Kana-parsakaalipasta

Parsakaali on maailman huipuin kasvis (heti tomaatin jälkeen). Suurimpia nautintojani on lounas, joka on vain napakaksi keitetty parsakaali, jonka päälle on rouhittu isoja suolahippuja. Aivan ihanaa... Suorastaan ahmin sen! Ja parhaita paloja eivät mielestäni ole nuput, vaan varsi!

Ja voi miten värit intensivöityvät (kyllä, tämä on sana) keitettäessä!! Parsakaali on ehdottomasti kauneimpia ruokaelementtejä, mitä tiedän!

Parsakaali on itseasiassa todella terveellistä. Suorastaan uskomattoman terveellistä. Ja siinä on muihin kasviksiin verrattuna lähes röyhkeän paljon proteiinia, 4,6 g / 100 g. Sen edelle pääsevät Finelin listauksen mukaan vain valkosipuli, nokkonen ja herne.

Tuore parsakaali sisältää runsaasti A- ja C- ja K-vitamiinia, flavonoideja, kaliumia ja kalsiumia, rautaa ja ravintokuituja. Yhdestä kukinnosta saa jo puolitoista kertaa päivittäisen C-vitamiiniannoksen.

Parsakaalin on useissa tutkimuksissa todettu hoitavan ja ehkäisevän tehokkaasti syöpää (varsinkin rintasyöpää, naiset huom!), dementiaa ja sydänsairauksia. Ja mikä parasta, parsakaalin keskeisimmän terveysvaikutuksen (ns. NRF2) kerrotaan olevan läpimurto Parkinsonin taudin hoidossa. 

Olen täysin rakkauden sokaisema, joten uskon kaikki nämä lupaukset ehdoitta.

Itseasiassa parsakaali valittiin terveellisimmäksi kasvikseksi vuonna 2011. Finaalissa hänen kanssaan kamppaili toinen ykkössuosikkini tomaatti. Voi hyvänen aika, miten minun täytyy suorastaan uhkua terveyttä

Ja parsakaali taipuu lähes ruokaan kuin ruokaan. Vaikka toki saa kuulua kanssani samaan kastiin ja nauttia brokkolinsa ihan au naturel!

Tämän tosi helpon ruoan tekaisin nopeasti. Piti vain muistaa aamulla laittaa kana marinoitumaan.

Kanaa, parsakaalia ja pekonia (kahdelle)

n. 300 g maustamattomia kanasuikaleita

Marinadi kanalle:

1 tl sitruunamehua

1 tl soijaa

3 isoa valkosipulinkynttä

kuivattua basilikaa (tuore olisi parempaa, mutta ei ollut...)

suolaa ja pippuria

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

100 g parsakaalia

siivu tai kaksi pekonia

täysjyväpastaa

Sekoita marinadin ainekset keskenään. Laita kana ja marinadi muovipussiin ja puristele marinadi kunnolla kanojen kanssa sekaisin. Anna marinoitua työpäivän ajan tai vähintään pari tuntia.

Pilko sipuli ja valkosipuli. Kuullota hetki pannulla ja lisää kanasuikaleet viimeisiä marinadin rippeitä myöten. Laita pastavesi kiehumaan. Keitä parsakaalit (nämäkin voi keittää vaikka edellisenä päivänä jos haluaa säästää aikaa)

Pilko pekoni ja heitä eri pannulle. Paista pekoneita hetki niin, että rasva irtoaa ja meno muuttuu meheväksi. Lisää keitetyt parsakaalit pannulle ja sekoittele reippaasti. Älä paista liian kauaa.

Kun kaikki ainekset ovat kypsiä, kokoa annos. Pasta pohjalle, sipuli-kanat päälle ja parsa pekoneineen huipulle. Hyvää on. :)

Ei mitään “puutarhaunelmia” vaan selvä action plan!

Rakastan plantaasiani!

Iloinen jälleennäkeminen talven jälkeen! Ja ruopsutus! Inhat rikkaruohot ja mansikan rönsyt kivien ulkopuolelle, kiitos.

Valitettavasti en pääse sitä joka päivä ruopsuttamaan, sillä se sijaitsee mökillämme. Tai oikeammin ne. Aluksi oli vain yksi plantaasi, mutta innon kasvaessa niitä tuli lisää. Nyt minulla on plantaasit yksi, kaksi ja kolme, plus vielä lisäksi alaplantaasi. Yksi, kaksi ja kolme muodostavat yläplantaasin. Eli siis tonttimme puutarha-alueen oikeastaan… Ja mitä ylemmäs mennään, sitä aurinkoisempaa on. Plantaasini siis noudattavat kasvillisuusvyöhykkeitä lauhkeasta kuumaan. :)

Joka vuosi minut yllättää se, miten älytön kasvuvoima pienen pienessä siemenessä / taimessa on! Voi hyvänen aika!!! Helluntain tienoolla istutan parin sentin mitättömät taimet maahan, juhannuksena ne ovat jo vahvoja juhlijoita. Heinäkuussa kaikki kohtuus katoaa! Ne kasvavat niska limassa ja uhkaavat ahmaista alleen koko saaren! Ihanaa!! 

Kesäkuun alku ja plantaasi yksi: Taimet ja siemenet maassa. Miten suloisia ja reppanoita!

Suunnitelmat ensi kesän istutuksista alkavat olla selvät ja käyn niitä täällä blogissakin läpi laji lajilta. Nyt kuitenkin hieman esifiilistelyä viime kesän pohjalta. Juutuin tänään tunneiksi ihailemaan vanhoja kuvia. Sormet syyhyävät NIIN! Tekisi mieli vähän värittää kynsiä mustalla tussilla, että pääsisi alkuvoimaiseen ja mullantuoksuiseen tunnelmaan.

Plantaasi yksi juhannuksenvietossa

Plantaasi yksi heinäkuun puolivälin jälkeen. Kesäkurpitsat alkavat riehaantua. Toinen piti jo siirtää plantaasi kahteen.

Plantaasi kaksi samaan aikaan. Ja taustalla innokas plantaasi kolmosen rakentaja. :)

Satoa korjataan jo niska limassa! :)

Heinäkuun lopussa plantaasi kakkosen avomaankurkku karkasi kontrollista. Rönsyt ylsivät kaikkialle! Ne jopa vaanivat ja hyökkäsivät saunasta saapuvien nilkkoihin!

Viattoman näköinen väijyjä...

Plantaasi ykkösellä syyskuun alussa kesäkurpitsa jo hieman chillailee, mutta tomaatti vasta lämmittelee.

Erään kerran satoa

Surullinen kotiinlähtijä syksyn viimeisellä keikalla syyskuun viimeisinä päivinä.

Muna, saanko esitellä kanan. Sieni-fenkolihyöstö

Naisen ja miehen väliset erot ovat hauskoja.
Stereotypioihin törmää lähes päivittäin. Mies diggaa sinisestä, nainen punaisesta. Mies pilkkoo puut, nainen siistii tuvan. Mies tietää urheilutilastot, nainen viimeisimmät juorut.

Meidän perheessä roolijako paikkapaikoin vaihtelee, eivätkä stereotypiat aina ihan kohtaa. Meillä mies viipyy kauemmin kylppärissä ja pakkaa laukkunsa hitaasti, huolella ja runsaasti. Mies on meillä suklaansyöjä - itse en suklaasta oikein pidä.

Eilen ja toissapäivänä naisen ja miehen erot esiintyivät meillä ruoanlaitossa. Toissapäivänä mies teki ruokaa, jonka kylkeen tuli kananmuna. Eilen minä tein ruokaa kananmunan kylkeen.


Munan kanssahan voi syödä melkein mitä vain. Ja munan voi syödä melkein minkä kanssa tahansa. :)

Jokaisella itseään kunnioittavalla aamiaisharrastajalla on myös tietysti mielipide siitä, minkälainen on täydellisesti paistettu / tarjoiltu muna. Meidän perheessä olemme oppineet toistemme ideaalimunat ja itseasiassa niiden paistaminen "juuri oikein" onnistuu.

Vähemmän onnekkaita olemme voileipärintamalla, missä olemme yhä syvällä poteroissamme. Kumpikaan ei jousta mielipiteestään juuston ja kinkun järjestyksestä. Tietenkin juusto tulee alle! Paitsi lämpimissä leivissä juusto tulee tietty päälle, gratinoinnin sääntö.

Mutta takaisin täydellisesti paistettuun munaan. Päällysen kuuluu jäädä löysäksi. Ihan kunnolla valahtavaksi. Miehelleni keltuainen rikotaan lastalla painamalla parin minuutin paistamisen jälkeen. Keltuainen ei saa valahtaa pois valkuaisen päältä. Minun keltuaiseni rikotaan hieman aiemmin ja hellästi pökätään valkuaisen viereen, jotta sen voi jätttää syömättä, jos ei teekään mieli.

Alla meidän - naisen ja miehen - versiot täydellisesti paistetun munan täydennykseksi. Emme mitenkään suunnitelleet tätä, nämä ruoat vain tapahtuivat keittiössämme sattumalta perättäisinä päivinä.

Naisen versio

Naisellinen hömpötys, eli sieni-fenkolihöysto

oliiviöljyä
1/2 fenkoli (tai 1/3 isosta)
vajaa 1 dl paistettuja haperoita tai muita metsäsieniä (vaikka pakkasesta)
ripaus sahramia
noin 2 rkl ruokakermaa
suolaa ja pippuria

Paista fenkoleita hetki öljyssä. Lisää paistetut haperot. Anna porista pari minuuttia ja lisää sahrami & muut mausteet. Lorauta ruokakermaa sekaan tuomaan vähän mehukkuutta. Paista vielä pari minuuttia. (Samalla voi vaikka paistaa munan toisella puolella pannua)

Rouhi vielä pippuria päälle ja tarjoa täydellisen munan kera. Yksinkertaista ja hyvää. Jätin suosiolla sipulit, valkosipulit ym. turhakkeet pois. Halusin tuoda esille fenkolin ja sienen maut sellaisenaan.

Miehen versio

Miehekäs murkina (eli viritetty pyttipannu)

kaupan pakastepyttipannua
ryynimakkaraa

Paista.

:)

Sitruksilla maustettu katkarapu-fenkolipasta

Halusin jatkaa fenkolikokeiluitani! Viimeksi fenkoli taipui keittoon, tällä kertaa hänen kohtalokseen koitui sitruksilla maustettu katkarapupasta. Halusin jotain raikasta, ehkä jopa kirpsakkaa, terveellistä ja hyvää. Tähän helppoon ja nopeaan pasta-annokseen löytyi kaikki ainekset kaapista ja laiska säästyi kauppareissulta. Arkipäivän pelastaja!

Ja tähän väliin pientä fenkoli-faktaa Trivial Pursuitia ja yleistä besservisseröintiä varten. 

Fenkoli (Foeniculum vulgare) on toiselta nimeltään saksankumina. Se on sarjakukkaisiin kuuluva maustekasvi.

Maustefenkolista (Foeniculum vulgare var. dulce) käytetään anikslle tuoksuvat & maistuvat ja tilliä muistuttavat lehdet sekä siemenet. 

Salaattifenkolista (Foeniculum vulgare var. azoricum) eli mukulafenkolista eli italiankuminasta käytetän sipulimaiseksi pullistuva lehtiruotien tyvi, joka myöskin maistuu anikselta. Myös salaattifenkolin tillimäisiä lehtiä voi käyttää mausteena / koristeena.

Tässä annoksessa yhdistellään monia lempimakujani: appelsiini, katkarapu, laku (fenkolin kautta :))... Ja lisäksi tähän saa vielä lisätä proteiini-kivennäisaine-vitamiinipommeja, itse idätettyjä mungpapuja. 

Mutta toimisivatko nämä maut yhdessä..? 

Jännitys tiivistyy.

Kyllä ne toimivat!

Sitruunamehun maku on melko dominoiva ja se peittää helposti appelsiinin alleen. Jos oikein pitää sitruunan mausta, voi sitruunamehua lorauttaa ruokalusikallisen. Jos happoisuus tuntuu myös ylenpalttiselta, voi mukaan ripauttaa hieman sokeria.

Sitruksilla maustettu katkarapu-fenkolipasta (kahdelle)

1/2 fenkoli

1 sipuli

oliiviöljyä

1/2 iso appelsiini

1/2 sitruuna tai 1/2 rkl sitruunamehua purkista

180 g katkarapuja (pakaste)

mungpavun ituja

suolaa

pippuria

Suikaloi fenkoli ja pilko sipuli. Purista appelsiinista mehu talteen, myös osa hedelmälihasta saa tulla mukaan. Lämmitä öljy pannulla tai kasarissa. Paista sipulia ja fenkolia hetki, kunnes ne hieman pehmenevät. Lisää appelsiinin ja sitruunan mehut ja anna kiehua hetkonen. Lisää katkaravut ja mungpavun idut. Mausta.

Tarjoa esimerkiksi täysjyväpastan tai tagliatellen kera.

Vielä vähän rouhetta pintaan

Gluteeniton päärynäflan ja gluteeniton omena-kvinoapiiras

Sana gluteeni tulee latinan sanasta gluten, mikä tarkoittaa liimaa.

Gluteeni on siis eräiden viljakasvien jyvän ytimen proteiini, jonka määrä jauhoissa vaikuttaa leipoutuvuuteen ja joka antaa leivälle sen ominaisen joustavan rakenteen. Gluteeni on sitkeä ja venyvä aine, joka veden kanssa taikinaa alustettaessa muodostaa sitkon, eli proteiiniverkoston, jolloin taikinan hiilidioksidi säilyy ja taikina kohoaa. Sitkon ansiosta leivonnainen myös kovettuu muotoonsa paistettaessa. Näin sanoo raamattuni, Kaarina Turtian Gastronomian sanakirja.

Tuttua tekstiä. Aiemmin en erityisesti tuntenut valtaisia sympatian aaltoja keliaakikkoja kohtaan. Rinnastin heidät allergikkoihin. Noh, yksi ruokalaji vähemmän, big deal. Lisäksi keliaakikko-tuttavani olivat sanoneet, ettei "tämä nyt mitenkään vaikeaa ole". 

Parhaalla ystävälläni (joka on myös vrai gourmand) todettiin puolisen vuotta sitten keliakia, ja vasta nyt todella tajusin rajoitusten laajuuden. Tämä härski proteiinihan tunkee itsensä kaikkialle! Leivät, leivonnaiset, pastat, kastikkeet (yllättävän monet suurustetaan jauhoilla)... Hyvästi ruisleipä ja karjalanpiirakat! 

Toki lähes kaikesta on olemassa myös gluteenittomia versioita, mutta ei se vaan oo ihan sama... Ystäväni on sopeutunut keliakiaansa loistavasti, joten kyllä minunkin täytyy. :) Vähintä mitä voin tehdä, on opetella gluteenittoman ruoanlaiton salat! Taikina ilman sitkoa... hankalaa...

Tämä kirjoitus on siis omistettu ystävälleni, joka myös rakastaa hyvinmuodostuneita gluteus maximuksia! <3

Hän myös rakastaa purjehdusta, joten saaristohenkeä kattaukseen

Eräs vanha tuttavani sinnikkäästi aina kysyttäessä vastasi: "I don't have a glue"... (Ah, englannin lausuntavirheet. Tarkoitushan oli varmasti sanoa "I don't have a clue".) Tämä lause päässäni soiden käärin hihat, kiristin essun, laitoin Chris Cornellin You Know My Namen soimaan ja lähdin selättämään Mr. Gluteenin.

Ready to rumble!

Halusin tehdä makean leivonnaisen. Toki jälkkärilistalle pääsee yhä jätskit, rahkat, vanukkaat, hedelmäsalaatit, mousset, kiisselit, sorbetit ym, mutta nyt teki mieli jotain uuniin laitettavaa. Lähdin ratkomaan ongelmaa listailemalla sallittuja aineita: maissitärkkelys, perunajauho, kvinoa...

Tein kaksi eri versiota. Toinen perustuu pitkään kehittelemääni Flan Patîssier -reseptiini, ja toinen tuli hihasta. Omasta ja testihenkilöiden mielestä molemmat onnistuivat. Okei, kvinoan koostumus vaatii vähähän totuttelua, eikä tämä nyt mitään revittävää pullapitkoa ole, mutta kiinteä jälkkäri kuitenkin!

Nämä reseptit ovat noin kolmelle hengelle. Neljälle saa pienet annokset. Annoskokoa on toki superhelppo kasvattaa esim. lisäämällä hedelmien osuutta. Muista kuitenkin, että jos hedelmät ovat kovin mehuisia, vaikuttaa se myös lopputuloksen koostumukseen. Jos käytät hyvin mehukkaita hedelmiä, lisää flaniin aavistus maissitärkkelystä tai kvinoapiiraaseen ruokalusikallinen perunajauhoja. Flan oli melko makeaa (mikä tietysti on leivonnaisen / jälkkärin tarkoituskin), mutta raikkaana jälkkärinä toimisi hienosti vähemmälläkin sokerilla. Ensi kerralla laitan vain puoli desiä.

Päärynäflan (kolmelle tai neljälle)

pari päärynää (myös tölkkipäärynät käy)
1/2 l rasvatonta maitoa
1 muna
0,75 dl sokeria
1/2 tl vaniljasokeria
3 rkl maissitärkkelystä

Pilko päärynät reilun kokoisiksi paloiksi. Voitele annosvuoat ohuelti ja kippaa päärynät pohjalle.

Ota noin puoli desiä - desi maitoa sivuun. Kaada loppu maito ja sokerit kattilaan. Sekoita mukaan myös muna. Lämmitä seos kiehuvaksi ja anna porista hiljakseen pari minuuttia (muista sekoittaa). Liuota sillä välin maissitärkkelys sivuun ottamaasi maitoon.

Kun seos kattilassa muuttuu tasaväriseksi ja paksuuntuu ihan aavistuksen, kaada maissitärkkelys ohuena nauhana kattilaan samalla vimmatusten vispaten (ihan käsivispilällä kuitenkin). Vatkaa reippaasti, sillä seos suurustuu nopeasti ja kokkareita muodostuu, jos et ole valppaana. Jos kokkareita kuitenkin tulee, so what. Sano, että se oli tarkoituskin. :)

Jatka sekoittamista, pienennä levyn lämpö ihan pienelle, ja anna vielä muutaman kuplan porista pintaan.
Kaada sitten seos annosvuokiin.

Paista uunin keskitasolla 180 asteessa noin 40 minuuttia. Pienet annosvuoat kannattaa ottaa ulos jo hieman aiemmin. Pinta saa ottaa aavistuksen väriä. Flan on omasta mielestäni parasta kylmänä, mutta koitapa odottaa siihen asti...

Omena-kvinoapiiras (kolmelle tai neljälle)

puolikas omena

päärynä (myös tölkkipäärynä käy)

1/2 dl kvinoaa

1 muna

30 g sokeria (0,38 dl)

(1 rkl perunajauhoja)

ripaus kardemummaa (n. 1/2 tl) 

(kardemumman sijaan sekaan voisi laittaa esim. lorauksen päärynälikööriä tai amarettoa)

Voitele annosvuoat. Pilko omena ja päärynä. Keitä kvinoa ohjeen mukaan kypsäksi (1/2 dl kvinoaa vaatii noin 1,5 dl vettä). Keitä kvinoa kuivaksi tai valuta. 

Vatkaa muna ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kvinoa, (perunajauho), mausteet ja hedelmät.

Kaada annosvuokiin.

Paista 180 asteessa uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Hyvää kylmänä ja kuumana.

Koska piiraan ulkoasu ei hivele silmiä, suosittelen kylmänä tarjottaessa tomuttamaan päälle tomusokeria.