torstai 3. toukokuuta 2012

Valkosipuli, oregano, raparperi ja monimuu!

Tämä kirjoitus on rakkaan tätini muistolle. Hänen uskomattomasta puutarhastaan löytyi aina alkuja ja aarteita. Ilman hänen neuvojaan ja intoaan en olisi se plantaasinviljelijä, joka olen nyt. Tämä on ensimmäinen kesä ilman viljelyguruni neuvoja, ja viime viikonloppuna oli ensimmäinen mökkimatka ilman välipysähdystä ja lämmintä halausta.


Myös plantaasikausi on nyt virallisesti käynnistynyt! Mitä talven aikana maan uumenissa onkaan muhinut, ja miten saaremme puut ovat talven kovat myrskyt kestäneet? Oli aika ottaa selvää...




Kun saavuin saareen viikonloppuna ja näin plantaasini, hihkaisin riemusta! Maasta ponnisti iloisesti useita valkosipulin varsia! Myös karviainen kasvoi, raparperit pilkistelivät, oregano oli talvehtinut ja jotain yllätyksiäkin löytyi.


Näin tomeria valkosipulin varsia sojotti sieltä sun täältä!

Olin syksyllä kylvänyt sekä valkosipulin siemeniä että kynsiä. Kynnet olivat kasvattaneet pitkät varret, siemenistä ei ainakaan vielä kuulunut pihaustakaan. Odotellaan odotellaan... :) Mutta siis yhdestä valkosipulinkynnestä pitäisi kasvaa kokonainen möltti. Näin tätini minua viime syksynä ohjeisti, katsotaan miten käy. Kerron etenemisestä...

Vai olivatkohan nämä niitä ilmasipuleita, jotka kasvattavat sipulin varren päähän..? En muista enää! Ei kun siemenistä tuli ilmavalkosipulit. Näin sen täytyy olla.


Näistä kaunokaisista syksyllä kylvettiin palasia

Ilokseni havaitsin myös oreganon talvehtineen. Ekat yrtinlehdet käytettiin jo kanan marinadissa ja salaatin mausteena. Nam! Oreganonkin sain tädiltäni viime kesän loppupuolella.

Suloinen oregano eli mäkimeirami
Ja mökkeisän rouheaan epäpiperryssalaattiin pääsivät lehdet mausteeksi. Lapaset on nakattu turhana syrjään. :)

Raparperit olivat pienen pieniä, mutta sitäkin värikkäämpiä nyrkkejä. Ensi kerralla ne ovat jo ahmaisseet puoli saarta ja minut valtaa raparperihulluus. Sitten tehdään piirasta, chutneytä, kiisseliä, hillokkeita ja pannacottia niin että hippulat vinkuu!




Viime kesänä istuttamani karviainen oli selvinnyt shokista, vaikka siirsin sen alaplantaasille vielä ihan syksyn lopulla. Jes!




Ja uusi kotiviljelyvinkki! Jos ei omista ruukkusoraa ja sukkahousuja, voi ruukun salaojittaa myös styroksinpalasilla. Kiitos vaan toimistomme IT-osastolle monista laitehankinnoista ja tietokoneiden pakkausjätteestä. :)


Näin siis timjamiruukku salaojitettiin

Ja taimet pääsivät paikalleen, joskin hieman ryppäissä. Oli ilta ja väsy, kun siirsin heidät. Ei jaksanut pipertää.


Timjamit uudessa kodissaan

Kotiviljelmistä kuuluu muitakin hyviä uutisia!

Avomaankurkku kasvaa lähestulkoon raivoisasti.



Melonin ensialut ovat nousseet näkyviin nyt viikko kylvämisen jälkeen!

Katso tarkasti, sieltä ne pilkottavat, toinen rivi oikealta! (Ja ihan oikealla raivopäinen avomaankurkku. Vasemmalla hieman hippimäisen epämääräiset timjamit, jotka eivät vielä muuttaneet)

Ja jättikurpitsani RÄJÄHTI aamulla pintaan! Hahahhaaa, se on valtaisa!! :D Kuusi päivää kylvämisestä.




Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää!


PS. Veljeni ihmetteli äidille aikanaan, että mikäs kukka se "monimuu" on, josta laulussakin lauletaan. En kyllä jaksa uskoa, että hän olisi tunnistanut orvokin ja lehdokin... :)

2 kommenttia:

  1. Hon har lärt dig bra! :)

    Jag lagade om vitlökssoppan och gjorde nya bilder, blommorna från ön fick vara med: http://emiliasmatochbak.blogspot.com/2012/04/outis-vitlokssoppa.html

    :)

    VastaaPoista
  2. Härligt!
    De andra börjar att öppna också! :)

    Bra idé att sätta soppan i Mariskooli... Jag hade helt glömt bort detta alternativet.

    VastaaPoista