Äidin vaniljainen raparperipiirakka

Apua, oletteko huomanneet, että päivä on kohta pisimmillään ja juhannus on vain kivenheiton päässä! :)

Rakastan hämäränhyssyisiä kesäöitä. Ja toisaalta sitä, kun yllättävän myöhään huomaa, että oranssi aurinko värjää vielä puiden latvoja. Kyllä kesä on kiva!

Samassa hämäränhyssyssä on myös kuvattu tämä samettisen vaniljainen raparperipiirakka. Josta luonnollisesti on kuvaushetkellä otettu jo pieni maisteluannos. :D

Tämä raparperipiirakka on äitini luottoresepti. Piirakka on ilahduttanut kesäämme jo vuosia. Sitä tulee kätevästi koko pellillinen ja piirakka vain kostuu ja mehevöityy seisoessaan, joten se on erinomainen mökkieväs.

Ja se maku - piirakka on todella todella raikas, keveä ja sopivan makea. Kuin lempeä kesäpäivä.

Ainoa vaara on, että piirakkaa tulee syötyä aaaaika paljon... :)

Äidin vaniljainen raparperipiirakka (pellillinen)

3 munaa
3 dl sokeria
1 dl sulaa margariinia
1 1/2 dl maitoa
2 tl leivinjauhetta
4 1/2 dl vehnäjauhoja

n. 1 l pilkottua raparperia (enemmänkin voi laittaa)

Kiisseli:
1 1/2 dl sokeria
4-5 tl vaniljasokeria
3 rkl perunajauhoja
2 1/2 dl maitoa
2 dl kermaa
4 rkl voita tai margariina


Tee ensin taikina.
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sulata margariini ja sekoita se maidon kanssa.

Lisää maito-margariiniseos taikinaan ja sekoita hyvin. Yhdistä keskenään leivinjauhe ja vehnäjauho, ja lisää ne taikinaan. Sekoita tasaiseksi.

Levitä uunipannulle leivinpaperi ja kaada päälle taikina.

Ripottele pinnalle raparperinpalat. Paista piirakkaa 200-asteisen uunin keskitasolla n. 15-20 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä.

Tee kiisseli.

Mittaa kaikki aineet paitsi voi kattilaan. Kuumenna seosta kohtuullisella lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli paksuuntuu. Lisää paksuun kiisseliin voi tai margariini ja anna sen sulaa joukkoon.

 Kaada kiisseli jäähtyneen piirakan päälle.

Erinomaista heti syötynä, vielä parempaa seuraavana päivänä. :)
Kaverina voi tarjota vaikka jäätelöä tai kermavaahtoa, mutta koska kiisseli itsessään toimii kastikkeena, ei mitään lisukkeita oikeastaan tarvitse.

Makea amerikkalainen mustikkapiirakka

Rakastan leipoa piirakoita. Etenkin mustikkapiirakoita. :)

Ja kyllä kesän ensimmäinen mustikkapiirakka on aina se paras. Etenkin hyvässä seurassa naurun säestämänä nautittuna. :)

Vaikka helteistä onkin saatu nautittia, on tämänkertainen piirakka pyöräytetty pakastimen varastoista. Mutta ihan ehta mustikkakausi väijyy jo nurkan takana, joten ota jo resepti talteen! 

Mustikat ovat lempparimarjojani, ja syön niitä päivittän rahkan tai jugurtin seassa. Mustikka on mielestäni huippua ihan kaikessa, esimerkiksi pullan täytteenä.

Joka vuosi poimin mustikoita selkä huutaen, koska pelkään että seuraavana kesänä sato on heikko, tai jostain syystä en metsään pääse. Oijoi, odotan tätä kautta jo sormet syyhyten! :D

Tämä piirakka oli tosi mehevää. Ja makeaa. Olen muokannut reseptin jenkkireseptistä (ja luonnollisesti jo pienentänyt reilusti sokerin määrää), joten makeusaste ei sinänsä yllätä. 

Hyvää oli. Teen uudestaan. :)

Makea amerikkalainen mustikkapiirakka

Taikina:

1,25 dl sulaa margariinia

vajaa 2 dl sokeria

3,75 dl vehnäjauhoja

ripaus suolaa

Täyte:

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1,5 dl piimää

0,5 dl sokeria

1 muna

1 sitruunan raastettu kuori

0,5 l mustikoita

2 rkl sokeria

2 rkl sitruunamehua
(1 rkl maissitärkkelystä, jos käytät vetisiä pakastemustikoita)

Tee ensin taikina. Sulata margariini ja sekoita se sokerin kanssa. Lisää jauhot ja suola.

Ota n. 1,5 dl taikinasta sivuun odottamaan.

Voitele ja jauhota piirakkavuoka. Levitä taikina vuoan pohjalle ja kevyesti reunoille.

Tee täyte. Sekoita keskenään tasaiseksi massaksi tuorejuusto, piimä ja sokeri.

Lisää muna ja sitruunan raastettu kuori.

Lisää mustikoiden joukkoon sokeri ja sitruunamehu. Sekoita.

Levitä mustikat pohjan päälle. Kaada päälle myös täyte.

Ota esiin taikina, jonka nostit sivuun. Revi siitä pieniä murusia ja ripottele piirakan päälle.

Paista 180-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia.

Kevyt raparperipiirakka kuin flan

Muutama asia merkkaa kesän alkua erityisen paljon; ensimmäinen mökkisauna ja käen kukkuminen, uudet perunat ja silli, tuoksuva metsä... Ja raparperipiirakka! :)

Poimin saaresta jo ensimmäiset valtsukat varret ja pyöräytin tämän aivan ihanan raparperipiirakan.

Rakastan flanmaisia leivonnaisia ja kolmen kerroksen vaniljakakku on mielestäni parasta ikinä. Ja kas, tässä piirakassahan on ihan sama idea ja lähes sama reseptikin. :)

Piirakka on siis pohjalta täyteläinen, keskeltä kreemimäinen ja pinnalta ilmava. Pohjalla on kerros kirpsakkaa raparperia ja raparperilautat kelluvat myös piirakan päällä. Aivan ihanaa sekä lämpimänä että kylmänä.

Leivoin piirakan mökille ja vähän huonosti kävi... Puolessa välissä kahden tunnin matkaa himo iski, eikä sitä voinut viettiään vastustaa. :)

Taidanpa tehdä tätä tällä viikolla uudestaan. Sen verran vesi herahtaa kielelle tässä kirjoitellessa. :)

Raparperiflan

n. 7 dl pilkottuja (pakastettuja) raparpereja
2 rkl sokeria
(n. 0,8 dl vettä)

4 munanvalkuaista
4 munankeltuaista
1,8 dl sokeria
1 rkl sitruunamehua
1 tl vaniljauutetta
120 g sulaa margariinia tai voita
1,8 dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa


Kaada kattilaan pilkotut raparperit ja sokeri. Jos käytät pakasteraparpereja, ei sinun välttämättä tarvitse lisätä vettä. Anna kiehua viisi - kymmenen minuuttia, kunnes raparperi hilloutuu. Nosta sivuun jäähtymään.

Vatkaa munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi.

Vatkaa toisessa astiassa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää sitruunamehu ja vaniljauute. Lisää myös sula margariini hyvin sekoittaen.

Lisää vehnäjauhot. Ja viimeiseksi lisää maito kahdessa erässä. Taikina on tässä vaiheessa todella juoksevaa, älä ihmettele.

Kääntele mukaan valkuaisvaahto.

Voitele pyöreä uuni- tai kakkuvuoka. Lusikoi pohjalle 2/3 raparperihillokkeesta.

Kaada päälle taikina.

Nostele varovasti loppu raparperihilloke taikinan päälle. Laita se ihan pieninä "paloina", koska sen tulee pysyä taikinan valkuaisvaahtokuplien päällä. Ei siis liian painavia klönttejä. :)

Paista kakkua 170-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia.

Tofu-pinaattikeitto

Ei ole helppoa. Nimittäin työ- ja perhe-elämän yhdistäminen.
Tai nämä kaksi vielä onnistuu jotenkuten, mutta sitten jos pitäisi mukaan lisätä 1) ruoanlaittoa 2) ruoan valokuvausta 3) reseptien kirjoittamista, menee hankalaksi. :D

Eli pienen hiljaisuuden jälkeen blogi inahtaa. :) Ensimmäinen blogipostaus äitiysvapaalta töihin paluun jälkeen.

Tämä tofu-pinaattikeitto oli mielestäni aivan superhyvää. Ja jos olet oikein ajankohtainen, korvaa pinaatti tuoreilla nokkosilla.

Tofu-pinaattikeitto (2:lle)

250 g maustamatonta tofua
2 isoa valkosipulinkynttä
n. 3 rkl soijaa

voita ja öljyä paistamiseen

1 pieni sipuli
2 pienehköä porkkanaa
1/2 parsakaalin nuppu (n. 200 g)
4 pientä perunaa
1,5 l tuoretta pinaattia (tai vastaava määrä pakastettua)

3 valkosipulinkynttä
5 cm tuoretta inkivääriä
n. 1-1,5 l vettä
2 rkl riistafondia (tai lihafondia)
1 tl sriracha-kastiketta
1 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl palmusokeria
0,5 dl soijakastiketta


Aloita marinoimalla soijat. (Ota myös pakastepinatti sulamaan.)

Ota tofupala pois paketista ja purista siitä mahdollisimman paljon nestettä pois. Voit käyttää apuna nukkaamatonta keittiöpyyhettä. Ei haittaa, jos tofu hieman murenee.

Palastele tofu. Murskaa valkosipulinkynnet ja sekoita ne soijakastikkeeseen. Kaada seos tofujen päälle. Nosta marinoitumaan viileään vähintään pariksi tunniksi, mutta vaikka yön yli.

Kun on aika aloittaa kokkailu, paista tofuihin rapea pinta. Lämmitä pannulla loraus öljyä ja n. 1 rkl voita. Anna pannun lämmetä melko kuumaksi. Lisää marinoidut tofut ja paistele niitä pari kertaa käännellen n. 10 minuuttia. Saat niihin ihanan rapean pinnan.

Kuori porkkanat ja pilko ne pieniksi lanteiksi. Pilko myös perunat ja parsakaalin nuput pieniksi paloiksi. Silppua sipuli ja murskaa valkosipuli. Kuori ja raasta inkivääri.

Lämmitä kattilan pohjalla loraus öljyä. Lisää sipulit ja valkosipulit ja kuullota hetki.

Lisää myös porkkanat ja perunat. Kaada kattilaan vettä, kunnes kasvikset peittyvät. Lisää myös fondi ja soija. Anna porista viitisen minuuttia. Lisää myös parsakaalit ja tarvittaessa lisää vettä.

Anna kiehua, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Jos olet tehnyt pieniä paloja, ei keittoaika ole kuin viitisen minuuttia lisää. Mausta kastike lisäämällä sriracha, palmusokeri, riisiviinietikka ja inkivääriraaste. Maistele, että makua on kunnolla. Jos tuntuu valjulta, lisää hieman soijaa (ja palmusokeria). Chili saa potkaista vain hieman. Lisää lopuksi myös (sulaneet), hieman pienityt pinaatit.

Nosta lautaselle keittoa ja asettele paistetut tofut päälle. Jos haluat, voit kruunata annoksen tuoreilla yrteillä, kuten korianterilla. Nauti!

Äidin taivaallinen vaniljapulla

Aijai, nyt on luvassa oikeasti melkoisen syntistä herkkua, nimittäin vaniljapullaa, jossa ei voita tai sokeria säästellä. Ja sitä tulee vielä kerralla koko pellillinen, ettei vaan lopu kesken... :)

Kunnia sille, kelle kunnia kuuluu; eli äidin entisen oppilaan äidille. Tämän reseptin juuret nimittäin juontavat opettajainhuoneeseen, missä kahvinhimoiset ja makeannälkäiset opettajattaret patistivat äitiäni hankkimaan myyjäisleivonnaisten alkuperäisen reseptin.

Sittemmin tätä ihanaa reseptiä ovat suosineet äitini, isoäitini ja nyt minä. Monesta syystä.

1. Aivan S-A-I-R-A-A-N hyvää. Pulla meets vanilja meets rusinat. Ja mikä mehevyys!
2. Ei pitkää kohotusaikaa (leipominen onnistuu vauvan päikkäreiden aikaan)
3. Ulkonäön kanssa ei ole niin nöpönuukaa (onnistuu, vaikka vauva herääkin kesken kaiken)
4. Kerralla tulee koko pellillinen, eli yhdestä satsista riittää omiksi maistiaisiksi sekä isolle vierasjoukolle tai useammalle kahvitteluporukalle
5. Pulla kestää hyvin pakastamista
6. Yli puoli kiloa voita - what's not to love? :)

Jos olet järjestämässä esimerkiksi vappubileitä, lastenkutsuja, äitienpäivän brunssia tai rentoja kesäjuhlia, on tämä pulla kerrassaan oivallinen tarjottava. Nosta vain koko pelti pöytään ja anna ihmisten repiä itselleen sopivan kokoisia paloja.

Ja parastahan on ne reunat... Voi ja sokeri ovat uunissa karamellisoituneet lähes toffeemaiseksi tahnaksi, joka yhdistyy raikkaan täyteläiseen vaniljakastikkeeseen, ehkä seassa ui vielä ihanasti pullahtanut rusina - täydellistä. :)

Äidin taivaallinen vaniljapulla (pellillinen)

12,5 dl vehnäjauhoja
225 g voita ta margariinia
1 pkt tuorehiivaa tai 2 pss kuivahiivaa 
3 munaa
1,3 dl sokeria (60g)
(1,5 rkl kardemummaa)
3 dl maitoa
0,75 tl suolaa

n. 1,5 dl rusinoita

Täyte 1:
3 keltuaista
3 rkl sokeria
3 rkl perunajauhoja
6 tl vaniljasokeria
4,5 dl maitoa

Täyte 2:
225 g voita tai margariinia
225 g sokeria

1 keltuainen


Tee ensin täyte 1. Yhdistä kaikki aineet kattilassa. Lämmitä seos kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Anna pulpahdella hiljaa, kunnes seos sakenee. Nosta kiiseeli levyltä sivuun jäähtymään.

Tee sitten taikina.

(Jos käytät tuorehiivaa, liota se lämpimään maitoon.)

Sekoita keskenään jauhot, hiiva, sokeri, suola, (kardemumma) vaniljasokeri ja margariini. Lisää taikinaan munat ja maito, sekä lopuksi puole rusinoista.

Sekoita tasaiseksi. Taikinasta tulee aika paksua.

Anna taikinan kohota liinan alla n. 30-45 minuuttia.

Tee täyte 2. Lämmitä margariinia mikrossa ihan muutama sekunti, että se vähän pehmenee. Lisää sokeri ja sekoita tasaiseksi.

Kun taikina on kohonnut, ota siitä 1/3 ja kauli se levyksi uunipellille leivinpaperin päälle.

Levitä päälle puolet täytteestä 2 (eli voi-sokeriseoksesta). Kaada päälle koko täyte 1 (eli kiisseli). Ripottele päälle loput rusinat.

Jos kiisselisi on riittävän tymäkkää, ei se pääse valumaan levyn reunojen yli pellille. Voit myös käännellä taikinalevyn reunoja vähän ylöspäin, jotta saat pientä reunusta. Ja vaikka kiisseli pääsisi lipsahtamaan reunan yli, ei se haittaa lainkaan.

Kauli loppu taikina ohueksi levyksi.

Levitä taikinalevyn päälle loput täytteestä 2. Kääri levy rullalle.

Leikkaa rulla n. 24 palaan (riippuen rullasi paksuudesta). Nostele palaset leikkauspinta ylöspäin pellille. Ihan vaan ronskisti siihen kiisselin päälle.

Anna pullan nousta vielä 15 minuuttia. Voitele pulla keltuaisella.

Paista 225-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Pulla voi näyttää päältä raa'alta, koska kiisseli jähmettyy kunnolla pullan jäähtyessä. Älä kuitenkaan paista liian kauaa, koska silloin pohjasta tulee helposti liian kärähtänyt ja paksu.

Anna pullan jäähtyä rauhassa ennen tarjoamista.

Mielestäni pulla on parhaimmillaan, kun siitä repii vaniljaa tihkuvia palasia suoraan pelliltä. Mutta ehkä tarjoamiskelpoisemman esityksen saat, kun lohkaiset pullasta palasen.

Ideaalitilanteessa syöjiä on niin paljon, että voit nostaa koko pellillisen pöytään. :)

Pullalohkoja on myös näppärä pakastaa (ja sulattaa vaikka osissa).