maanantai 28. toukokuuta 2012

Kasveja, kasveja, isoja kasveja, emme me pihtaile, ilolla kasvamme...


Pitkästä aikaa kasvatusterveisiä!

Miten voi auringossa lämmenneen mullan hively ja ruopsutus olla niin huippua?

Ikkunalautaviljelmäni suorastaan viheriöivät. Plantaasi saaressa sen sijaan uinuu vielä talven jälkeisessä snooze-vaiheessa. Muutaman kerran on herätyskello soinut, mutta antaa toisen vielä torkuttaa.
Kylvin sinne tosin aika paljon kaikenlaista helatorstaina, kun aurinko heleästi helotti.

Maan tulee olla vähintään 10 C lämmin moniin istutuksiin, eikä öisin saisi tulla pakkasta. Näin ollen saaressa paras taimienistutusaika on juuri nyt. Pääsen plantaasilleni vasta parin viikon päästä, mutta eipä maailma ole siihen ennenkään kaatunut. :)


Toinen puoli viljelyistäni, eli ikkunanlautaviljely voi myös hyvin. Kasvit sen kun kasvavat, ja olemme kehitelleet uuden kätevän systeemin ulkoruokintaa varten.

Tältä yhdellä ikkunalaudallani näyttää nyt.

Huomatkaa, miten ovelasti parvekelaatikko on ulkona, vaikkei mitään luonnollista kiinnityssysteemiä ole?

Kaksi insinööriä löivät päät yhteen, ja parvekkeettoman ongelma parvekelaatikoiden sijoituksesta ratkesi. En halunnut mitään suuritöistä kiinteää rakennetta ikkunoitteni alle. Tai siis halusin, mutta en halunnut porata kiviseiniin reikiä enkä halunnut pelätä sitä päivää, kun ruukut romahtavat ja murjovat alleen ohikulkijat.

Yksinkertainen on kaunista. Narusysteemi vei voiton! Asennus kesti noin 10 minuuttia ja lopputulos oli vielä ihan superkätevä!



Narut on köytetty parvekelaatikon ympäri, ne kulkevat ikkunoiden saumoista sisälle, missä ne on sidottu ikkunan alapuolella sijaitsevaan patteriin.



Ja jos ulkona tulee liian kylmä, myrskyää kovasti tai toisaalta liian paahtavan kuuma, voi laatikon nostaa kätevästi sisälle. Eikä edes naruja tarvitse irrottaa. Ihanaa! :D


Pyydän nyt myös hyviä vinkkejä ja neuvoja lukijoita erityisesti jättikurpitsan, melonin ja avomaankurkkujen kasvatuksen suhteen. Miten onnistun ja saan valtavasti isoja ja meheviä hedelmiä?


Avomaankurkun kolme taimea ovat suuret ja tanakat. Nämä minua itseasiassa hieman pelottaa... Kerroin aiemmin, että avomaankurkku lähestulkoon ahmaisi koko saaren viime kesänä. Ikkunalaudallani tomerasti kasvavat avikset ovat jo kasvattaneet niitä samaisia nilkkoihin takertuvia rönsyjä. Nyt jo!!

Joku aamu tulen alas ja haparoin silmät sirrillä kylppäriin. Ja kun olen pessyt kasvot ja nostan katseeni, heijastuu peilin kautta takanani valtava avomaankurkkupuska! Hui!

Avomaankurkusta kaipaisin vinkkejä. Taimet ovat kovin rimpulan näköisiä, eli pitkiä ja kapeita. Miten saisin niistä tukevammat?


Jättikurpitsakin voi hyvin. Sen varteen on kasvanut kymmenkunta pientä nupun näköistä jutskaa. Tästä minulla on korkeat odotukset. Tulee hieno! Näen koko ajan silmissäni Muumimamman jättikurpitsan, jonka sisään Pikku Myy rakensi itselleen kodin. Siellä hän uinui riippukeinussa ja seinään oli kaiverrettu pieni kolo kynttilälle. Näin minäkin syksyllä.

Jäävuorisalaatti on lähtenyt kasvamaan vähän vaatimattomasti. Ehkä se tarvitsee paksumman mullan... No, he lähtevät saareen plantaasille ensi erässä.

Yrtit kukoistavat, en ole niille tehnyt mitään sen kummempaa. Osan yrteistä ja pinaateista vien myös plantaasille ensi kerralla.

Tämmöisiä aarteita löytyi keväisen alastomalta plantaasilta. Muinainen vasara, joka on taatusti ollut multien alla ainakin kymmenen vuotta, sekä horsman versoja, joita voisi muka käyttää kuin parsaa. Eivät ne kyllä maistuneet miltään.

Ja sitten niitä plantaasiterveisiä! Olin tosiaan saaressa helatorstaiviikonloppuna. Ja silloin kylvin taas yhtä ja toista!




Plantaasi kakkoselle istutin rivin Rondo-porkkanaa, basilikaa, korianteria, jäävuorisalaattia ja pinaattia.
Valmiina siellä ovat jo sipulit, valkosipulit, ilmasipulit ja oregano. Jätin vielä tilaa avomaankurkulle.




Ykkösplantaasi, eli vanha kunnon plantaasi, sai sokeriherneet perinteiseen paikkaansa. Herneitä kannattaa liottaa muutama tunti ennen istutusta. Ykköselle tulee lisäksi vielä kesäkurpitsa. Viinisuolaheinä ja valkosipuli (+ luonnon omia ruohosipuleita ja ahomansikoita) sieltä jo löytyykin.




Kolmosplantaasi odottaa yhä lisää multaa. Tänne istutan vielä avomaankurkkua, tomaattia, melonin...

Ja! Istutimme luumupuun! Kunnianhimoista!




Juuri ennen kun tulimme saareen, oli satanut urakalla. Ja sateen jälkeen paistoi aurinko. Ja luonto tuoksui huumaavalta. Voi että, miten ihanaa ajatella, että kaikki nämä toukokuiset visiitit eivät vielä oikeastaan ole edes kesää, vaan ihan boonusta!




P.S. Nämä ovat nyt niitä aho- tai pelto-orvokeita, jotka ovat oivallisia koristeita. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti