tuoretta basilikaa joukkoon.

Jos haluat, viipaloi päälle hyvin sulavaa juustoa (eli riittävä rasvaprosentti).

Nosta vuoat uuniin ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Ripottele annoksen päälle vielä tuoretta basilikaa ja tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Nauti esim. riisin tai ohraton kanssa tai sellaisenaan.

Vietnamilainen pho-keitto soijasuikaleista

Heipähei pitkästä aikaa!

Pahoittelen parin viikon blogihiljaisuutta, lähdin yllättäen lähes parin viikon työmatkalle San Francisco Bay Arealle ja sen jälkeen olenkin painanut tukka putkella duunia.

Onneksi varastoistani löytyi ennen lähtöä tekemäni superherkku: vietnamilainen pho-keitto soijasuikaleista.

Olen tehnyt keittoa muutaman kerran, ja joka kerta se on mennyt kuin kuumille kiville. Pho on siitä kätevä, että sitä on helppo modata suuntaan tai toiseen.

Blogistani löytyy ohje lohi-phokeittoon ja vähän samaan tyyliin on valmistettu lampaankääpä-ramenkeitto.

Voit siis vaihdella keiton proteiinia, eli pääraaka-ainetta mielesi mukaan: porsasta, kanaa, kalaa, katkarapuja, tofua tai soijasuikaleita, kuten minulla nyt. Myös liemeen saa erilaisia nyansseja mausteiden suhteita muuttelemalla.

Keitto on myös kiireiselle tosi kätsä. Liemen voi keitellä vaikka kuinka monta päivää etukäteen, sen maut vain syvenevät sen odotellessa. Itse ruoka valmistuu nopeasti, sen kun kiehautat nuudelit ja valmistat soijasuikaleet (jotka myös voi oikein hyvin tehdä etukäteen!).

Olkaa siis hyvä. Kokeilkaa. Tämä keitto on todella herkullista. :)

Pho-keitto soijasuikaleista (4:lle)

reilu 3 dl soijasuikaleita
vettä
vasikanfondia (tai lihafondia)

marinadi:
n. 2 cm pätkä raastettua inkivääriä
1 iso valkosipulinkynsi murskattuna
n. 1 tl seesamiöljyä
1 rkl soijakastiketta

liemi:
2 l vettä
3 rkl vasikkafondia (tai lihafondia)
louraus öljyä
n. 4 cm pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna
1 iso valkosipulinkynsi
4 kokonaista tähtianista
3 kokonaista neilikkaa
n. 1/4 tl kanelia
n. 1/2 kuivattu chili tai 1/2 tl chilijauhetta
1,5 rkl palmusokeria
3 rkl soijaa tai kalakastiketta (suosittelen ehkä soijaa...)

n. 3-4 dl mungpavun ituja
n. 200 g nuudeleita (raakapaino)

1 lime
reilu kourallinen tuoretta minttua
reilu kourallinen tuoretta korianteria
(Voit käyttää molempia yrttejä tai vaan toista, minulla ei tällä kertaa ollut korianteria, olisin muuten ilman muuta sitäkin lisännyt.)


Keitä ensin soijasuikaleet kypsiksi lihaliemessä. Tämä vie noin 15 minuuttia.
Valuta soijasuikaleet hyvin.

Sekoita sillävälin kaikki marinadin ainekset keskenään. Pyöräyttele valuneet soijasuikaleet marinadissa ja anna mehustua tunnin pari.

Keittele liemi.
Lämmitä öljy pannulla. Lisää murskattu valkosipuli ja inkivääri. Lisää myös tähtianis, neilikka, kaneli ja chili. Heiluttele aktiivisesti, etteivät mausteet kärähdä.

Lisää parin minuutin päästä vesi ja fondi. Lisää myös soija tai kalakastike ja sokeri.
Anna liemen hautua hissukseen kannen alla tunnin verran.

Voit tehdä liemen ja soijasuikaleet valmiiksi jo aamulla, jolloin ne voivat odotella pöydällä liesi kiinni.

Keitä nuudelit valmiiksi.

Annostele keitto lautasille. Nosta nuudelit pohjalle ja kauho reilusti höyryävän kuumaa lientä päälle.
Asettele päälle marinoituneet soijasuikaleet ja mungpavun idut.

Purista limestä reilusti mehua keittoon. Revi päälle reilusti tuoretta minttua ja korianteria.