Gluteeniton suklaakakku, taivaallisen hyvää...

Voi suklaakakkujen suklaakakku!
Suklaanvihaajan sydän on sulatettu. :)

Tämä suklaakakku oli ihan mielettömän hyvää. Voin hyvin hehkuttaa, sillä resepti on tietenkin Kauhaa ja Rakkautta -Eevan repertuaarista.

Kakku on mehevä, sopivan makea, syntinen, taivaallinen, hekumallinen... Ja oikeastaan pyöräytetään nämä kaikki vielä superlatiiveiksi. :)

Mieheni täyttää näinä kuukausina pyöreitä, ja juhlat ovat sen mukaiset. Koska perheemme ja ystävämme asuvat ympäri ämpäri Suomea ja Helsingissä asuvilla tuntuu olevan kovasti aikataulupäällekkäisyyksiä, on juhlia tulossa ja menossa iso liuta.

Ensimmäiset juhlat vietettiin hedelmäkakun avustuksella mökillä.

Tämä gluteeniton suklaakakku ilahdutti toista juhlaseuruetta ihan kotosalla.

Vielä on X juhlat tulossa (en tokikaan voi näin julkisesti paljastaa kuinka monet), toivotaan että kestitykset onnistuvat jatkossakin. 

Mutta takaisin kakkuun! Tehkää tätä! 

Oma kakkuni on 4/5 alla olevasta ohjeesta, koska munat loppuivat kesken. :) Näillä mitoilla laskenta on hieman helpomaa ja kakusta tulee hiukkasen paksumpi.

Tein kakun aamulla ja tarjosin illalla. Eevan mukaan kakku on parempi, kun se ehtii tekeytyä yön yli. Kakun voi myös tehdä 2 - 3 päivää etukäteen. Kätsää.

Vaniljakastikkeen voi tarjota kuumana tai kylmänä. Monesti kakku kuuma, kastike kylmä tai kakku kylmä, kastike kuuma. Meillä helteellä oli kaikki kylmää.

Taivaallinen gluteeniton suklaakakku (piece of cake neljälle hengelle)

200 g tummaa suklaata
200 g voita tai margariinia
3 dl sokeria
5 munaa
1 rkl maissijauhoa (tai mitä vain gluteenitonta jauhoa)

lisäksi:
2 dl tuoreita vadelmia
2 dl tuoreita mustikoita
pari sitruunamelissan lehteä

vaniljakastiketta


Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat.

Pilko voi ja suklaa ja sulata ne miedolla lämmöllä kattilassa. Lisää joukkoon sokeri. Sekoita.
Poista kattila liedeltä ja sekoita joukkoon kananmunat yksi kerrallaan. Lisää lopuksi jauho.

Kaada taikina vuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Jätä kakku hieman hölskyväksi keskeltä. Jos teet puutikkutestin, saa tikkuun jäädä taikinaa.

Anna kakun jäähtyä ja laita jääkaappiin tekeytymään muutamaksi tunniksi.

(Tee myös vaniljakastike jääkaappiin odottelemaan.)

Koristele jääkaappikylmä kakku tuoreilla marjoilla ja sitruunamelissan lehdillä.

Lautaset nuoltiin ja kulhot kaavittiin huolella. :)

Kakku tuoreista marjoista tai hedelmistä isoäitini tyyliin, sopii myös mökkioloihin

Nyt jaan kanssanne aarteen. Tämä resepti on rakkain reseptini ja minulle hyvin henkilökohtainen asia.

Äitini äiti (Mami) teki aina maailman parasta mansikkakakkua, jossa makeiden kaurapohjien päälle kasattiin valtavasti kermavaahtoa ja tuoreita, mehukkaita mansikoita. Tämä kakku oli hänen bravuurinsa ja yksi tärkeimmistä makumuistoistani. Herkku nostaa helposti kaipauksen kyyneleet silmiini, vaikka Mamin poismenosta on jo lähes 16 vuotta.

Mamin kakku on erilainen kuin perinteiset kerma- ja marjakakut, mutta todella herkullinen. Makea kaurapohja luo loistavan makuparin kerman ja hedelmien / marjojen kanssa. Älkää antako vaatimattomahkon ulkoasun pettää.

Kakun etuja on myös sen kätevyys. Pohjan voi tehdä hyvissä ajoin etukäteen, sillä se säilyy todella pitkään. Pohja on siis helppo vaikka pyöräyttää kotona ja tuoda mukanaan mökille, kuten nyt teimme. Sitten vain kermat visps ja marjat / hedelmät päälle.

Mami teki kakusta yleensä 3-kerroksisen, mutta omassa versiossani on kaksi kerrosta. Voit vaihdella täytteitä kuten haluat, tai koittaa maustaa kermavaahdon esim. kardemummalla tai kanelilla.

Ja pieni sisäpiirin vinkki: kakku on seuraavana päivänä taivaallista, kun pohja on oikein kunnolla kostunut ja imenyt makua täytteistä. Ulkonäkö on saattanut kärsiä, mutta säilytysrasiasta suoraan lusikoidessa moisilla asioillahan ei ole merkitystä...

Nektariini-kirsikkakakku (n. 8:lle)

Pohja:

150g margariinia
1/2 dl siirappia
1 1/2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 dl maitoa

Lisäksi:

1 prk (2,5 dl) vispikermaa

ripaus sokeria

3 - 4 nektariinia

pari kourallista kirsikoita (n. 1/2 l)

halutessasi 1 banaani
(tai pari litraa tuoreita mansikoita tai muita lempimarjojasi)

(mehua tai maitoa kostutukseen)

Tee pohja hyvissä ajoin etukäteen.

Sulata margariini. Sekoita joukkoon siirappi ja sokeri. Lisää joukkoon muut aineet, viimeiseksi maito.
Levitä taikina paperoidulle uunipellille, paksuudeksi tulee noin 2 cm.

Paista 175 asteessa n. 10min.

Irroita pohja pelliltä lämpimänä. Viillä pohja kahteen osaan lämpimänä.

Kokoa kakku juuri ennen tarjoamista. Pilko nektariinit (ja viipaloi banaanit), poista kirsikoista kannat. Vispaa kerma ja mausta se ripauksella sokeria. 

Nosta ensimmäinen pohjalevy tarjoilulautaselle. (Viipaloi päälle banaani ja) nostele nektariinin palasia. Nostele päälle vähän vajaa puolet kermavaahdosta.

Nosta toinen kakkulevy päälle ja levitä sille loput kermasta. Ei haittaa, jos kerma vähän valuu pitkin poikin. Nostele kermavaahdon päälle mahdollisimman paljon herkullisia nektariineja ja kirsikoita.

Tarjoa heti.

(Ja nauti itse mahdolliset epäesteettiset, mutta ah-niin-herkulliset jämät seuraavana päivänä).

Kala-nacholautanen nicaragualaiseen tapaan, World's best fish tacos!

Kuinka monta kertaa tänä kesänä olet jo kuullut kuolemattoman lauseen: "Ei näin kuumalla kelillä oikeastaan tule päivän aikana syötyä juuri mitään"?

On niin lämmin, että keho kaipaa vain jotain raikasta ja nesteitä. Ja vaikka itselläni kyllä nälkä koittaa helteestä huolimatta, on totta, että höyryävien lihapatojen aika on syksymmällä.

No mitä kesäkuumalla sitten syödään?

Keho kaipaa nesteen lisäsksi myös suolaa. Etenkin jos päivän aikana rehkii terassinrakennuspuuhissa tai surffaa Nicaraguan mahtavilla aalloilla. Nicaraguassa tutustuimme tähänkin herkkuun, joka on varmaan yksi minun ja mieheni "merkityksellisimmistä" ruoista. Ensinnäkin se on taivaallisen hyvää, toisinnakin söimme tätä häämatkallamme, kolmanneksi söimme tätä maanpäällisessä paratiisissa - Playa Maderaksella.

Playa Maderas on pieni poukama Nicaraguan länsirannikolla, joka on surffaajien mekka.  Poukama löytyy pitkän ja erittäin huonokuntoisen tien päästä viidakon keskeltä. Rantaa rajaa korkeat jyrkänteet. Pienellä rannalla on kaksi minikokoista ravintolaa. Toinen heistä on Tacos Locos, joka on tunnettu maailman parhaista Fish Tacoistaan.

Tacoannos antoi virtaa surffipäivään, mutta toimi myös iltaruokana. Ravintola loi nimittäin mahtavat puitteet myös hiljaa kohisevan meren tuijotteluun... Olimme kaukana viidakkotien päässä ja ravintolan ainoat asiakkaat. Ainoa valonlähde oli tämän ravintolan pieni lamppu... Eikä korviin kantautunut muita ääniä kuin huutelevat mölyapinat ja aaltojen kohina, sekä viidakon villieläinten aikaansaamat kahinat. Täydellistä...

Päätimme vihdoin tehdä toisinnon näistä tacoista. Ja ai että! Molemmat mykistyimme. Nämähän olivat jopa parempia kuin originaalit! Oli yllättävää, miten samat maut saimme aikaiseksi koti-Suomessa mökillä. Mahtavaa!!! Tarjosimme tacoja myöhemmin myös isommalle porukalle ja tuntui kelpaavan. :)

Nicaraguassa tacot eivät tarkoittaneet "meidän tacojamme", vaan nachoja. Annoksessa ei ole pakko käyttää kalaa. Voit korvata sen vaikka kanalla tai jättää kokonaan pois.

Annos kootaan valmiiksi, mutta itse tykkään jättää osan aineksista erilleen, jolloin lautaselleen voi kukin rakentaa haluamansa kokonaisuuden. Jätä siis osa quacamolea ja salaattia syrjään.

Kala-nacholautanen nicaragualaiseen tapaan (2:lle)

n. 400 g vaaleita kalafileitä (esim. kuhaa tai ahventa)

3-4 tomaattia
puoli nippua saalaattia
15 cm pätkä kurkkua
1 sipuli
loraus sitruunamehua
suolaa

itse tehtyä quacamolea (yhdestä avocadosta)
itse tehtyä papudippiä (tai esim. black bean & garlic -kastiketta)

tuoretta korianteria


Tee ensin quacamole. Voit valmistaa sen vaikka edellisenä päivänä kylmään odottamaan. Varaa oleentumiselle mielellään vähintään muutama tunti aikaa, jotta maut ehtivät voimistua ja tasaantua.

Kun on aika aloittaa aterointi, tee ensin salaatti. Pilko salaatti, tomaatti, kurkku ja sipuli hyvin pieniksi kappaleiksi. Pidä mielessä, että niitä pitäisi voida tasapainotella nachon päällä.
Sekoita kaikki kasvikset keskenään, rouhi päälle suolaa ja lorauta hieman sitruunamehua.

Paista kalafileet, pieni ne myös paloiksi ja suolaa kevyesti. Anna niiden hieman jäähtyä.

Kokoa annos. Levitä lautaselle vähän nachoja ja nosta päälle reilu kasa salaattia. Nostele salaatin päälle kalapalat ja ripottele hieman papudippiä sinne tänne.

Nostele kalojen päälle quacamolea. Koristele annos reilulla määrällä tuoretta korianteria.

(Nostele pöytään vielä quacamolea, salaattia ja nachoja erillissä kipossa.)


Ja tältä eri komponenttien suunnilleen pitäisi näyttää...

'

Voi miten värikästä ja kaunista!

Kalat ennen paloittelua...

Ja ei kun ääntä kohti! 

Kasvimaa kuivuudessa

"Aurinko on kuin hippi; joko se on pilvessä tai polttaa ruohoa."

Tämä kuolematon lausahdus pitää kyllä nyt niin paikkansa. Meillä on ollut aivan mahtava kesä kelipoliittisesti; aurinko on helottanut ja lämpötila on ollut jatkuvasti 20 - 30 astetta. Mutta asialla on myös kääntöpuoli. Saaressamme on satanut todistettavasti kesäkuun alun jälkeen kahdesti, joista toinen sade oli hentoista tihkua ja leijuvaa kosteutta ja toinen sade kesti pari tuntia.

Ei, se ei ole pilvi, vaan linssiin kuivunut räiske merestä.

Saaressa on aivan syyskelit: maa halkeilee ja kahisee pudonneista lehdistä, puut ovat keltaisia, mikään ei kasva... Siis ei mikään. Marjan marjaa tuskin tänä vuonna saan, eikä kantarelleja uskalla edes toivoa.
Helsinkiä vaivanneesta kuivuudesta uutisoitiinkin tänään. Täällä Turun saaristossa tilanne on vielä tuhat kertaa pahempi (ainakin!).

Myös plantaasini ovat kärsineet hätää, moista kitukasvuisuutta en ole ennen nähnyt.

Kannan kasveille monta sangollista vettä päivässä, mutta kohta ei enää ole mistä kantaa. Sadevesipuntut tyhjenevät ja hyvällä tuurilla vielä kaivokin kuivuu.

Mutta asiat näyttivät paljon huonommalta vielä kuukausi sitten! Istutin taimet kesäkuun alussa enkä päässyt kahteen viikkoon niitä kastelemaan. Tuona aikana ei tietenkään satanut, joten taimet kuivahtivat ja jäivät todella kituisiksi. Pari viikkoa tästä eteenpäin ei kasvua juuri ollut tapahtunut. 

Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi kastelu-urakkaa ja lannoitusta. Ja kah, tuloksia on syntynyt!

Varsinaista suursatoa en odota, mutta ehkä yhden maistiaisen kustakin... Tältä täällä näyttää nyt (hieman eri meininki kuin pari vuotta sitten).

Kesäkurpitsa on säälittävän pieni rääpäle. :D Se on jaksanut pyöräyttää viitisen kukkaa, joista nyt ensimmäinen rakentaa pienen pientä hedelmää. Mutta katsokaa, miten pieni! Ihan eri meininki kuin pari vuotta sitten.

Luulin paprikan kuolleen, siinä oli enää kaksi lehteä 15 sentin kynityn varren päässä. Mutta...

Siellä tulee pieni paprika! Taimen mukana tulleen lapun mukaan paprika kasvaa n. 1,5 m korkeaksi. Tainnut tulla pilkkuvirhe...

Tomaatit ottivat yllättäen pienen (!) kasvupyrähdyksen. Perinteinen tomaatti kasvoi muutaman sentin ja kantaa yllättävän montaa hedelmää pienestä ja hintelästä koostaan huolimatta. (Eli siis tyyliin viisi tomaattia... Kuten jo sanoin, odotukset eivät ole korkealla.)

Myös kirsikkatomaatti venähti. Se vasta pitkä ja hintelä onkin. 

Kirsikkatomaatteja tulee muutamia. Ne ovat hauskasti väriltään tummempia kuin tavallisen tomaatin. Jännää!

Plantaasillani on yksi yllättäjä: avomaankurkku! Tämä taimi ei ole kuivuudesta huoliut. Haaroja on jo  viisi ja ne ovat kaikki isoja ja tukevia. Kukkia on vaikka kuinka ja ensimmäinen kurkku on jo korjattu. Hienoa työtä. :)

Kyllähän sitä varmasti kelpaa kasvaa, kun kukaan ei kilpaile lebensraumista. Huomatkaa muuten taustalla mitättömän pieni paprika. Ei hitsit, aivan naurattaa!! :)

Herneet nousivat ja kasvavat hyvin. :)

Porkkanat, rondot ja retiisit kukoistavat. Kyllä maan alla vielä pärjää.

Myös ilmasipulit ovat hengissä.

Ja yllättäen mustaviinimarjoja tuleekin kelpo sato. Joidenkin oksien lehdet ovat aivan kuivuneita, mutta marjat vielä sinnittelevät. Tosin ne ovat pieniä.

Jännitän vielä, ehtivätkö karviaiset kypsyä ennen kuin kuivuvat. Vadelmat ovat pienen pieniä ja kuivia.

Täytyi aivan ikuistaa saaren ainokaisia kukkaisa, jotka vastoin kovia olosuhteita jaksavat kukkia. Hyvä te!

Mutta kyllä tämä tästä!

Japanilaista grillattua kanaa, eli yakitori

Kas kummaa, saaristossa valmistetaan joskus myös liharuokia! :)
Kaikkien ihanien kalareseptien keskellä grillasimme loistavaa Yakitoria.

Yakitori on japanilainen grillattu kanavarras. Termi viittaa kuitenkin myös mihin tahansa grillattuun kanaan, joten mennee myös tässä yhteydessä.

Seesamilla säväytetty makea marinadi vaatii hieman purkkishow'ta, mutta toisaalta ainekset ovat peruskamaa kaikille, jotka aasialaista ruoanlaittoa yhtään harrastavat.

Marinadi oli jopa niin hyvää, että äärimmäisen kranttu veljeni innostui maustamaan sillä ruokia jos toisia. Happotesti läpäisty.
Sain idean japanilaisittain maustetusta kanasta Sillä Sipuli -blogista, eli kiitokset sinne.

Japanilaista grillattua kanaa, eli yakitori (2:lle)

n. 400 g broilerin filepihvejä

marinadi:
1 rkl seesaminsiemeniä
1 rkl soijaa
1 rkl miriniä
vajaa 1 rkl riisiviinietikaa
vajaa 1 rkl palmusokeria
1 iso valkosipulinkynsi murskattuna
1 tl seesaminsiemenöljyä
pippuria

lisäksi:
esimerkiksi grillattua munakoisoa ja kukkakaalia sekä raikasta salaattia


Sekoita kaikki marinadin ainekset keskenään.

Laita kanat pussiin ja kaada marinadia perään, jätä osa talteen. Lumpsuttele marinadi kunnolla kanapihvien joka koloon.

Anna kanojen marinoitua kylmässä vähintään neljä tuntia, mutta mielummin kauemminkin.

Grillaa kanat kypsiksi, mutta kosteiksi. Valele vielä kypsien kanojen päälle hieman kastiketta.

Tarjoa yakitori esimerkiksi grillattujen munakoisojen, salaatin ja paahdetun kukkakaalin kanssa. Tai jos et ole mökillä ja saatavilla on enemmänkin aineksia, voit toki valikoida hieman japanilaisempia makuja. :)