Lokakuun töitä kasvimaalla ja puutarhassa

(Uusi kamera on saapunut ja se on IHANA! Mökille se ei tietenkään nyt viikonloppuna ehtinyt, sen verran kiivaissa tunnelmissa lähdimme matkaan. Eli kuvat yhä kännykällä näpsittyjä.)

Näin se vain on plantaasinviljelijän kausi kääntymässä ehtoopuolelle. Tänä viikonloppuna kävimme saaressa laittamassa mökin talviunille ja nostamassa veneen turvaan jäiden armoilta.

Ja voi, mikä viikonloppu! Aurinko paistoi, tuulta ei löytynyt etsimälläkään ja kuistilla oli lähes 20 C.
Ja plantaasilla riitti puuhasteltavaa.

Kuokin ylös maa-artisokat, jotka kukkivat iloisen keltaisina.

Tässä osa varsista oli jo kumottu. Yllätykseksemme mukulat eivät olleetkaan heti varren alla vaan huomattavasti kauempana, jopa 40 cm päässä varresta.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun testaan heidän kasvattamistaan, joten jännitys oli korkealla. Ja korkealla se pysyikin, sillä näiden ihanien valkoisten mukuloiden kuokkiminen oli metsästystä parhaimmillaan. Oli suunnattoman tyydyttävää löytää iso, hyvin kätkeytynyt herkkupala mullasta. :)

Olin itse asiassa yllättynyt, kuinka kauas varresta maa-artisokka mukulansa kasvatti. Onnistunut kokeilu!

Otin isoimmat mukulat talteen ja pesin ne hellästi. Niistä tulee keittoa tai jotain muuta hyvää.

Pienimmistä katkaisin varren, ja istutin ne takaisin maahan, noin 15 cm syvyyteen.

Maa-artisokat voi istuttaa myös keväällä, kuten me tänä vuonna teimme. Kasvukausi on tällöin tosin vähän lyhyempi. Maa-artisokkia on itse asiassa kätevä säilöä maassa. Siellä ne lumen ja roudan alla köllivät kaikessa rauhassa. Ja jos merkkaat kohdan hyvin, voit käydä kaivamassa muutaman mukulan vaikka joulupöytään.

Itselle muistinvirkistykseksi: maa-artisokat ovat parissa epämääräisessä rivissä kepakosta vasemmalle.

Olen toki riehunut myös sipulirintamalla. :) Täällä saaressa maahan pääsivät nyt valkosipulit, jotka nostin syyskuun alussa kuivumaan.

Varsi ja juuret katki, sipuli juuripuoli alaspäin maahan ja 10 cm maata päälle. Myös varren päähän kypsyvästä kukkasipulista tiputtelin pieniä siemeniä maahan itämään. Syksyä odotellessa.

Sipuleita tuli kahdelle eri plantaasille, alla minua itseäni varten muistin virkistykseksi paikat, johon ne kylvin.

Ykkösplantaasilla, kepakosta vasemmalle. :)

Vanha kunnon nurkka käytössä.

Kotona olen kylvänyt myös eri tavalla ilahduttavia sipuleita, nimittäin tulppaaneja ja liljoja.

Sun flower ja Hotpants. Tulppaaneja tietenkin. :)

Liljat pääsivät multaan jo elokuussa, tulppaanit laitoin vasta nyt. Kaivoin niille uuden kohopenkin ja käytin paljon mainostettua “nakkaa ne multaan ja kaiva paikkaan johon ne laskeutuvat” -taktiikkaa.
Ilmeisesti näin välttää liian militantit rivit. Epäilen, ettei tämä olisi minulle edes mahdollinen uhka. :D

Istutin tänä kesänä myös pensastomaatin ja kirsikkatomaatin sekä saareen että kotiin. Näistä kirchentomaten oli ehdoton lempparini.

Satoa tuli molemmista pensaista kotona hyvin, mutta saaressa vain jokunen hassu yksilö. Syytän kaikesta kylmää alkukesää. Olen poiminut makeat ihanat tomaatit talteen jo vihreinä tai vaaleankeltaisina ja kypsyttänyt loppuun sisällä. Näin ne eivät ole halkeilleet.

Palsternakka ja fenkoli eivät onnistuneet... Fenkoli tosin toimi edes mausteena, sillä tupsut ovat erittäin aromikkaita.

Parsakaali sen sijaan oli iloinen yllätys! Istutin näitä kotiin kaksi kappaletta. Molemmista sain ensin yhden ison nupun, mutta vain toinen näistä jatkoi sivuhaarojen kasvattamista. Niitä tulikin yhteensä viisi kappaletta. :D Ja ihanan hyviä. Viimeiset korjaan nyt lokakuussa.

Ja näin upealta meidän pihassa näyttää nyt. Hirveä läjä jätesäkkejä täynnä betonimursketta ja roskaa, sekä ylös kaivetut kuunliljat (eivät onneksi näy kuvassa) hieman masentavat tunnelmaa. Ja ehkä mun pitäisi nyt jaksaa nuo tomaatit ja kesäkurpitsatkin jo korjata pois... :) Voi vesivahinko ja remontti, kun olette nyt huomioni vieneet...

Mutta takaisin asiaan. Kesäkurpitsasato oli kotipihassa tosi hyvä, mutta saaressa aika mitätön. Tosin tällä retkellä siellä oli pari syysylläriä odottamassa! :)

Ja entäs sitten porkkanat? Nuo ihanan makeat pallukat ja pitkulat? Niitä tuli, vaikka pieneksi jäivätkin. Eipä tuo toisaalta haittaa, niin makeita ja ihania ne ovat. Ensi vuonna pitää muistaa vaan harventaa kylmäsydämisemmin ja malttaa antaa niiden kasvaa vähän pidemmälle syksyyn. Satoa kuitenkin tuli tänä vuonnakin varmaan kolmisen kiloa... Tai neljä... Ehkä.

Siinäpä yhteenvetoa. Kyllä syksy on ihanaa aikaa! Ja vielä kun luonto uhkuu esimerkiksi näitä mahtavia mustavahakkaita, joita kannetaan myös kotiin kuivattavaksi pari sangollista. Ai että.

Kyllä tässä kodin vesivahingot ja remontit hetkeksi unohtuvat. :)