Mahtavat pekonipasteijat eli Party Pastries

Järjestimme männä viikonloppuna keittiönkastajaiset / tuparit. Kaksi ja puoli vuotta täällä asuneena oli niin sanotusti korkea aika. :)

Haasteita juhlien järjestämiselle teetti tiukka aikataulu  (pääsiäisen pitkä reissu vähän sekotti pakkaa) ja suuri kutsuvieraiden määrä. Mikä sen ihanampaa, kun saada kaikki huiput tyypit paikalle! Leivoin siis jonkun verran tavaraa pakastimeen jo etukäteen. Nämä pasteijat pakastettiin myös ja kestivät sen höykytyksen täysin kunnialla! Eivät litsahtaneet, eikä maku kärsinyt. Perfect!

Jos ameeba ja hattiwatti parittelisivat, syntyisi siitä jotain tämän näköistä.

Nämä ovat siitä simppelit ja joustavat leivonnaiset, että työnteon voi vaiheistaa juuri niin kuin tykkää. Taikinan ja täytteen voi molemmat tehdä hyvissä ajoin etukäteen, vaikka edellisenä päivänä. Ja täytettähän voi varioida vaikka miten! Kannattaa kuitenkin valita joku suolainen ja voimakkaan makuinen täyte (näin miun maun mukkaan), kuten feta, chorizo tai oliivit...

Mulla ei ihan kohdannut taikinan ja täytteen määrät, mutta tein sitten vielä pienen lisäerän taikinaa ja syötin loput täytteet kotiväelle. Tämäkin on kyllä leipojasta ja taikinan paksuudesta kiinni. :) Mutta nou paniikki, taikinaa voi tehdä aina lisää.


Party pastries! (Monta... oiskohan ollut 50-60 kpl?)

Taikina:

4,5 - 5 dl vehnäjauhoja

180 g margariinia

1/2 tl suolaa

1 dl vettä

Täyte:

1 pkt pekonia (180 g)

1 sipuli

1 dl riisiä

1 lihaliemikuutio
mustapippuria

1 muna voiteluun
unikonsiemeniä

Tee taikina: Nypi vehnäjauho-suolaseokseen margariini. Lisää kylmä vesi nopeasti sekoittaen. Sekoita taikina tasaiseksi palloksi. Kääräise elmukelmuun ja laita jääkaappiin lepäämään vähintään tunniksi.

Tee täyte. Keitä riisi lihaliemikuutiolla maustetussa vedessä. Pilko pekonit ihan pieneksi. Paista pekoneita hetki, ja kun rasva irtoaa, nakkaa myös pieneksi pilkottu sipuli pannulle. Kuullota hetki.
Anna riisin kuivahtaa ja jäähtyä. Lisää pekoni & sipuli ja rouhaise sekaan mustapippuria. Le täyte est prêt.

Ota taikinasta noin 1/3 tai puolet kerralla käsittelyyn. Kauli taikina ohueksi levyksi kevyesti jauhotetulla pöydällä. Itse tykkään, että taikina on ohut, jotta täyte pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Leikkaa taikinasta ympyröitä esim. juomalasin avulla. Jaa kullekin ympyrälle nokare täytettä, taita puolikuuksi ja nipistele yhteen haarukan avulla. Voitele pasteijat munalla ja ripottele päälle esim. unikonsiemeniä.

Pöytä alkaa kattua, ja piakkoin notkua

Rosa di mare eli valkosipuliset lohirullat ja veneperunat

Lohi on ihanaa! Ja niin on perunakin! Ja lohi ja peruna ne yhteen soppii!

Vaikka kaikki maailman karppaajat, ätkinssit, hiilareidentiedostajat, protaajat ynnä muut käännyttäjät olisivat soihtuineen oveni takana, en häpeäisi myöntää sitä, että pidän perunasta. :)

Kuulun siihen kastiin, jonka lapsuudessa kotona tarjottiin aina jotain perunoiden kera. Riisi ja pasta olivat harvinaisempia vieraita ruokapöydässämme. Sitten peruna nousi tapetille (tai lensi tuulettimeen, ihan miten haluaa asiaa ajatella).

Perunasta tuli synti hiilihydraattiensa takia. Yhtäkkiä koko kansanterveyden huono tila johtui "kaikista niistä perunoista". Ei tietenkään alkoholin liikakäytöstä, tupakoinnista, liikkumattomuudesta, ylipainosta, perinnöllisistä sairauksista tai mistään muusta, vaan perunoista. Ne pirulaiset.

Itsekin otin jossain välissä etäisyyttä perunoihin (uudet perunat ovat sitten eri lukunsa, niistä en ole etääntynyt koskaan). Yksin asuessa sitä harvoin jaksoi keittää vain yhtä tai kahta perunaa. Ja ehkä olin myös hieman kyllästynyt. En ole myöskään mitenkään erityisesti ilkamoinut perunamuusin riemuista.

Nykyään syömme ehkä useammin pastaa kuin perunaa. Syy tähän lienee lähinnä nopeus. Toinen syy on se, että pastan kanssa on helpompi tarjota kaikenlaisia kastikkeita. Pastan mauttomampi maku ja spiraalinen muoto muodostavat oivan kulkuastian kaikenlaisille kastikkeille. 

Mutta uunilohi ja uuniperuna... Oijoi... Heitä ei käy erottaminen.

Tämän ruoan herkullisuus ei niinkään tullut valtavasta eri raaka-aineiden määrästä, vaan erilaisen esillepanon tuomasta mehukkuudesta. Lohen sisään rullatut valkosipulit luovuttivat ihanasti makua loheen itseensä ja muhiessaan uunissa täydensivät palettia hienosti.
Aika tärkeä elementti oli kalamauste. Käytin reissusta tuomaani sekoitusta, jonka kaikkia komponentteja en tunnista. Suolaa, sokeria ja eri yrttejä ainakin. :)

Kieltämättä annoksesta tuli todella kaunis lohen paahtuessa eri tummuusasteille.

Ja veneperunat ovat lähes syntisen helppoja tehdä. Näitä meillä harrastetaan aika paljon. :) Ateriaa täydensi kukkakaali ja uskomattoman maukas jäävuorisalaatti.

Lohiboston (kahdelle)

300 g lohta

3 valkosipulinkynttä

n. 1/2 rkl sitruunamehua

kalamaustetta TAI

suolaa ja yrttejä

Leikkaa lohi ohuiksi siivuiksi. Siivuta valkosipulinkynnet. Lorauta lohisiivujen päälle sitruunamehua, mausteet ja valkosipulit. Rullaa lohista ruusuja ja kiinnitä ne cocktail-tikuilla.

Lado lohet tiiviisti uunivuokaan, sujauttele väleihin vielä kyydistä tipahdelleet valkosipulit ja rouhi koko komeuden päälle suolaa ja ripauta kalamaustetta.

Veneperunat

perunoita
suolaa ja pippuria
yleismaustetta / grillausmaustetta / yrttejä / mitä tekeekään mieli

Pese perunat, mutta jätä niihin kuoret. Leikkaa veneiksi. Asettele perunat uunipellille niin, että ne ovat mahdollisimman vähän toistensa päällä. Mausta reilulla kädellä. Kypsennä perunoita 200-asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia. Kannattaa vahtia perunoiden käristymistä. Aika-arvio vaihtelee paljon eri uunien välillä. Samoin kypsennysaikaan vaikuttaa perunapalojen paksuus, asettelu ja laatu.

Ja ei kun lautaselle.

Tyhjäksi tulivat

Petits pains trés sympas eli porkkanasämpylät

Porkkanasämpylät saivat kunnian olla ensimmäinen ruoka, mitä uudessa keittiössämme tehtiin.

Sämpylöistä tuli niin mehukkaita, että tein niitä lopulta kolme satsia putkeen.

Pyöräytin niitä myös viime viikonloppuna järjestämiimme juhliin rosmariinilla höystettynä. Tällä kertaa tein miniversioita, joita tarjoiltiin feta-levitteen, katkarapusulatejuuston ja camembertin kera. Edelleen kuitenkin mieluiten laitan päälle pelkkää margariinia ja pari hippua sormisuolaa.

Varoitus: kohtuus katoaa ikkunasta, kun nämä tulevat uunista. Syömistä on vaikea lopettaa.

Miniversiot rosmariinilla höystettynä

Porkkanasämpylät (15-20 isoa tai 90 miniä)

5 dl vettä

1 rkl hunajaa

2 tl suolaa

2 valtavaa porkkanaa tai 3 pienempää

1 pss kuivahiivaa

1-2 dl kaurahiutaleita

10-12 dl hiivaleipävehnäjauhoja

loraus öljyä

(rosmariinia)

Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Lämmitä vesi melko kuumaksi, sillä porkkanaraaste laskee lämpotilaa reilusti. Sekoita veteen hunaja, suola ja kourallinen raastetta. Sekoita hiiva pieneen määrään jauhoja ja kippaa sekaan. Sekoita kunnolla. Lisää vuorotellen porkkanaa ja jauhoja ja alusta vimmatusten. (Lisää mausteet.) Taikina on tosi tarttuvaista ja tahmeaa, mutta en mielelläni lisää ylettömästi jauhoja, sillä näin tulos pysyy mehukkaana. Kun sitten olisi aika kaapia taikina pois sormista, kaada loraus öljyä taikinaan. Vaivatessasi sen joukkoon, irtoaa taikina käsistä kuin taikaiskusta.

Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa (esim. uunissa tai mikrossa) kaksinkertaiseksi noin 1,5 - 2 tuntia. Taikinan kohottua muotoile siitä sämpylöitä. Tässä vaiheessa vältin kovaa vaivaamista. Nostelin taikinasta sopivan kokoisia kappaleita jauhotetuin käsin ja "nyytitin" ne. Eli taitoin sämpylän "reunat" yhteen ja jätin syntyneen sauman vasten peltiä. Porkkanaraaste ja kaurahiutaleet loivat ihanan elävän pinnan ja sämpylät repeilivät noustessaan kauniisti. 

Kohota sämpylöitä liinan alla vielä puolisen tuntia. 

Suihkuta suihkupullolla vettä sämpylöiden päälle, jos haluat rapean pinnan. Paista sämpylöitä uunissa 225 asteessa noin 12 - 15 minuuttia (miniversiot tulevat noin 7 - 10 minuutissa). Ne ovat valmiita, kun pohja kumisee. Jos haluat erityisen rapsakan pinnan, voit nakata puolisen desiä vettä uunin pohjalle ja sulkea uuniluukun nopeasti. Voit myös 5 minuutin paistamisen jälkeen suihkutella sämpylät uudestaan.

Normikokoinen versio

Anna jäähtyä noin viisi sekuntia ja käy kimppuun! Voita päälle, ehkä hyppynen sormisuolaa ja Avot! :)

Mitä söpöliinejä! :D

Ei kyntömies vakoaan valitse, mutta kyntönainenpas valitsee!

On your marks, get set, GO!

Kyllä tässä vaiheessa kevättä tarvitsee jo pienen fiilistelykuvan kesältä! Siellä maan uumenissa luonnossa villinä kasvavat ruohosipulit jo odottelevat...

Koko pimeän talven olen lähestynyt lähtötelineitä ja viime viikolla asetin jalat tukevasti askelmille. Ja nyt pinkaisin vauhtiin! Talvi kului tulevaa kasvatuskeää fiilistellessä ja sadosta haaveillessa. Viime viikolla lähtöasentoni jäntevöityi hankintojen myötä: taimimultaa, ruukkusoraa, istutusastia, istutuspaketti... Mitäköhän vielä...? Kovasti googlailua ja opiskelua! :)

Ja nyt kotiuduttuamme pääsiäisreissulta pääsin vihdoin kylvöhommiin!

Tiistaina muhevaan multaan ropsahtelivat basilikan, timjamin, korianterin, persiljan, sitruunamelissan, oreganon sekä pinaatin siemenet. Nämä ovat pääasiassa tarkoitettu kasvatettavaksi täällä kotona, joko ikkunalla tai sisällä. Katsotaan miten käy! :)

Ensimmäiset pikkualut nousivat timjamiin jo torstaina ja nyt sunnuntaina myös pinaatti ja oregano ovat tupsahtaneet pinnalle.

Lastentarha

Istutusastia / -kenno oli tosi kätsä! Siinä on alempi osa, mihin voi lorauttaa kasteluveden ja mihin myös ylimääräinen vesi valuu. Ylemmässä kappaleessa ovat kennot, joissa kaikissa on reikä pohjassa veden ottoa ja valumista varten. Lisäksi kennoon kuuluu kansi. Pitääpä muistaa availla sitä sitten, kun beibit alkavat kasvaa, jotta he saavat myös happea. Täytin kennot taimimullalla ja kastelin sekä pohjan kautta, että kevyesti suihkupullolla suihkuttamalla.

Istutuskennooni pääsivät seuraavat beibit:

Basilika (Ocimum basilicum)

Basilika on minulle vanha tuttavuus, joka on menestynyt vaihtelevasti. :) Hyvin usein myös kaupan ruukut ovat kestäneet kuukausitolkulla. Jos istutat kaupan ruukun, varmista että juuret ovat valkoiset. Ei beiget, vaalean ruskeat tai ruskeat, vaan valkoiset!

Basilikan mahdollisuudet ruoanlaitossa ovat lähes rajattomat. En siis mene aiheeseen nyt syvemmälle (multaan vaan, hehheh).

Viime kesän yksilö plantaasilla

• Basilikan siemenet pääsivät noin 3 cm syvään multapeittoon. Tämän luin paketista, netti suositteli ohutta peittoa... Teinköhän oikean ratkaisun? Siemeniä lorahti kuhunkin kennoon sen verran, että kouliminen tullee tarpeesen.
• Siirrän nämä sitten ruukkuihin / avomaalle noin 20 cm taimivälein. 
• Basilika on hyvin kylmänarka, joten täytyy odotella kesäkuuta ennen ulospääsyä. Se tarvitseekin lämpimän ja suojaisan kasvupaikan.
• Liikaa kastelua tulisi välttää, ja mullan sekaan lannoitteeksi suositellaan kanankakkaa. Kuivumaankaan ei basilikaa saa päästää.
• Latvominen on tärkeää runsaan sadon saamiseksi. Basilika siis katkaistaan toisen lehtiparin yläpuolelta, jotta kasvupiste siirtyisi alemmas ja basilikasta tulisi tuuhea eikä vain korkea.
• Jos alalehdet kellastuvat, tulee basilikalle antaa typpipitoista lannoitetta (hmm... mistäköhän sitä luontaisesti saisi... :))

Pinaatti (Spinacia Oleracea)

En ole aiemmin viljellyt pinaattia. Why oh why?! Rakastan pinaattia. Yksi kahdesta lautaselleni kelpaavasta eineksestä on pakastettu pinaattikeitto (toinen on rusinallinen maksalaatikko).  Tänä vuonna korjaan virheeni.

Pinaatti on siis itseasiassa ruohokasveihin kuuluva vihannes. Ja ah! Pinaattia on olemassa myös lajike nimeltä Bordeaux! Mulla on jotain ihan tyhmää Campaniaa…  :) Pinaatissa on rautaa, vitamiineja ja kivennäisaineita, ja siinä on kalsiumia sitovaa oksaalihappoa.

• Kylvin siemenet noin 2 cm syvyyteen.
• Jos ja kun pinaatti pääsee ulos, valitaan aurinkoinen ja puolivarjoisa paikka (nää ohjeet on hei NIIN ristiriitaisia). 
• Jos siemenet kylvetään suoraan ulos, tehdään se mahdollisimman aikaisin keväällä multavaan, kevyehköön maahan. Kylvän ne siis toukokuussa! 
• Uusintakylvöjä voi tehdä alku- ja loppukesästä (ei keskikesällä, muuten kukkii)
• Pinaattia ei saa päästää kuivumaan eikä se tahdo voimakasta lannoitusta. 
• Kukinta heikentää lehtien laatua.
• Roger.

Timjami (Thymus vulgaris)

Monivuotinen timjami on Ranskan ja välimeren alueen keittiöistä tuttu lemppariyrttini! Ja Trivial Pursuitia varten fakta: hän on toiselta nimeltään tarha-ajuruoho. Timjamia voi käyttää kaikkeen haudutettavaan ruokaan ja esim. ratatouille ilman timjamia on kuin työ ilman stressiä - silkka mahdottomuus.

• Siemeniä ei peitetä, vaan minunkin reppanani nukkuvat aivan nakuna ilman peittoa
• Kylvö sisälle huhti-toukokuussa tai avomaalle tuoko-kesäkuun vaihteessa.
• Ulkona timjamille valitaan aurinkoinen, nopeasti lämpiävä, runsasravinteinen, kalkkipitoinen kasvupaikka. Taimiväli on se sama tuttu 20 cm.
• Maku on kuulemma hienoin karussa paikassa kasvaneella timjamilla. Eli vaikka kallionkolossa!
• Timjami talvehtii huonosti, mutta se voidaan talvettaa sisällä ruukussa valoisassa ja viileässä.

Korianteri (Coriandrum sativum)

Ah korianteri, tuo itäisten keittiöiden aarre. Yrtti, jota monet vihaavat ja useammat rakastavat. En ole koskaan kasvattanut korianteria ja aika harvoin teen itse korianterilla höystettyä ruokaa (wonder why), mutta aina riemuitsen siitä lautasellani! Kokeiluja korianterin parissa siis luvassa myöhemmin! 

• Siemenet saivat 1 cm multapeiton.
• Ulos korianteri kylvetään toukokuussa, kun yölämpötila on yli +7C
• Korianteri viihtyy valossa ja lämpimällä ja tyynellä kasvupaikalla. 
• Vaatii multavan ja vettä hyvin läpäisevän kasvualustan. Liiallista kastelua vältettävä. 
• Täysikasvuiset lehdet tulee poistaa säännöllisesti.
• Korianterista korjataan siemet vähän ennen kypsymistä, kuivataan ja säilötään tiiviisti. Lehtiä kerätään pitkin kesää. Molemmat on hyviä, mutta ihan eri käyttötarkoituksellisia!

Lisäksi testailen tänäkin vuonna Ikean valmisyrttejä! Nämä sitten ovat vinkeitä tapauksia. Jos joskus saan ihan oikeita ihmis-lapsukaisia, saavat he kaksi lelua: Rubikin kuution ja yrttipaketin.

Ja nykymaailmassa ihmiset saavat kaiken annettuna...

Persilja (Petroselinum crispum)

Vanha kunnon keittoyrtti, joka pääsi valikoimiin lähinnä ikonisen asemansa vuoksi. Hän ei nauti ruoanlaitossani kovin suurta suosiota, mutta näyttää nätiltä koristeena.

• Viihtyy ikkunalaudalla, mutta vaatii riittävästi kastelua, lannoitusta ja latvomista.
• Persilja tahtoo osittain varjoisen kasvupaikan. 
• Kasvualustaksi sopii hiekan, mullan ja turpeen seos, kunhan se on kostea.
• Lannoittamiseen sopii lanta! Hienoa, kävinkin viime kesänä keikalla ratsastustallini lantalalla.
• Jos persiljan lehdet kellastuvat, latvominen auttaa.

Oregano (Origanum vulgare)

Pizzamauste soveltuukin yhteen jos toiseen! Minun keittiössäni oregano on lunastanut paikkansa basilikan rinnalta. Triviaalifaktaa: hänen aliaksensa on mäkimeirami.

• Siemenet olisi voinut kylvää jo maaliskuussa, mutta myöhästyin hieman. Ehkä laitan kelmun kupin päälle, jotta kasvihuoneilmiö kiihtyy.
• Oreganon taimet eivät kestä pakkasta, joten ulos lapset pääsevät vasta toukokuussa.
• Parhaiten toimisi hieman hiekkaperäinen maaperä
• Oregano on monivuotinen kasvi, ja talvehtimisen pitäisi onnistua myös Suomessa. Toipumista autetaan leikkaamalla talven aikana lakastuneet varret leikataan keväällä noin 5 cm pituiseksi. 

Sitruunamelissa (Melissa officinalis)

Jälkkäriyrtti! Ihana raikastaja myös keitoissa ja kalan kanssa tietysti fantastinen! Ja tuoksuu ihanalle! Toimii siis myös parfyyminä.

• Sitruunamelissa kannattaa säilöä pakastamalla, sillä aromi katoaa kuivattaessa.
• Sitruunamelissa on myös kylmänarka, joten aurinkoinen paikka on hyvä valinta.
• Kasvupaikan suhteen sitruunamelissa ei muuten ole turhan kranttu.

Komea rivistö joutui suihkupullon uhriksi

Mutta avomaankurkku ja muut varhaisteininä ulos siirrettävät saavat yhä odottaa!

Kyllä vain! Grillikausi alkoi! Halloumitorni grillissä

Pääsiäinen on sitten iloista aikaa!

Normaalisti pääsiäisenä viipotamme pitkin auringon pehmittämiä rinteitä väistellen eteen tupsahtavia maalaikkuja ja kaikenmaailman amatöörejä. Tänä vuonna kuitenkin jouduimme jättämään vammojen takia laskettelut väliin ja vietimme perheen kesken mökkikauden avajaiset pohjoisessa Suomessa järven rannalla.

Olkoon tämä kirjoitus oodi Suomen hyytäville järville, jotka tarjoavat meille rajattomasti harrastusmahdollisuuksia ympäri vuoden. :)

Mökkireissullamme oli jäätävä tunnelma

Avantomme peittyi yli viiden sentin jääkerroksella joka yö. Jäiden hakkaaminen aamuauringossa oli hypnoottista touhua - eikä ihme, kun edessä kimaltelee luonnon timantteja.

Grillikausi avattiin lähinnä suoraviivaisen lihaisissa merkeissä. Muu ateriointi rajoittui pitkälti suklaamuniin ja karkkiin. On uskomatonta, kuinka monta kiloa kaislaa viisi ihmistä saa katoamaan.

Lihan ilot eivät tältä reissulta ansaitse paikkaa blogissa, mutta kerron sen sijaan yhden lempparikasvisresepteistäni, jota tällä kertaa ei valitettavasti toteutettu oman maan tuotoksista.

Halloumitorni grillissä

pari siivua kesäkurpitsaa
pari siivua tomaattia
valkosipulia
pari tuoretta basilikan lehteä (ei näy kuvassa)
halloumiviipale
suolaa ja pippuria

Itketä kesäkurpitsaviipaleita, eli ripottele niiden päälle suolaa ja pyyhi pinnalle kihonnut neste pois noin tunnin päästä. Pilko / murskaa valkosipulit. Kokoa aineksista torni siten, että kesäkurpitsat jäävät ylimmäksi ja alimmaksi. Rouhi väliin aina suolaa ja pippuria ja ripottele valkosipulia oman maun mukaan. Tornia voi jatkaa niin korkeaksi kuin haluaa! :)

Kääri koko komeus folioon ja grillaa miedohkolla lämmöllä parikymmentä minuuttia.
Pallogrillailussahan nämä lämpötilat eivät ole aina niin tarkat, joten kannattaa tarkkailla kypsymistä.



Ja takaisin mökkeilyn pariin!

Jälkiruoka piti sitten lihafiestan jälkeen ansaita.
Ruoansulatusta voikin harrastaa esimerkiksi äärimmäisen turhauttavalla suklaamunan etsinnällä.

Vinkki kuului: "Se on järven jäällä".

Järvi oli vajaa neliökilometri silkkaa aavaa hankea... Sieltähän se muna lopulta löytyi likeeltä vastarantaa moottorikelkkauralle haudattuna.

Juu-u! Se oli haudattu lähes kokonaan! Hieman vain oranssia pilkahti. Onneksi on hyvä vainu näissä vakavissa asioissa.

Sen jälkeen kun loputkin munat löytyivät niskasta kaulaliinan alta, kukkaruukusta sekä kiuaskivien seasta, oli avantouinnin vuoro!

Hrrrrr...

Ja kyllä! Kaiken tämän jälkeen aiemmin mainitsemani keksit maistuivat vieläkin maukkaimmilta... :)