sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Tomaatti-basilika-oliivifocaccia

Saluti da Italia!
Olemme käyneet Sestrieren lumet pöllyttämässä, Piemonten viinit maistelemassa ja jokusen herkullisen aterian popsimassa. :)

Mahtavan aurinkoisen ja lumisen hiihtolomareissun kunniaksi piatto tipico italiano - focaccia!


Ah, kuinka usein italiaisesta keittiöstä tupsahtelee tuoreen leivän ja yrttejen sulotuoksuja...
Söimme matkallamme jos jonkinlaista focacciaa, mutta ehkä perinteisimmillään mehevä leipä on maustettu vain oliiviöljyllä, sormisuolalla ja rosmariinilla.

Kuten italialaisessa keittiössä yleensä, myös focaccian täytteet ja maut vaihtelevat alueittain. En tiedä minkä regioni d'Italian puolesta liputan tällä tomaatti-basilika-oliivifocaccialla (ehkä Helsingin), mutta omat lempimakuni pääsivät kyytiin. :)

Kyllä, MINUN lempimakuni... :)
Pitkän rinnepäivän jälkeen suolainen herkkupala oli poikaa. Ja oikein paljon puuterissa kyykättyään jopa yber-tuhtia juustoon ja oliiviöljyyn hukutettua foccaciaa upposi palakaupalla.

Useimmiten alkupalaksi tarjottavassa focacciassa siis variaatiota löytyi. Olennaisin ero pizzaan on se, että focaccia on paksu ja mehevä, pizza ohut ja rapsakka. Ja vaikka italialaiset eivät pizzankaan päälle paljoa täytteitä kasaa, on focaccia selkeämmin leipä ja päälliset sivuosassa.


Focaccia on myös erinomainen ruoka juhliin ja ison väkimäärän tyydyttämiseen.
Pari pellillistä vamistuu siinä missä yksikin, ja focaccian voi tehdä hyvissä ajoin etukäteen, jopa pakastimeen odottamaan.
Mutta parasta tietenkin tämä ihanuus on suoraan uunista tulleena. Niin, että tuskin pystyy sormin koskemaan...

Voit tehdä alla olevan ohjeen kolminkertaisena, jolloin saat kaksi pellillistä valmista kamaa. Laitoin basilikan lehtien lisäksi pinnalle myös pilkottuja viinisuolaheinän lehtiä. Toimi! :)


Tomaatti-basilika-oliivifocaccia (vajaa pellillinen / n. 20 x 30 cm vuoka)

3 dl lämmintä vettä
25 g tuorehiivaa
1 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
n. 5,5 dl vehnäjauhoja
1 tomaatti
basilikan (tai viinisuolaheinän) lehtiä
n. 1/2 dl oliiveja
muutama aurinkokuivattu tomaatti
sormisuolaa
pippuria
oreganoa


Lämmitä vesi ja liuota siihen hiiva. Voit myös käyttää kuivahiivaa, lisää silloin hiiva yhdessä jauhojen kanssa.

Lisää nesteeseen öljy ja suola. Lisää jauhot ja alusta kunnolla, kunnes sitko on hyvä ja taikina irtoilee sormistasi. (Aurinkokuivatut tomaatit kärähtävät helposti focaccian pinnalla. Suosittelen pilkkomaan ne mukaan taikinaan.)

Anna taikinan kohota 1-2 tuntia. Mitä kauemmin jaksat kohottaa, sitä ilmavampi ja kuohkeampi lopputulos.

Levitä taikina paperoidulle pellille.

Leikkaa tomaatti ohuiksi viipaleiksi ja paina viipaleet taikinaan. Leikkaa myös (viinisuolaheinän lehdet,) oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit paloiksi. Asettele  ja painele ne ja basilikan lehdet myös leivän päälle. (Painele aurinkokuivatut tomaatit kunnolla taikinan sisään, tai pilko ne jo sisään taikinaan.)

Sudi koko komeuden päälle vielä pikkiriikkisen aurinkokuivattujen tomaattien öljyä. Rouhi päälle pippuria. Ripottele vielä pinnalle sormisuolaa ja vähän oreganoa (tuoretta tai kuivattua).

Anna focaccian kohota vielä vartin verran pellillä. Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Jos haluat focacciaan paljon ilmakuplia, älä kohota leipää levityksen jälkeen ja paista kiertoilmalla.


Nauti focaccia vaikka alkupalaksi rapsakan proseccon kera. Tai pakkaa mukaan talven retkireppuun.

Kuten huomaatte, aurinkokuivatut tomaatit ottivat uuunissa hieman osumaa. :) Suosittelen pilkkomaan ne osaksi taikinaa.



Ja tässä otos onnellisesta naisesta kahden kulinaristisen lempimaan rajalla... Vive la France! Viva l'Italia!


lauantai 8. helmikuuta 2014

Myslileipä saviastiassa

Hiphei, on hiihtoloman aika (en vain koskaan opi kutsumaan sitä talvilomaksi)!

Suuntaamme kohti etelää ja Italian Alppien komeita rinteitä. :)

Yleensä olemme suunnanneet Itävaltaan tai Sveitsiin, jossa naapurin Bäckereissä vierailu on aina ollut aamun kohokohta. 
Mitenköhän on Italian puolella? Löytyykö sieltä kotikulman panificio?


Toiveikkain mielin julkaisen nyt pari viikkoa sitten tekemäni myslileivän reseptin. Kuinka helppoa onkoaan luoda lämmin ja superviihtyisä tunnelma kotiin?


Asiaa ei suinkaan haitannut se, että tuona aurinkoisena lauantaina korkkasimme vihdoin New Yorkista tuomamme Raphael, Cabernet Franc, 2008 -viinin. Ai että... Yksi parhaista koskaan nauttimistani viineistä. Harmi, ettei Lähi-Alkosta tätä löydy.


Mutta leipään! Tämän yksilön kanssa kävi niin, että lähdimme ulkoilemaan ja jätimme sen saviastiaan kohoamaan toiselle kohotuskierrokselle. Reissumme kestikin hieman kauemmin kuin piti, joten vastassa kotona odotti komeasti kohonnut "tatti". :D

Maku oli kuitenkin sitäkin ihanampi. :) Saviastia toi mukavan rapsakan kuoren, samaan tapaan kuin vaivaamattomassa leivässä. Ja mysin seassa olleet kookoslastut muuttuivat todella meheviksi herkkupaloiksi.


Myslileipä saviastiassa

4,5 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
3 dl mysliä
1/2 dl kauraleseitä
6,5 - 7 dl sämpyläjauhoja
1,5 tl suolaa
loraus oliiviöljyä

Lämmitä vesi reilusti hiivan heräämislämpöön.
Sekoita keskenään mysli, leseet ja suola. Sekoita kuivahiiva n. 1 dl sämpyläjauhoja.

Yhdistä lämmin vesi ja mysli-leseseos. Sekoita. Lisää myös jauho-hiivaseos.

Lisää loput jauhot hissukseen alustaen. Lisää loppuvaiheessa vielä loraus öljyä. Vaivaa kunnolla.

Nostata taikinaa liinan alla noin 45 min - 1 h, kunnes taikina on kaksinkertainen. Öljyä ja jauhota vuoka ohuesti.

Taikinan kohottua kaada se vuokaan ja painele ilmakuplat pois. Valele pinnalle hieman vettä ja ripottele  reilusti mysliä koristeeksi.

Anna leivän kohota vielä 45 min - 1 h. (Tai lähes puolitoista kuten minä... Ei ihan tullut ovella leipä vastaan, mutta kovasti pyrki ulos vuoasta. :))


Lämmitä uuni 200 asteeseen. Jos haluat oikein rapeakuorisen leivän, sumuta suihkupullolla pinnalle vettä.

Paista leipää uunissa n. 35 - 40 minuuttia, kunnes se saa kauniisti väriä.

Nosta valmis leipä uunista, anna sen huoahtaa vartin verran vuoassa, ja kumoa se sitten varovasti. Nosta leipä ritilälle jäähtymään, niin saat kivan rapean kuoren.


Ja nyt siis koittaa viikon bloggaustauko. 
Alppitunnelmia voit fiilistellä kotonakin esimerkiksi pyöräyttämällä herkullisen Germknödelin!


sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Possutagine

Pakko se on paatuneimmankin omantienkulkjijan myöntää, että pataruoat ovat sydäntalvella mitä parhainta herkkua.

Aromaattiset ja höyryvät ateriat lämmittävät villasukkatallustelijaa, ja pahimmat vilukissat voivat vaikka halata hohkavaa uunia (nimimerkillä "näinkin on tehty").


Tässä ihanassa padassa maistuvat itäiset ja arabialaiset maut: kaneli, tähtianis, aprikoosi... Kirsikkatomaatit tuovat juuri sopivasti tomaattisuutta jyräämättä silti muita makuja alleen.

Meikäläisen kanelitangot on Intiasta tuotu. Kaarnoineen päivineen.

Alkuperäinen resepti kulki tosiaan tagine, mutta tämä kotoinen versioni taitaa olla siis possusarpaneva, sillä en omista autenttista tagine-savipataa. Heko heko. :)

Sanasto sikseen, resepti oli Maku-lehden liharuokareseptikilpailun voittaja (6/2012). Sen verran muutin originaalia, että korvasin viikunat aprikoosilla ja tarjosin taginen couscousin tai riisin sijaan paprikalla maustettujen lohkoperunoiden kera.


Possutagine (2:lle)

400 g porsaansuikaleita
1 sipuli
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
1/2 rs (n. 6 kpl) kirsikkatomaatteja 
loraus oliiviöljyä
1 tl palmusokeria tai fariinisokeria
mustapippuria
suolaa
ripaus chilijauhetta
1/2 tl kuminaa
1 kanelitanko
1 tähtianis
2 dl vettä
n. 10 kpl kuivattuja aprikooseja
n. 1/2 dl kapriksia
ripaus sitruunan kuorta raastettuna
1/2 sitruunan mehu

tuoretta korianteria


Kuori ja leikkaa sipulit neljäksi lohkoksi. Kuori ja murskaa valkosipulit. 

Lämmitä loraus öljyä padassa / uunin kestävässä kattilassa, lisää valkosipulit ja liha. Paista liha juuri ja juuri kypsäksi. 

Lisää pataan sipulilohkot ja kokonaiset kirsikkatomaatit. Lisää myös suola, pippuri, chili, kumina, kanelitanko ja tähtianis. Anna hautua pikkuinen hetki, jotta tomaatit hieman pehmenevät. 

Kiehauta vesi ja lisää se pataan. Kansi päälle ja pata uuniin! Hauduttele 150-asteisessa uunissa n. 2 tuntia. Lisää tarvittaessa välillä vettä (mikä ihana tekosyy avata kansi ja imeskellä tuoksuja).

Puolita aprikoosit ja laita ne likoamaan veteen kypsennyksen ajaksi. Kaada vesi pois ja lisää aprikoosit pataan yhdessä kapristen kanssa. Lisää myös sitruunamehu ja sitruunankuoriraaste. Anna hautua kannen alla vielä puolisen tuntia. Valmista sillä välin vaikka lohkoperunat.

Silppua valmiin annoksen päälle tuoretta korianteria.


 Nauti hyvässä seurassa. Maut sen kun syventyvät seuraavana päivänä, joten suosittelen tekemään samalla vaivalla tuplasatsin.



torstai 30. tammikuuta 2014

Pähkinäiset kuharullat lisukkeineen

Tässäpä tupsahtaa iki-ihana ja näyttävä, ehkä hieman juhlava kuharesepti.

Pähkinöillä, sienillä ja ihanalla vaalealla kalalla ei kyllä oikein voi mennä pieleen. Lisukkeiksi valikoin sitä mitä kaapista löytyi + vähän jotain muuta, ja hyvinhän nämä sopivat yhteen! Etenkin sienet ja juurekset olivat nappivalinta.
Kokeile yhdistää omien suosikkilisukkeittesi kanssa, arvelisin että myös pienessä kermatilkassa haudutetut juurekset voisivat olla poikaa. Tai kesällä ihan vain rapsakka salaatti.


Löysin reseptin Glorian ruoka & viini -lehdestä (8/2013), joka suorastaan pursui ihania kalaisia (ja muita) herkkuja.

Tämän ruoan vaikeusaste ei ole korkea. Tein tämän nimittäin raisujen kaksipäiväisten synttärijuhlien toisen päivän iltana. Ja hyvin onnistui heikosta keskittymiskyvystä huolimatta. :) Muuttelin hieman alkuperäistä reseptiä, kuten asiaan kuuluu.


Pähkinäiset kuharullat (4:lle)

8 kuhafilettä
2 porkkanaa
iso kourallinen cashewpähkinöitä
suolaa
pippuria
n. 1 rkl sitruunamehua
(tuoretta) tilliä

Lisäksi:
tuoreita herkkusieniä
ruusukaaleja
pinaatinlehtiä
salaattia
loraus oliiviöljyä
lanttukuutioita tämän reseptin mukaan
muutama tupsu tuoretta tilliä


Suolaa kuhafileet kevyesti ja rouhi päälle pippuria. Murskaa cashewpähkinät.
Kuori porkkanat ja siivuta ne juustohöylällä.

Asettele porkkanat ja pähkinärouhet kuhafileiden päälle. Rullaa fileet ja nostele ne pystyasennossa uunivuokaan. Tiputtele vielä pähkinöitä rullien sisään. Lorauta päälle sitruunamehua ja rouhi suolaa ja pippuria.


Paista fileitä 200-asteisessa uunissa n. 20 - 25 minuuttia.


Fileiden paistuessa valmista lisukkeet.

Valmista lanttukuutiot tämän ohjeen mukaan (n. 15 minuuttia).

Keitä ruusukaalit (n. 10 - 15 minuuttia) ja valuta vesi pois. Suolaa kevyesti.

Viipaloi herkkusienet paksuiksi viipaleiksi. Lämmitä loraus öljyä pannulla ja paistele sieniä viitisen minuuttia.

Pilko salaatti ja yhdistä pinaatinlehtien kanssa. Lorauta päälle hiukan oliiviöljyä.

Kokoa annos, ripauta päälle vielä tuoretta tilliä ja nauti. :)


Ja sitten aina hauska osuus... Toisin kuin viimeksi, tällä kertaa mielestäni oma annokseni näytti jopa paremmalta kuin lehdessä:


sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Kanaa ja vihanneksia kiinalaisittain

Keinotekoinen kesä on vallannut kotini: ZenGrow kasvattaa tuoreita yrttejä, pavunidut uhkuvat elinvoimaa astiakaapissa itäessään, eikä vielä ihan kaikki Vietnamin reissun rusketuskaan ole hävinnyt.

Ja ajatuksen voima kantaa kauas... Aina saareen ja mökille asti. :) Tai kaukomaille! Ja mielikuvamatkailuahan parhaiten tukevat oikeat kulinaristiset elementit.

Aasialainen keittiö ei pettänyt taaskaan. Kanaa ja vihanneksia kiinalaisittain kuulostaa kovin simppeliltä ja onkin sitä! Mutta ai että tätä makujen harmoniaa. Kotoinen suppilovahvero sopii inkiväärin, seesamin ja korianterin rinnalle "just eikä melkeen".


Olen kantanut joltain Kiinan matkaltani kotiin mitä ihanimman ruoka-opuksen nimeltä Chinese & Asian cookbook. Tämä järeä opus harvoin pettää, ja näiden reilun tuhannen sivun lomasta löytyi myös tämä resepti. 

Annos toimi myös ilman yrttejä.


Miten kanasta ja kasviksista saakin näin hyvää?! 
Nuolin sekä oman lautaseni että tarjoiluastian. Kattilan pohjalle ei kieleni valitettavasti ylettänyt. :)


Kanaa ja vihanneksia kiinalaisittain (2:lle)

n. 350 g maustamattomia kanasuikaleita
n. 200 g kaalia
1 sipuli
1/2 dl bambunversoja (purkista)
n. 2 cm pätkä tuoretta inkivääriä
reilu loraus öljyä
1,5 dl kuivattuja suppilovahveroita (tai vaikka 1 prk herkkusieniä)
2,5 dl vettä
kourallinen pavunituja
suolaa

1 rkl soijaa
1 rkl palmusokeria
1 rkl riisiviinietikkaa
muutama tippa (n. 15) seesamiöljyä

1 rkl maissitärkkelystä

kourallinen tuoretta korianteria
pieni nippu tuoretta ruohosipulia



Laita suppilovahverot turpoamaan 2,5 dl:n vettä. Anna niiden turvota vähintään puolisen tuntia.

Lämmitä loraus öljyä pannulla. Lisää kanat ja paista ne lähes kypsiksi.

Pilko sillä välin kaali ja sipuli ohuiksi suikaleiksi. Pieni myös bambunversoja ja tarvittaessa suppilovahveroita hieman. Kuori inkivääri ja leikkaa siitä ohuita "tikkuja".

Siirrä valmiit kanat pannulta syrjään.

Lisää öljyä pannulle ja lämmitä se. Lisää pannulle kaali, sipuli, inkivääri ja bambunversot. Lisää myös suppilovahverot, mutta säästä liotusvesi. Paistele miedohkolla lämmöllä kunnes kasvikset pehmenevät. Älä anna ruskistua! Jos näyttää uhkaavalta, lisää loraus vettä pannulle. Mausta kasvikset kevyesti suolalla.

Sekoita keskenään soija, riisiviinietikka, seesamiöljy ja palmusokeri. Sekoita hyvin, että sokeri liukenee.
Sekoita maissitärkkelys suppilovahveroiden liotusveteen.

Kun kasvikset ovat valmiita, lisää kanat takaisin pannulle yhdessä soijaseoksen ja pavunitujen kanssa (voit myös ripotella pavunidut vasta valmiin annoksen päälle). Paista pieni tovi, että kanat lämpenevät. Lisää pannulle myös suppilovahverovesi-maissitärkkelyssekoitus hyvin sekoittaen / lastalla sohien.

Anna kastikkeen pulpahtaa pari kertaa, kunnes se paksunee. Et voilà!

Silppua annoksen päälle runsaasti tuoretta korianteria ja ruohosipulia.
Tarjoa esimerkiksi jasminriisin kera.


Yksi vuoden parhaista ajoista on nyt täällä - tulppaaniaika! Hiphei! :)