sunnuntai 3. elokuuta 2014

Marinoidut munakoisot, hääherkku :)

Voi mitkä ihanat häät meillä onkaan takanamme. Rakkaat veljeni ja kälyni saivat toisensa tunteita ja hauskanpitoa pursuilevissa juhlissa. :)

Hääjuhla oli upea. Ja mikä uskomattominta, täysin omin voimin rakennettu. Valmisteluihin ja kokkailuihin osallistuivat niin morsiamen kuin sulhasenkin perheenjäsenet. Äitini kantoi pöytään itse leivottua saaristolaislimppua (hyvä kotiseutu!), herkullista lammasta ja piti huolen siitä, että ahkerasti juhliva väki pysyi kylläisenä yötä myöten: pizzat katosivat alta aikayksikön. :)

Mutta morsiamen perhe nostikin itse tekemisen aivan uudelle tasolle! Hääkukkia kasvatettiin ja hoivattiin morsiamen äidin puutarhassa siemenestä asti - ja voi sitä upeaa väriloistoa! Kaiken varalta myös morsiamen siskon puutarhassa kasvoi varakukat. Jos vaikka Lapin säät heittäytyisivät oikukkaiksi. :) Jokilaakson jauhopeukalot huolehtivat myös suurimmasta osasta tarjoiluista. Morsiamen isä savusteli lohta häiden aattona innokkaasti muun perheen viimeistellessä salaatteja (omista salaateista), kakkuja (itse poimituista hilloista), muffinsseja, hirvipaistia (no ei kai sitä tätäkään kaupasta ostettu) ynnä muita herkkuja. Ihanan aterian kruunasi kahvin kanssa tarjoiltu (sanomattakin selvää, että itse tehty) lakkalikööri. Jos hillan maun voisi tiivistää ja nesteyttää...

Jeps. Eli kaiken tämän rinnalla oma osuuteni oli hyvin pieni. Lupasin nimittäin huolehtia, että kasvissyöjät löytävät riittävästi suuhunpantavaa. Päädyin tekemään vuohenjuusto-omena-pähkinäpaloja sekä marinoituja kesäkurpitsoja.


Marinoitujen kesäkurpitsojen reseptiä kovasti kyseltiin, joten tässäpä se! Ja kuten ehkä huomaatte, tällä kertaa olen käyttänyt munakoisoja. Eli käytä siis huoletta kumpaa kasvista tahansa - sama marinadi ja valmistusmenetelmä toimii molemmilla. :) (Ainoa ero on, että kesäkurpitsaa en lähtisi turhaan itkettämään.)

Tein kesiksiä häitä varten noin kahdeksallekymmenelle hengelle ja ne valmistuivatkin anoppini avustuksella suhteellisen reippaasti. Oikasin muutaman mutkan tässä savotassa, enkä esimerkiksi paistanut kesäkurpitsaviipaleita pannulla vaan uunipellillä. Kiertoilma päälle, kolme peltiä uuniin, 200 astetta ja 15-20 minuuttia. :)

Miksei minun puutarhassani näytä tältä??

Makumaailmasta sen verran, että jos tekisin näitä kotona, käyttäisin valkosipulia ja chiliä siinä suhteessa kun ohjeessa on. Mutta nyt häitä varten vähensin niiden määrää hieman etteivät herkimmät makunystyrät järkyty. Lisäksi huomaa, että niin chileissä kuin soijissakin on eroja. Jos soijasi on karvaamman makuista, lisää marinadiin ripaus sokeria ja lisää hieman limen määrää. Muutenkin voit vapaasti muutella mittasuhteita ja makuja syöjien ja muiden tarjottavien mukaan.


Marinoidut munakoisot (4:lle)

1 munakoiso (tai kesäkurpitsa)
suolaa (et välttämättä tarvitse, jos käytät kesäkurpitsaa)
loraus öljyä paistamiseen (et tarvitse jos paahtelet uunissa)
1/2 limen mehu ja kuori raastettuna
1,5 rkl soijaa
reilu 1 tl öljyä
1 valkosipulinkynsi
1/2 kuivattu chili
kourallinen korianteria


Viipaloi munakoiso n. 1 cm paksuisiksi viipaleiksi. Lado ne lautaselle ja ripottele hieman suolaa päälle.
Itketä koisoja puolisen tuntia. (Tämän vaiheen voit skipata, jos käytät kesäkurpitsoja.)


Tee sillä välin marinadi yhdistelemällä kaikki aineet. Jos pidät miedommasta  menosta, vähennä hieman chilin määrää. Ja friistailaa vapaasti. Jos esimerkiksi tykkäät inkivääristä, go for it! :)


Kun koisot ovat sopivasti hikoilleet, pyyhkäise ne talouspaperilla kuivaksi. Lämmitä tilkka öljyä pannussa. Paista munakoisoviipaleita molemmin puolin muutama minuutti, kunnes ne saavat sopivasti väriä ja pehmeyttä.

Lado munakoisot laakeaan vuokaan ja kaada marinadi päälle. Jos teet isomman satsin, ladi kasviksia ja marinadia kerroksittain. Varmista, että marinadia menee kaikkii väleihin. Peitä vuoka esim. elmukelmulla ja nosta se jääkaapiin oleentumaan vähintään 6 tunniksi, mieluiten seuraavaan päivään.

Nauti munakoisot sellaisenaan tai esim. grilliruoan kaverina. Tai maailman rakkaimpien sukulaisten, mitä mahtavimpien "uusien sukulaisten" ja kavereiden kanssa loistavissa hääjuhlissa! :D



perjantai 1. elokuuta 2014

Marja-aika ja vaniljainen mansikkahillo

Marja-aika, on marja-aika!



Jep. Talvenvarallevarautuja on tyytyväinen. Mutta ei suinkaan valmis.

Mustikoita olemme löytäneet ja poimineet reilut 14 litraa.


Hillosin myös riemuissani viisi kiloa mansikoita.


Joista osan maustetoin vaniljalla.


Vaniljainen mansikkahillo

reilu 2 l pilkottuja mansikoita
1/2 dl vettä
5 dl hillosokeria
2 vaniljatankoa (yksikin riittänee, mutta omistani oli jo teho heikentynyt)

Perkaa mansikat ja pilko isoimmat marjat 2-4 osaan. Halkaise vaniljatangot ja raavi esiin vaniljan siemenet. Mittaa kattilaan vesi, marjat ja vaniljatangot siemenineen.

Kuumenna kunnes kattilasta alkaa nousemaan hieman höyryä. Lisää silloin hillosokeri.

Keittele seosta puolisen tuntia. Kuori pinnalle noussutta vaahtoa pois.

Laita levy kiinni ja anna seoksen jäähtyä kattilassa noin tunnin verran. Poimi vaniljatangot pois kattilasta. Purkita hillo desinfioituihin purkkeihin (esim. uunissa tai kattilassa).


Pakastin myös kanttarelleja ja yrttejä.

Vadelmat vielä odottavat kypsymistään. Saaresta sain jo poimittua  pienen rasian, ja paras satoaika alkanee ensi viikolla.

Hitsi, että oli muuten jännät paikat vadelmapensaissa. Mikä siinä on, että vadelmat ja kyyt viihtyvät aina samoilla huudeilla? Kivikkoa, kaatuneita puita, tukkipinoja... Ja 30 asteen helle. Jos siellä eivät kyyt kihise niin eivät missään. Näytin varmaan sokealta stomp-tanssijalta edetessäni pensaikossa. Ensin huidoin kepakolla puskia ja sitten talloin ja tömistelin hullun lailla. Ja silti hirvitti. Tuossa samassa paikassa olen nähnyt kyyn jo kahdesti aiemmin, ja lähellä asustelevatkin sanovat niitä olevan "vaiks kui pal"...


Siitä huolimatta: Nyt kaikki metsään!



torstai 31. heinäkuuta 2014

Parsakaalin sadonkorjuu ja kasvimaakatsaus

Mikä shokki minua odottikaan puhelimessani viime viikolla!

Vanhempani olivat käyneet kotonamme, kun itse loikoilimme mökillä. Tunnollisena raportoijana Äitini lähetti minulle valokuvan kasvimaastani. Ja voi HYVÄNEN AIKA! Parsakaalithan suorastaan pursusivat liitoksistaan!

Nyt oli kyllä himppusen verran päässeet "poimintavalmiit nuput" venähtämään... :)

Tästä kuvasta on jo kohta kaksi viikkoa.

Pyysin välittömästi Äitiä katkaisemaan näistä toisen. Etteivät vaan molemmat menisi täysin yli... Keltaisia kukkia ei onneksi vielä näkynyt, joten tilanne ei ollut katastrofaalinen. :) Palasin itse kotiin kahden päivän päästä, ja tämmöinen mötkäles siellä odotti!


Ei muuta kun nuppu katki! Otin vartta mukaan reilusti, n. 10 cm. Kuulemma satoa voi tulla enemmänkin sivuversoihin. Olen skeptinen.


Kas tässä, päänahka ja sotasaalis.


Miten kaunis!


Ja ei muuta kun herkuttelemaan! Jopa rakas parsakaalinvihaajani virkkoi parsakaalin olleen tosi tosi hyvää! Kai se on se oman maan charmi...

Parsakaali palasiksi ja kattilaan höyrykylpyyn. Ja oi sitä vihreän värin loimua!


Minun herkkuateriani: Tuoretta, höyrytettyä parakaalia, päällä himalajansuolaa. Ja kyytipojaksi iso lasi vettä. Kirja kouraan ja aurinkoon!


Ja muita iloisia uutisia!

Tässä viiden vuoden sinnikkään hoitamisen tulos: Toinen orkideani kasvatti VIHDOINKIN kukkavanan!! Hahhaaa!! MAHTAVAA!!!



Lisäksi puutarhassa tapahtuu yhtä sun toista (tilanne viikko sitten).

Kesäkurpitsa kukkii kuin viimeistä päivää.


Ja pieniä kurpitsanpoikasiakin näkyy.


Karviaiset kypsyvät hissukseen...


Tomaatti kukkii hullun lailla.


Samoin tekee pensastomaatti.


Pienokaisia tulossa...


Ja tässä vertailukohtana minikokoinen pensastomaattini saaressa. Arvelen, että se meni paniikkiin, kun alkukesä oli niin kylmä, päätti että nyt on syksy ja kasvatetaan tomaatit. Sato jäi siis pieneksi, mutta meheväksi. :)



maanantai 28. heinäkuuta 2014

Parsa-mozzarellaportobellot

Saimme taannoin nauttia mitä parhaimpien mökkivieraiden seurasta. Tällä porukalla olemme kyllä kokkailleet yhdessä paljon, ja istuneet piiitkiä iltoja hyvän viinin äärellä. :)




Grillissä paahtui yhtä sun toista naudasta ribseihin ja kasvisksiin, mutta ihanin herkku oli ehkä parsa-mozzarellaportobellot. Tästähän voisi ottaa kevätkaudenavajaisperinteen! Parsakausi ja ensimmäiset grillaukset kun usein osuvat yhteen. :)


Parsa-mozzarellaportobellot (4:lle)

4 kpl portobellosieniä
1/2 nippua parsaa
1 pkt buffalo mozzarellaa
suolaa ja pippuria

Kuori parsojen vartta n. 10  cm matkalta, pätkäise sentti tai kaksi kannasta pois. Pilko parsat.

Väännä sienistä jalka irti (ja grillaa erikseen). Täytä sienet mozzarellalla ja parsoilla. Kuhunkin sieneen mahtuu 4 - 6 parsanpalaa. Rouhi päälle suolaa ja pippuria.

Jos tuntuu siltä, että täytteet pysyvät kyydissä, grillaa sieniä ensin minuutin - kaksi juustopuoli alaspäin.
Käännä sienet ympäri ja paistele noin vartin verran, kunnes mozzarella sopivasti sulaa.

Nauti grilliruoan kaverina tai alkupalana.


Jäkälä on kaunista... Muistuttaa Lapista, jylhästä luonnosta ja rauhasta ja hijaisuudesta. Siinä se vain kasvaa... vuodesta toiseen... eikä kukaan häiritse. 


maanantai 21. heinäkuuta 2014

Itse tehty viili

Kuvittele huumaavan metinen tuoksu sateen jälkeen. Kuvittele peilityyni järvenpinta ja sillä aalloitta lipuva kuikkapari. Kuvittele hyttyssavun keskelle vieno tuoksahdus suopursua...

Kuule myös, kuinka järven toiselta puolelta kantautuu hiljainen lypsykoneen ja jäähdytyskoneiston hurina. Mikään ei liiku.


On suorastaan etuoikeutettua istua kuistilla ja muistella lapsuuden retkiä navettaan. Ja kuunnella äidin tarinoita siitä, kuinka hän pienenä leikki vastarannan Maijan kanssa - maitotilan nykyisen emännän.



Supisuomalaista on myös itse tehty viili. Sitä on taatusti tarjottu mummolassa jos toisessa. :) Kaikkein paras viili syntyy luonnollisesti mökillä juuri lypsetystä, käsittelemättömstä "lehmänmaidosta", mutta maito kuin maito käy.

Miten ihanaa, että mökille ei tarvitse roudata kuin yksi tai kaksi viilipurkkia, joista on helppo valmistaa annos aina seuraavaksi aamuksi - jos vain muistaa jättää purkin pohjalle tilkkasen. Viili-hetki aamuauringossa, uusi satsi päivällä muhimassa ja yöllä jäähtymässä. Ja aamulla taas tuore viili kouraan.


Itse tehty viili (2 dl)

n. 1 rkl viiliä
2 dl maitoa


Jätä viilipurkin pohjalle n. ruokalusikallinen viiliä.



Kaada joukkoon loraus maitoa. Sekoita hyvin.


Kun viili on liuennut maitoon, lisää maitoa niin, että purkki täyttyy. Sekoita ja laita purkin päälle kansi (esim. lautanen tai viilipurkin foliokansi, kannen ei tarvitse olla täysin tiivis). 



Nosta viili vedottomaan paikkaan, esimerkiksi uuniin 12 - 24 tunniksi. Itse suosin pidempää muhitusaikaa, jolloin viilin makuun tulee enemmän potkua.

Nosta viili uunista jääkaappiin vielä vähintään 8 tunniksi, jotta se kunnolla kylmenee. Nauti aamuauringossa.

Toimii myös saaristossa :)