Ranskalainen viikuna-pähkinäleipä, pain aux figues

Voi miten rakastankaan Ranskaa ja kaikkea mitä kyseinen maa minulle merkitsee.

Ja rakastan rakastan rakastan ranskalaista ruokaa - etenkin uunituoretta, vuosikymmenten kokemuksella leivottua, rapeakuorista, iki-ihanaa leipää. Tietysti aamulla boulangeriesta noudettuna. :)

Ranskalaisista leivistä suosikkejani ovat hedelmiä ja pähkinöitä notkuvat hapanleivät. Ja ehkä kuitenkin se paras kaikista on pain aux figues, eli viikunaleipä pähkinöiden kera. <3

Olen asunut Ranskassa vuosina 2007-2008 ja visiteeraan Pariisissa aina tilaisuuden tullen. Ranska-aikanani koin paljon isoja asioita ja valtavia tunteita, ja opin itsestäni paljon. Solmin uusia, tärkeitä ihmissuhteita, mutta myös katkaisin joukon vanhoja, joista oli tullut raskas taakka kantaa. Palasin kotiin jollain tapaa muuttuneena naisena.

Löysin arkistoistani alla olevan valokuvan. Se on otettu lentokoneessa vuonna 2013 palatessani kotiin Pariisista, missä olin ollut kahden hyvän ystäväni kanssa (molempiin olin tutustunut Ranskassa, toinen yhä asui Pariisissa). 

Tuolta matkalta päällimmäinen muisto on tunne. En tiedä miksi, mutta jostain syystä tuo viikonloppu herätti minussa vahvoja tunteita ja sai minut ajattelemaan - kaikkea, elämää, minua, läheisiäni... Muistan istuneeni lentokoneessa paluumatkalla ja vain miettiväni. En lukenut lehteä tai näppäillyt kännykkää. Tuijotin vain eteeni ja ajattelin. 

Ja söin aivan uskomattoman ihanaa viikunaleipää, jonka olin ostanut evääksi mukaan. Välissä tietysti camembertiä. Kuten aina silloin kun vielä asuin siellä...

En tiedä syntyikö tuon lentomatkan ajatuksista mitään suurta, mutta ainakin juuri nyt vahvistui tunne, että on aika taas palata. Joko yksin tai matkaseuran kanssa, mutta haluan taas hengittää syvään ja miettiä elämääni. Jostain syystä se onnistuu Pariisissa parhaiten. :)

Ehkä samalla koluan taas muutaman boulangerien... :) Alla jonotan vuonna 2010 pikkasen innoissani legendaarisen Poilânen leipomon edessä maailman kuuluisinta leipää. Kyseinen leipä ei tehnyt vaikutusta, mutta toisin teki Flan Patisserie Traditionell, jota sittemmin olen kotikeittiössänikin hurjasti harjoitellut.

Ah, memory lane, viet minut mukanaan. Palataan tähän kauniiseen keväiseen päivään, ja äsken leipomaani viikunaleipään!

Mielestäni leipä on parasta, kun hedelmäkimpaleet ovat suuria ja meheviä. Samoin pähkinät.

Sattumien tulee olla kuin aarteita ja timantteja pehmeän, täyteläisen taikinan syleilyssä.

Ja ah, mikä nautinnon huipentuman tänään koinkaan. Seisoin yksin keittiössä, vauva nukkui ulkona ja mies touhusi pihatöitä. Leikkasin rapeakuorista leipää ja kuulin sen rasahduksen, huumaavat tuoksut leijuivat ympärillä, kuoren alta paljastui täyteläinen, vielä lämmin sisus, joka oli täynnä meheviä sattumia.

Sipaus voita suli leivän päälle. Tuijotin ulos, söin, suljin silmäni ja ajattelin. Pariisiin voi päästä myös hyvin pienellä vaivalla. <3

Viikuna-pähkinäleipä

8 dl vehnäjauhoja
1,5 tl suolaa
1/3 tl kuivahiivaa
4 dl kylmää vettä

5-6 isoa kuivattua viikunaa

loraus vettä liottamiseen

kourallinen pähkinöitä (esim. hassel- ja cashew-)

Sekoita keskenään vehnäjauhot, suola ja kuivahiiva. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi nopeasti. Älä vaivaa.

Peitä taikina pyyhkeellä ja anna seistä 12-16 tuntia.

Kun taikina on kertaalleen kohonnut, on aika lisätä täytteet. Pilko viikunat pikkurillin pään kokoisiksi palasiksi ja laita ne 5-10 minuutiksi vesitilkkaan likoamaan. Tarkoitus on vain pehmittää niitä hieman, ei liottaa pois kaikkea makua. :)

Rouhi pähkinät tosi karkeaksi rouheeksi.

Kääntele kohonneeseen taikinaan liotetut viikunat (Ei liotusnestettä! Sen voi vaikka juoda. Nam!) ja pähkinät. 

Koeta taitella taikinaa niin, että täytteet jäävät taikinan "sisään", eivätkä kauheasti pilkistele. Viikunat, jotka osuvat padan reunoihin kärähtävät helposti, joten on paras pitää ne leivän sisällä.

Anna taikinan nousta vielä pari tuntia.

Nosta pata (ja padan kansi padan viereen, ei päälle) uuniin ja lämmitä uuni 225-asteeseen. Kun uuni on valmis, odota vielä tovi, että pata varmasti on kuuma.

Kumoa taikina pataan. Nosta kansi padan päälle ja koko komeus uuniin. 

Paista ensin 30 minuuttia kannen kanssa. Ota sitten kansi pois ja jatka paistamista vielä 25 minuuttia. Leipä on valmis, kun se on kauniin ruskea ja kumisee pohjasta taputettaessa.

Nosta leipä pois padasta ja anna sen jäähtyä ritilän päällä ainakin tunti ennen leikkaamista. Leipä kypsyy vielä sisältä, ja liian kuumana leikattu leipä lätsähtää helposti.

Aasialainen kanalasagne

Tällä kertaa fuusiokeittiössämme Italia kohtaa Aasian. :) Toimii. Todella.

Ajattelin taannoin, jälleen kerran, että teenpäs jotain hyvää aasialaisvaikutteista ruokaa kaalista ja kanasta. Lähdin penkomaan kaapistomme riisi ja nuudeli -osastoa, ja vastaan tupsahtivatkin lasagnelevyt, joita en ollut käyttänyt lähes vuoteen. 

Nehän ovat pastaa. Samaa jauhoa ja munaa kuin nuudeleissakin. Miksipä en siis voisi korvata nuudeleita lasagnelevyillä?

Seuraava arvelutus oli se, että lasagnessa on yleensä kermainen kastike ja juustoa. No sen juuston voi helposti jättää pois, mutta toimisiko kerma? No mutta, onhan sitä curryissäkin! 

Eli ei kun rohkeasti kokeilemaan.

Ja nyt kyllä täytyy myöntää, että AH mikä onnistuminen! Olen niin ylpeä, sillä ideakin tuli täysin omasta päästä tuosta noin vain, ja sitten kun vielä tästä tuli niin hirvittävän hyvää, että vieraat kinusivat reseptiä ja puhuivat tästä vielä mont akertaa myöhemmin uudestaan. Jes! Napakymppi. :)

Ja jälleen kerran tämä menee minun nykyisen lempparikategoriaani; ruoka jota on helppo tehdä iso satsi kerralla, ja maku sen kun paranee seuraavana päivänä. :)

Aasialainen kanalasagne (6:lle)

450 g maustamattomia kanasuikaleita
1/2 kaali (n 2 l pilkottuna)
2 isoa sipulia
2 isoa porkkanaa
4-5 valkosipulin kynttä
loraus öljyä
n. 8 cm pätkä inkivääriä
n. 8 cm tuoretta kurkumaa
3 dl vettä
1 rkl kanafondia

5 dl ruokakermaa
1,5 dl soijakastiketta
(2 rkl mustapaputahnaa)
4 rkl garlic & chili -tahnaa
suolaa
pippuria

n 10-12 lasagnelevyä
öljyä vuoan voiteluun

Tee ensin täyte. Pilko kaali ohuiksi suikaleiksi. Pilko myös sipulit pienehköiksi paloiksi ja porkkanat pieniksi lanteiksi. Murskaa valkosipuli.

Kuori ja raasta inkivääri. Kuori ja pilko kurkuma (Varo! Tuore kurkuma sotkee kaiken keltaiseksi.)

Kuullota loraus öljyä pannulla. Lisää sipulit, valkosipulit, kaali ja porkkanat. Kuullota minuutin verran. Lisää vesi, kanafondi ja kurkuma. Hauduta kasviksia kannen alla viitisen minuuttia. Lisää kanasuikaleet ja jatka hauduttelua kunnes kanat ovat kypsät. Lisää inkivääri.

Anna täytteen seistä ja odottaa muita valmistusvaiheita.

Sekoita keskenään ruokakerma, soija, garlic & chili -tahna, mustapaputahna ja pippuri. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Kastike saa olla voimakkaan makuista.

Voitele lasagnevuoka öljyllä. Nostele pohjalle ohut kerros täytettä. Lado päälle lasagnelevyt (n. 5 kpl) ja nostele jälleen uusi kerros täytettä.

Toista sama kuin yllä, eli toinen kerros lasagnelevyjä & täytettä. Kuten huomaatte, vuoka tulee tosi täyteen. :)

Levitä vielä loput täytteestä levyjen päälle. Revi muutama levy palasiksi ja ripottele ne lasagnen päälle (voit myös tehdä tasaisen pinnan kuten yllä).

Kaada päälle kastike.

Paista lasagnea 180-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia. Anna levähtää hetki ja tarjoa esimerkiksi raikkaan salaatin kera. 

Sitruunainen mustikkajuustokakku ilman uunia

Ihanaa! Pääsiäinen! Suklaamunia, mämmiä, rahkaa, pashaa, rusinoita!

Tai ehkä haluat tehdä vähän erilaisen, mutta silti ihanan raikkaan ja keväisen jälkkärin tai kahvitarjottavan?

Hätiin tulee helposti ja vaivattomasti valmistuva sitruunainen mustikkajuustokakku. Oh, nimikin jo kertoo, että hyvää on luvassa. :)

Parasta kakussa on, ettet tarvitse uunia ollenkaan. Voit siis pyöräyttää kakun kätevästi vaikka mökillä. Raaka-aineetkin on helppo viedä mukana, sillä kylmäsäilytystarvikkeita ei ole paljoa. Ja kesällä mustikat saa kyytiin mättäältä suoraan.

Kakku on aika matala, mutta täynnä makua. Ja eh, itse ehkä kokkasin aavistuksen kiireisenä, niin pohjani pääsi hieman retkahtamaan siirto-operaation tuoksinnassa. :) Mutta makuun tämä ei onneksi vaikuttanut. :)

Tai jos olet yhtään kuten minä, alkaa olla ajankohtaista tyhjennellä pakastimen marjavarastoja, että sinne mahtuu kohta taas lisää. :D

Sitruunainen mustikkajuustokakku

180 g digestive-keksejä
75 g margariinia
1 sitruunan kuori raastettuna

1 prk (n. 400 g) kondensoitua maitoa
2 keltuaista
1,25 dl sitruunamehua (1 mehuisan sitruunan mehu)
200 g maustamatonta tuorejuustoa
n. 4 dl (jäisiä) mustikoita


Pingota irtpohjavuoan (n. 22 cm) pohjalle leivinpaperi.

Murskaa digestivet. Sulata voi. Pese ja raasta sitruunan kuori.

Yhdistä kaikki pohjan aineet ja painele irtopohjavuoan pohjalle ja puolisen senttiä myös reunoille.

Valmista täyte yhdistämällä keskenään kondensoitu maito, keltuaiset ja sitruunamehu. Sekoita hyvin keskenään.

Sekoita joukkoon myös tuorejuusto.

Kääntele joukkoon mustikat. Jos käytät pakastemustikoita, älä anna niiden sulaa, vaan lisää joukkoon jäisinä. Näin et sotke koko massaa lilaksi.

Kaada täyte pohjan päälle ja nosta kakku kylmään. Anna jähmettyä ainakin nelisen tuntia, mutta mielellään seuraavaan päivään.

Feta-punakaalikvinoa, sateenkaariruokaa

Voi jee, kohta on pääsiäinen!

Pääsiäinen on minulle hyvin maallinen juhla; lähinnä se merkitsee kevättä, aurinkoa, hiihtämistä, perheen kanssa hengailua, suklaamunia ja ihania herkkuja. :)

Ja hei, meillä kävi sunnuntaina ekat virpojat vuosiin! Olin pikkasen innoissani. Saivat hyvät eväät. :)

Näin kevään korvilla on ihana myös kokata värikästä ruokaa. Ja tuoda enenevässä määrin raikkautta ja tuoreutta lautaselle.

Sain idiksen tähän sateenkaaren värejä toistavaan annokseen kauppakassissa kotiin matkustaneen punakaalin avustuksella.

Vihreää, lilaa, punaista, keltaista... Mätsää hyvin tulppaaneihin!

Ehkä tässä resepti myös pääsiäisen herkkuhetkiin? Suklaamunan aperitiiviksi. :)

Feta-punakaalikvinoa (3-4:lle)

400 g punakaalia
1,5 dl kvinoaa
1 parsakaalin nuppu (n. 200 g)
1,5 dl vettä
1tl kasvisfondia
2 tl valkoviinietikkaa
5 cm inkivääriä
1/2 granaattiomena
200 g fetajuustoa
2 kuivattua viikunaa
5 kuivattua aprikoosia
1/2 rkl sokeria
suolaa
pippuria

Huuhtele kvinoa ja keitä kvinoa kypsäksi paketin ohjeen mukaan. 

Pilko parsakaali nupuiksi. Höyrytä parsakaalinnuput nopeasti rapsakan kypsiksi (älä ylikypsennä!) vaikka kiehuvan kvinoakattilan yllä siivilässä.

Viipaloi kaali ohuiksi suikaleiksi.

Irrottele granaattiomenan siemenet. Varo roiskeita, sillä mehu tahraa tehokkasti.

Pilko aprikoosit ja viikunat. Kuori ja raasta inkivääri.

Lämmitä loraus öljyä pannulla. Lisää punakaali sekä 1,5 dl vettä, kasvisfondi ja inkivääri. Kypsennä kannen alla viitisen minuuttia. Lisää sokeri, suolaa ja pippuria.

Valuta kypsä kvinoa. Yhdistä keskenään kvinoa, kaalit liemineen, valkoviinietikka ja sokeri. Tarkista maku. Älä lisää kuitenkaan liikaa suolaa, sillä fetajuustosta tulee suolaisuutta.

Kokoa annos vaiheittain, jottei punakaali värjää kaikkea lilaksi.

Nostele siis tarjoilulautaselle kvinoa-kaali, parsakaalinnuput, aprikoosit ja viikunat, murustettu fetajuusto ja granaattiomenan siemenet. Rouhi päälle vielä mustapippuria.

Kevään ensimmäiset kylvöt

No niin! On vuoden ensimmäisen kasvimaakatsauksen aika! :)

Tänään nimittäin kylvettiin ja urakalla. Multaan pääsi niin yrttejä, hyötykasveja kuin kukkiakin. Kiitokseksi itselle pullaa. :)

Ikkunalle hautomoon pääsivät basilika, korianteri, sitruunamelissa, sitrusheinä, maustekirveli, palsternakka ja leijonankita.

Palsternakkaa ei kai tarvitsisi esikasvattaa sisällä, mutta ajattelin kokeilla tänä vuonna näin. Vuonna 2014 palsternakka epäonnistui eikä kasvanut koskaan valmiiksi asti, mutta yhtäkkiä vuonna 2015 pionipenkistäni nousikin muutama terhakka naatti ja sain jopa satoa! :D
Ehkä nyt esikasvatuksen avulla saisin satoa jo tänä kesänä? Tai sitten en. Toisaalta palsternakan siementen säilyvyys on kuulemma huono, joten ehkä nuo minun 2014 hankitut ovat jo vanhentuneet. No, katsotaan!

Leijonankita (Antirrhinum majus) on uusi tuttavuus. Sain siemenet lahjaksi ystävältäni. Paketissa lukee, että "Peitä kylvös muovilla, pidä kosteana ja laita valoisaan paikkaan. Siirrä taimet ruukkuihin, joissa on lannoitettua multaa. Istuta yksi taimi kuhunkin ruukkuun. Sijoita taimet valoisaan ja viileään paikkaan. Viihtyy kuohkeassa, hyvin lannoitetussa maassa. Kastele kuivina jaksoina."

Siis what? Eli taimet ruukkuin, yksi per ruukku. Ja sitten kylmään ja valoisaan. Okei. Mutta siirretäänkö ruukut jossain vaiheessa ulos? Tai siis kylvetäänkö leijonankita vielä maahan? Tutkin asiaa, neuvot ovat lämpimästi tervetulleita!

Veikkaan, että sitrusheinä ei varmaan onnistu. Olen sitä joskus ennenkin testaillut vailla sukseeta. Kokeilu on kuitenkin aina hauskaa. Luotan, että basilika, korianteri, maustekirveli ja sitruunamelissa eivät petä tänäkään vuonna. :)



Mutta lisää jänniä juttuja! Istutin myös mansikoita, hieman tarkemmin kuukausimansikoita , jotka myös sain lahjaksi (Rügen). :)

Mansikat pitää kuulemma laittaa pimeään itämään. Tässä he siis viettävät aikaa kylpyhuoneessamme. Kun taimet ovat tulleet esiin, nostetaan mansikat valoisaan ja viileään paikkaan.

Ja paluun taimikasvatukseen tekee myös avomaankurkku (Cucumis sativus hokus)! Päätin visusti, etten kasvata enää koskaan kurkkuja taimista, sillä kun sain ne viimeksi tomeraan kuntoon, alkoi suuri myyräsota, ja ne kavalat otukset söivät (!!) upeat taimeni. Ihan vaan huvikseen. Olin niin traumatisoitunut ja katkera...

Tänä vuonna istutan kurkut omaan maahan harson alle. Ja vaanin jalkajousen kanssa jokaista eläintä, joka lähestyy kasvimaatani. Ugh.

No joo. Ihan tiedostaen oman innokkuuteni kylvin avomaankurkun ihan liian aikaisin. :) Jotenkin en luota itseeni näissä asioissa. Omat taimeni ovat minusta aina vielä rääpäleitä, ja muutenkin yleensä aina myöhästyn ennemmin kuin olen ajoissa. Eli nyt näin. :D Ehkä laitan uudet taimet alulle vielä toukokuun alussa / huhtikuun lopussa... Epäilen myös, että siemeneni olivat vanhentuneita, niin tuleepa testattua, että pitääkö ostaa uusia. :D

No mutta. Avomaankurkkuni pitävät seuraa mansikoille kylppärissä, myöskin reikäisen muovin alla. Ovat siis pimeässä kunnes itävät. Sitten valoisaan. Täältä löytyi hyviä ohjeita kylvämiseen ja taimikasvatukseen (tykkään kuvista).

Siinäpä kai nämä kylvökset tällä kertaa... Skål på den saken!

Olen myös riehunut hieman jo pihankin puolella. Leikkasin vanhasta alppiruususta pihatien peittävät oksat muutama päivä sitten. Kuulemma ne pitää leikata ennen kasvukauden alkua helmi/maaliskuussa. Näin tein.

Marjapensaatkin pitää muistaa pätkiä ajoissa.
Ruusut kuulemma vasta, kun ensimmäiset silmut näkyvät. Ettei tule leikattua liikaa.


Mutta siis puutarhan elinvoima alkaa vapautua raudoistaan! Etupihalla oli lumikello kukassa jo 15.3. kun palasin reissun piältä. Samoin takapihalla nousi ensimmäinen krookus!

Myös joku mysteerikasvi puski esiin takapihalla. Ehkä ukonhattu? Koska sen muistaakseni tuohon kohtaan laitoin. :) Ja sormustinkukka tekee vihreää, samoin kaikenlaisia tulppaanien ja muiden sipulikasvien pieniä alkuja näkyy siellä täällä!

Olenkohan muuten vähän sekaisin, kun haaveilen omasta kanalasta? Nythän niitä on kaikilla. Ja voi vitsit, että olisi ihana saada pari tuoretta munaa joka aamu! <3

Alla olevassa kuvassa on serkkuni tuliaiset; omien kanojen munia ja omien vuohien maitoa. Ai että mitä luksusta!