Parsakaalin sadonkorjuu ja kasvimaakatsaus

Mikä shokki minua odottikaan puhelimessani viime viikolla!

Vanhempani olivat käyneet kotonamme, kun itse loikoilimme mökillä. Tunnollisena raportoijana Äitini lähetti minulle valokuvan kasvimaastani. Ja voi HYVÄNEN AIKA! Parsakaalithan suorastaan pursusivat liitoksistaan!

Nyt oli kyllä himppusen verran päässeet "poimintavalmiit nuput" venähtämään... :)

Tästä kuvasta on jo kohta kaksi viikkoa.

Pyysin välittömästi Äitiä katkaisemaan näistä toisen. Etteivät vaan molemmat menisi täysin yli... Keltaisia kukkia ei onneksi vielä näkynyt, joten tilanne ei ollut katastrofaalinen. :) Palasin itse kotiin kahden päivän päästä, ja tämmöinen mötkäles siellä odotti!

Ei muuta kun nuppu katki! Otin vartta mukaan reilusti, n. 10 cm. Kuulemma satoa voi tulla enemmänkin sivuversoihin. Olen skeptinen.

Kas tässä, päänahka ja sotasaalis.

Miten kaunis!

Ja ei muuta kun herkuttelemaan! Jopa rakas parsakaalinvihaajani virkkoi parsakaalin olleen tosi tosi hyvää! Kai se on se oman maan charmi...

Parsakaali palasiksi ja kattilaan höyrykylpyyn. Ja oi sitä vihreän värin loimua!

Minun herkkuateriani: Tuoretta, höyrytettyä parakaalia, päällä himalajansuolaa. Ja kyytipojaksi iso lasi vettä. Kirja kouraan ja aurinkoon!

Ja muita iloisia uutisia!

Tässä viiden vuoden sinnikkään hoitamisen tulos: Toinen orkideani kasvatti VIHDOINKIN kukkavanan!! Hahhaaa!! MAHTAVAA!!!

Lisäksi puutarhassa tapahtuu yhtä sun toista (tilanne viikko sitten).

Kesäkurpitsa kukkii kuin viimeistä päivää.

Ja pieniä kurpitsanpoikasiakin näkyy.

Karviaiset kypsyvät hissukseen...

Tomaatti kukkii hullun lailla.

Samoin tekee pensastomaatti.

Pienokaisia tulossa...

Ja tässä vertailukohtana minikokoinen pensastomaattini saaressa. Arvelen, että se meni paniikkiin, kun alkukesä oli niin kylmä, päätti että nyt on syksy ja kasvatetaan tomaatit. Sato jäi siis pieneksi, mutta meheväksi. :)