sunnuntai 17. elokuuta 2014

Täyteläinen minttusuklaakakku (munaton, vegaaninen)

Hyvää syntymäpäivää rakkaalle miehelleni! :)



Perinteitä kunnioittaen sai päivänsankari myös tänä vuonna esittää toiveen kakkunsa suhteen. Ja ah mikä toive: minttusuklaa... Sopii minulle! :D

Viime vuonna toiveena oli karkki-kakku, ja leipaisin useisiin eri juhliin muun muassa snickers-kakun, sitruuna-lakritsikakun, mustikka-valkosuklaa-cookie dough -kakun,  taivaallisen suklaakakun, mustikka-marenkikakun sekä raikkaan kakun tuoreista hedelmistä. Osa osui toiveeseen, osa ei. Mutta juhlia kyllä riittikin...

Tänä vuonna vaihtoehtoja kakun toteutukseen pursuili päässäni vaikka kuinka paljon ja tutkailin erilaisia reseptivaihtoehtoja ees-taas...  Myös erilaiset jäädykkeet olivat puntarissa. Tuoretta minttua halusin ehdottomasti mukaan ja kaipasin kakkuun myös hauskaa mintunvihreää väriä. Päädyin siis käyttämään tuoretta minttua koristeena ja värjäämään ja maustamaan kakun minttuliköörillä. 


Reunaehtoja väsäämiselle ja kakunrakentelulle asetti myös se, että leivontailta oli todellinen jetlag-ilta! :)
Olimme tulleet saman päivän aamuna kotiin Las Vegasista, joten käytännössä olimme skipanneet kokonaan yhden yön unet. Heiluin koko päivän kuin humalainen ja hoksottimet pelasivat kutakuinkin poron nopeudella - arvostin siis leivonnan helppoutta.


Bongasin täältä minttusuklaabrownieiden ohjeen, jonka modasin kakulle sopivaksi. Ja kah, tämähän sattuikin olemaan munaton ja vegaaninen resepti. Hyvä tietää, jos joskus pitää näitä ruokavalioita huomioida. 

Maistellessani (eli suuhun lusikoidessani) valmistusvaiheessa raakaa taikinaa, täytettä ja kuorrutetta, pelkäsin kakusta tulevan aivan liian makean. Ja onhan tässä kieltämättä sokeria aika reippaasti. Lopputulos oli kuitenkin tasapainoinen ja minttu toi kakkuun myös raikkautta!

Pohjasta tuli aivan ihanan mehevä ja se toimisi varmasti sellaisenaankin. Vähän pähkinöitä sekaan ja brownie-resepti on siinä (taikina tosin kaksinkertaiseksi pellillistä varten).

Täyte oli mukavan minttuinen eikä kuitekaan liian makea. Ihan samanlainen kuin dominokeksissä. :)
Myös kuorrute oli sopivan notkeaa ja helposti levittyvää - eikä kuitenkaan valuvaa. Eikä se myöskään kovettunut hankalaksi leikata.

Varsin onnistunut kakku siis! :D



Täyteläinen minttusuklaakakku

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
2,5 dl sokeria
1,2 dl kaakaojauhetta
3/4 tl leivinjauhetta
3/4 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
1,5 dl vettä
1,5 dl rypsiöljyä
2 rkl minttulikööriä

Täyte:
80 g margariinia
3-3,5 dl tomusokeria
2 rkl minttulikööriä

Kuorrute:
90 g tummaa suklaata
40 g voita tai margariina

tuoreita mintun lehtiä
(punaviinimarjoja, karviaismarjoja tai muita raikkaita marjoja)


Tee ensin pohja. Yhdistä kaikki kuivat aineet. Siivilöi kaakaojauhe lisäämisen yhteydessä niin vältyt paakuilta. Sekoita kuivat aineet keskenään hyvin sekaisin.


Lisää taikinaan myös vesi, rypsiöljy ja minttulikööri. Sekoita tasaiseksi.


Leivinpaperoi irtopohjavuoka ja voitele vuoan reunukset. Kaada taikina vuokaan ja paista 175-asteisen uunin keskitasolla n. 35-40 minuuttia.


Pohja on valmis, kun keskelle tökättyyn hammastikkuun ei jää taikinaa.


Anna pohjan jäähtyä hyvin. Nosta täytteeseen tuleva margariini huoneen lämpöön lämpenemään.

Tee täyte. Vatkaa huoneenlämpöinen margariini vaahtomaiseksi. Siivilöi joukkoon tomusokeri ja jatka vatkaamista, kunnes täyte alkaa kuohkeutua. Lisää myös minttulikööri. Vatkaa vielä tovi.

Levitä täyte jäähtyneen (jopa kylmän) pohjan päälle tasaisesti. (Tässä vaiheessa voit nosta kakun jääkaappiin kylmenemään ja odottamaan tarjoamista vaikka yön yli. Jos et halua jättää koristeluakaan viime tinkaan, voit myös kuorruttaa kakun valmiiksi.)


Tee kuorrute. Sulata vesihauteessa margariini ja paloiteltu suklaa. Kaada täyte kakun päälle ja levitä tasaiseksi esim. lastan tai nuolijan avulla. Levittäminen on helppoa, kun pidät lastan lähes paikoillaan ja pyörittelet kakkua. Näin saat suklaata levitettyä reunoja kohti pikkuhiljaa.

Nosta kakku hetkeksi jääkaappiin jäähtymään. Koristele tuoreilla mintun lehdillä (ja vaikka punaviinimarjoilla tai karviaisilla).





torstai 14. elokuuta 2014

Hetkinen...

Heissan!
Pieni selitys blogin hetkelliseen hiljaisuuteen: lomailen parhaillaan terveellisen ruoan ja hyveellisten elämäntapojen mekassa, Las Vegasissa. :)


Joka kerta kun matkaan Atlantin toiselle puolelle jaksan ällistyä paikallisesta vallitsevasta (!) ruokakulttuurista (Kyllähän tässä maassa osataan tietysti myös olla terveellisiä ja gourmandeja, mutta valtaosa maassa syödyistä keskivertoamerikkalaisen aterioista on aikamoisen prosessoitua ja kauheaa pikaruokaa.) Sipsipussi on standardiosa lounaspakettia, jokaisen annoksen lisukkeet ovat ranskikset...  Ohhoh, tämän reissun jälkeen palataan ruotuun.


Mutta ah! Kyllä täällä vaan on IHANIA herkkuja tarjolla niin kreolilaisesta, ranskalaisesta, japanilaisesta kuin amerikkalaisestakin keittiöstä... Illan steakhouse-elämystä odotellessa. :)


Yllä oleva kuva on Wynn -hotellin eeppiseltä aamiaisbuffetilta. Aijai... :)

Pian palaan blogin ääreen!

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Marinoidut munakoisot, hääherkku :)

Voi mitkä ihanat häät meillä onkaan takanamme. Rakkaat veljeni ja kälyni saivat toisensa tunteita ja hauskanpitoa pursuilevissa juhlissa. :)

Hääjuhla oli upea. Ja mikä uskomattominta, täysin omin voimin rakennettu. Valmisteluihin ja kokkailuihin osallistuivat niin morsiamen kuin sulhasenkin perheenjäsenet. Äitini kantoi pöytään itse leivottua saaristolaislimppua (hyvä kotiseutu!), herkullista lammasta ja piti huolen siitä, että ahkerasti juhliva väki pysyi kylläisenä yötä myöten: pizzat katosivat alta aikayksikön. :)

Mutta morsiamen perhe nostikin itse tekemisen aivan uudelle tasolle! Hääkukkia kasvatettiin ja hoivattiin morsiamen äidin puutarhassa siemenestä asti - ja voi sitä upeaa väriloistoa! Kaiken varalta myös morsiamen siskon puutarhassa kasvoi varakukat. Jos vaikka Lapin säät heittäytyisivät oikukkaiksi. :) Jokilaakson jauhopeukalot huolehtivat myös suurimmasta osasta tarjoiluista. Morsiamen isä savusteli lohta häiden aattona innokkaasti muun perheen viimeistellessä salaatteja (omista salaateista), kakkuja (itse poimituista hilloista), muffinsseja, hirvipaistia (no ei kai sitä tätäkään kaupasta ostettu) ynnä muita herkkuja. Ihanan aterian kruunasi kahvin kanssa tarjoiltu (sanomattakin selvää, että itse tehty) lakkalikööri. Jos hillan maun voisi tiivistää ja nesteyttää...

Jeps. Eli kaiken tämän rinnalla oma osuuteni oli hyvin pieni. Lupasin nimittäin huolehtia, että kasvissyöjät löytävät riittävästi suuhunpantavaa. Päädyin tekemään vuohenjuusto-omena-pähkinäpaloja sekä marinoituja kesäkurpitsoja.


Marinoitujen kesäkurpitsojen reseptiä kovasti kyseltiin, joten tässäpä se! Ja kuten ehkä huomaatte, tällä kertaa olen käyttänyt munakoisoja. Eli käytä siis huoletta kumpaa kasvista tahansa - sama marinadi ja valmistusmenetelmä toimii molemmilla. :) (Ainoa ero on, että kesäkurpitsaa en lähtisi turhaan itkettämään.)

Tein kesiksiä häitä varten noin kahdeksallekymmenelle hengelle ja ne valmistuivatkin anoppini avustuksella suhteellisen reippaasti. Oikasin muutaman mutkan tässä savotassa, enkä esimerkiksi paistanut kesäkurpitsaviipaleita pannulla vaan uunipellillä. Kiertoilma päälle, kolme peltiä uuniin, 200 astetta ja 15-20 minuuttia. :)

Miksei minun puutarhassani näytä tältä??

Makumaailmasta sen verran, että jos tekisin näitä kotona, käyttäisin valkosipulia ja chiliä siinä suhteessa kun ohjeessa on. Mutta nyt häitä varten vähensin niiden määrää hieman etteivät herkimmät makunystyrät järkyty. Lisäksi huomaa, että niin chileissä kuin soijissakin on eroja. Jos soijasi on karvaamman makuista, lisää marinadiin ripaus sokeria ja lisää hieman limen määrää. Muutenkin voit vapaasti muutella mittasuhteita ja makuja syöjien ja muiden tarjottavien mukaan.


Marinoidut munakoisot (4:lle)

1 munakoiso (tai kesäkurpitsa)
suolaa (et välttämättä tarvitse, jos käytät kesäkurpitsaa)
loraus öljyä paistamiseen (et tarvitse jos paahtelet uunissa)
1/2 limen mehu ja kuori raastettuna
1,5 rkl soijaa
reilu 1 tl öljyä
1 valkosipulinkynsi
1/2 kuivattu chili
kourallinen korianteria


Viipaloi munakoiso n. 1 cm paksuisiksi viipaleiksi. Lado ne lautaselle ja ripottele hieman suolaa päälle.
Itketä koisoja puolisen tuntia. (Tämän vaiheen voit skipata, jos käytät kesäkurpitsoja.)


Tee sillä välin marinadi yhdistelemällä kaikki aineet. Jos pidät miedommasta  menosta, vähennä hieman chilin määrää. Ja friistailaa vapaasti. Jos esimerkiksi tykkäät inkivääristä, go for it! :)


Kun koisot ovat sopivasti hikoilleet, pyyhkäise ne talouspaperilla kuivaksi. Lämmitä tilkka öljyä pannussa. Paista munakoisoviipaleita molemmin puolin muutama minuutti, kunnes ne saavat sopivasti väriä ja pehmeyttä.

Lado munakoisot laakeaan vuokaan ja kaada marinadi päälle. Jos teet isomman satsin, ladi kasviksia ja marinadia kerroksittain. Varmista, että marinadia menee kaikkii väleihin. Peitä vuoka esim. elmukelmulla ja nosta se jääkaapiin oleentumaan vähintään 6 tunniksi, mieluiten seuraavaan päivään.

Nauti munakoisot sellaisenaan tai esim. grilliruoan kaverina. Tai maailman rakkaimpien sukulaisten, mitä mahtavimpien "uusien sukulaisten" ja kavereiden kanssa loistavissa hääjuhlissa! :D



perjantai 1. elokuuta 2014

Marja-aika ja vaniljainen mansikkahillo

Marja-aika, on marja-aika!



Jep. Talvenvarallevarautuja on tyytyväinen. Mutta ei suinkaan valmis.

Mustikoita olemme löytäneet ja poimineet reilut 14 litraa.


Hillosin myös riemuissani viisi kiloa mansikoita.


Joista osan maustetoin vaniljalla.


Vaniljainen mansikkahillo

reilu 2 l pilkottuja mansikoita
1/2 dl vettä
5 dl hillosokeria
2 vaniljatankoa (yksikin riittänee, mutta omistani oli jo teho heikentynyt)

Perkaa mansikat ja pilko isoimmat marjat 2-4 osaan. Halkaise vaniljatangot ja raavi esiin vaniljan siemenet. Mittaa kattilaan vesi, marjat ja vaniljatangot siemenineen.

Kuumenna kunnes kattilasta alkaa nousemaan hieman höyryä. Lisää silloin hillosokeri.

Keittele seosta puolisen tuntia. Kuori pinnalle noussutta vaahtoa pois.

Laita levy kiinni ja anna seoksen jäähtyä kattilassa noin tunnin verran. Poimi vaniljatangot pois kattilasta. Purkita hillo desinfioituihin purkkeihin (esim. uunissa tai kattilassa).


Pakastin myös kanttarelleja ja yrttejä.

Vadelmat vielä odottavat kypsymistään. Saaresta sain jo poimittua  pienen rasian, ja paras satoaika alkanee ensi viikolla.

Hitsi, että oli muuten jännät paikat vadelmapensaissa. Mikä siinä on, että vadelmat ja kyyt viihtyvät aina samoilla huudeilla? Kivikkoa, kaatuneita puita, tukkipinoja... Ja 30 asteen helle. Jos siellä eivät kyyt kihise niin eivät missään. Näytin varmaan sokealta stomp-tanssijalta edetessäni pensaikossa. Ensin huidoin kepakolla puskia ja sitten talloin ja tömistelin hullun lailla. Ja silti hirvitti. Tuossa samassa paikassa olen nähnyt kyyn jo kahdesti aiemmin, ja lähellä asustelevatkin sanovat niitä olevan "vaiks kui pal"...


Siitä huolimatta: Nyt kaikki metsään!



torstai 31. heinäkuuta 2014

Parsakaalin sadonkorjuu ja kasvimaakatsaus

Mikä shokki minua odottikaan puhelimessani viime viikolla!

Vanhempani olivat käyneet kotonamme, kun itse loikoilimme mökillä. Tunnollisena raportoijana Äitini lähetti minulle valokuvan kasvimaastani. Ja voi HYVÄNEN AIKA! Parsakaalithan suorastaan pursusivat liitoksistaan!

Nyt oli kyllä himppusen verran päässeet "poimintavalmiit nuput" venähtämään... :)

Tästä kuvasta on jo kohta kaksi viikkoa.

Pyysin välittömästi Äitiä katkaisemaan näistä toisen. Etteivät vaan molemmat menisi täysin yli... Keltaisia kukkia ei onneksi vielä näkynyt, joten tilanne ei ollut katastrofaalinen. :) Palasin itse kotiin kahden päivän päästä, ja tämmöinen mötkäles siellä odotti!


Ei muuta kun nuppu katki! Otin vartta mukaan reilusti, n. 10 cm. Kuulemma satoa voi tulla enemmänkin sivuversoihin. Olen skeptinen.


Kas tässä, päänahka ja sotasaalis.


Miten kaunis!


Ja ei muuta kun herkuttelemaan! Jopa rakas parsakaalinvihaajani virkkoi parsakaalin olleen tosi tosi hyvää! Kai se on se oman maan charmi...

Parsakaali palasiksi ja kattilaan höyrykylpyyn. Ja oi sitä vihreän värin loimua!


Minun herkkuateriani: Tuoretta, höyrytettyä parakaalia, päällä himalajansuolaa. Ja kyytipojaksi iso lasi vettä. Kirja kouraan ja aurinkoon!


Ja muita iloisia uutisia!

Tässä viiden vuoden sinnikkään hoitamisen tulos: Toinen orkideani kasvatti VIHDOINKIN kukkavanan!! Hahhaaa!! MAHTAVAA!!!



Lisäksi puutarhassa tapahtuu yhtä sun toista (tilanne viikko sitten).

Kesäkurpitsa kukkii kuin viimeistä päivää.


Ja pieniä kurpitsanpoikasiakin näkyy.


Karviaiset kypsyvät hissukseen...


Tomaatti kukkii hullun lailla.


Samoin tekee pensastomaatti.


Pienokaisia tulossa...


Ja tässä vertailukohtana minikokoinen pensastomaattini saaressa. Arvelen, että se meni paniikkiin, kun alkukesä oli niin kylmä, päätti että nyt on syksy ja kasvatetaan tomaatit. Sato jäi siis pieneksi, mutta meheväksi. :)