Kaunis lohi-avokadoleipä

Keksin uudenlaisen elämän-prioriteetti-mittarin.

Välillä tulee varmasti itse kunkin tehtyä ihan liikaa duunia... Päivät menevät putkessa ja aina onkin jo ilta. Viikot hujahtavat ohi ja aina onkin jo perjantai. Kuukaudetkin kipittävät ja aina odotellaan kohta alkavaa kesälomaa ja stressataan siitä, miten lomalle voi muka kaiken keskellä jäädä.

Tässä tuulitunnelissa pitäisi kovasti keskittyä hetkeen, hidastaa ja priorisoida, aistia omena viidellä (kuudella tai seitsemällä) aistilla ja löytää sisäinen mielenrauha. Carpe diem. Näin opetetaan.

No pohdinnan tielle kun läksin, huomasin samalla, etten edes huomaa niitä maaleja, jotka olen jo saavuttanut. Katseeni on aina jo seuraavassa seikkailussa ja haasteessa. Yhtäkkiä ymmärsin, että olen oikeasti saavuttanut lähes tulkoon kaikki tavoitteet, joita olen nuorempana itselleni asettanut! Hyvä minä! Voisi hidastaa edes juhlan ajaksi!

Tilanne kaipaa yksinkertaistusta ja konkretiaa. Jos tavoitteesi on "hidastaa", miten huomaat onnistuneesi?

Tässä teille kaikille hyvä mittari. Jos sinulla on aikaa keksiä uudenlainen voileipä (ja ehkä jopa vielä ihastella sen kauneutta), olet onnistunut hidastamaan, priorisoimaan, keskittymään hetkeen, ym. ym. ym... Hyvä sinä!

Tämä voileipä ilahdutti minua, toivottavasti se ilahduttaa myös teitä.

Kaunis lohi-avokadoleipä

1 flatbröd tai 1 cracotte
avocadoa
jääsalaattia
pari ohuen ohutta tomaattisiivua
sitruunamehua
siivu tuoretta lohta
tuoretta basilikaa
suolaa
pippuria

Pinoa. Syö. Huokaile.



Perinteinen kaava: paahdettu ruisleipä, jonka päällä margariinia, juustoa, ohuen ohut kinkkusiivu revittynä kahtia (jotta se peittää leivän mahdolliset kulmatkin) sekä 10 ohutta ja riekaleista kurkkusiivua.

Minkälainen on sinun vakioleipäsi?