tiistai 23. syyskuuta 2014

Lampaankääpä-ramenkeitto

(Vieläkään minulla ei ole uutta järkkäriä, joten kuvat on otettu kännykällä. Nyt on kuitenkin uusi kamera tilattu!) 

Voi että, nyt tuli herkkua! Mikä ihana makumatka Aasiaan näin suomalaisen sadonkorjuuajan keskellä.

Parasta ja hauskinta on se, että pääraaka-aineet löytyvät kotimetsästä.



Bongasin reseptin keittoon Maku-lehdestä (5/2014). Mutta tässä versiossa oli käytetty suppilovahveroita ja babypinaattia. Sienestyksen jumalat olivat minulle viime viikonloppuna suopeita, joten korvasin suppilovahverot lampaankäävillä ja babypinaatin viime kesänä poimitulla ja ryöpätyllä nokkosella. Mutta tulevaa talvea ajatellen; suppiksia löytyy aina kuivattuna ja nokkosta pakastettuna. Jes!


Lampaankääpä-ramenkeitto (2:lle)

Liemi:
6 dl vettä
1-1,5 rkl kanafondia
2 rkl hyvää soijakastiketta
1 tl palmusokeria
2 pieneksi pilkottua valkosipulinkynttä
pieni pala tuoretta inkivääriä

n. 4 kpl pienehköä lampaankääpää (reilu puoli litraa)
2 valkosipulinkynttä
loraus öljyä
loraus soijaa

kahden hengen annos japanilaisia nuudeleita
1 dl ryöpättyä ja silppuna tiivisti pakastettua nokkosta (tai pinaattia)
2 munaa kovaksi keitettynä
1 pieni sipuli
tuoretta minttua

Tee ensin liemi. Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna liemen kiehua viitisen minuuttia pienellä lämmöllä.

Keitä munat kypsiksi.

Viipaloi lampaankäävät ja sipuli. Murskaa vielä kaksi valkosipulinkynttä. Lämmitä loraus öljyä pannulla, lisää valkosipulit ja sienet. Paista, kunnes lähes kaikki neste on haihtunut. Käännä levy pois päältä ja lisää sipuliviipaleet pannun toiseen reunaan rauhassa hieman pehmenemään. Anna sienten kypsyä rauhassa loppuun ja sipuleiden hieman hikoilla.

Keitä nuudelit.

Kokoa annos. Nosta lautasen pohjalle kypsiä nuudeleita ja reilu hyppysellinen sulaa nokkossilppua. Nostele päälle pari reilua kauhallista kiehuvaa lientä. Lisää annoksen päälle sienet, sipulit ja kuoritut ja halkaistut kananmunat.

Tiputa päälle vielä tuoreita mintunlehtiä. Nauti herkku heti syömäpuikoilla (ja lusikalla). :)

lauantai 20. syyskuuta 2014

Ihanat omenasämpylät

(Yhä mennään ilman järkkäriä kännykkäkameran varassa. Jos sen ensi viikolla tilaisi... :))

"Taas kuljetaan metsään päin, syksy ja minä, mikä pari, valon lapset käsikkäin. Naa naaaa na na na na na na naaaaa..." :)

Yhä mennään ilman järkkäriä kännykkäkameran varassa. Jos sen ensi viikolla tilaisi... :)

En oikein tiedä, mistä megapositiviisuuteni tänä kauniina lauantaiaamuna johtuu. Okei onhan tässä paljon kaikkea kivaa luvassa; viikonloppu mieheni kanssa pihatöitä puuhastellen, illallinen ystävien kanssa, sieniretki huomenna... Ja sääkin on kaunis, aurinko kultaa keittiön ikkunasta näkyvän metsän aivan upeaan hehkuun. :)


Heräsin tänään hölmösti arkiaamuaikaan, eli klo 6:45, eikä unta enää kannattanut houkutella. What to do? No leipoa tietenkin! Jos nyt ehdin saada nämä sämpylät uunista ennen kun mieheni herää, on tehtävä onnistuneesti suoritettu.

Leipaisin lisäksi ihania omena-puolukkakeksejä jo toista kertaa tänä syksynä. En vain saa näistä tarpeeksi! Lisäksi levyllä kiehahtamistaan odottaa itse tehty jugurtti. Olen ylittänyt itseni. :)


Ihanat omenasämpylät (n. 18 kpl)

3 dl vettä
5-6 dl omenaraastetta
1pps kuivahiivaa
2,5 dl mysliä
1/2 dl vehnäleseitä
1,5 tl suolaa
1 tl siirappia
2 tl öljyä
7-8 dl sämpyläjauhoja

iso kourallinen kurpitsansiemeniä


Lämmitä vesi reilusti hiivan heräämislämpöön. Raasta omenat. Huomaa, että jos omenat ovat jääkaappikylmiä, tulee veden olla lämpimämpää.

Sekoita keskenään 1 dl jauhoja ja kuivahiiva. Yhdistä vesi, omenaraaste, jauho-hiivaseos ja suola.
Sekoita hyvin.

Lisää taikinaan myös vehnäleseet, mysli ja siirappi. Alusta jauhoja joukkoon hissukseen.

Lisää loppuvaiheessa myös pieni loraus öljyä. Vaivaa taikina hyvin. Taikina jää aika löysäksi, eli semmoista tyypillistä "limpunkimmoisaa" palloa et taikinasta saa. :)

Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi noin tunnin ajan.


Pyöräyttele kohonneesta taikinasta sämpylöitä. Ripottele ja hellästi painele päälle kurpitsansiemeniä


Paista 200-asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia sämpylöiden koosta riippuen.

Ja kuinkas sitten kävikään? Juuri kun toinen satsi sämpylöitä sujahti uuniin, kuului makkarin ovelta tuhinaa ja haukotuksensekainen "Huomenta, mikä ihana tuoksu!". Jes. :)




torstai 18. syyskuuta 2014

Sieni-päärynäpiirakka

Meille kävi vekkuli juttu. Nimittäin järkkärimme moskahti veneestä mereen.
"Hupsis", kuului mieheltäni hyväntuulisesti selkäni takaa. Kameran koloista valui ulos noin desilitra vettä.

Arvaatte oikein, kamera on entinen. Ja ennen kun uusi perheenjäsen pääsee kotiin, bloggaan kännykän kameralla! Näin ollen kuvanlaatu on vaihteleva.


Mikä lohduttaisi Nyytiä? No hyvä ruoka tietenkin. :) Onneksi kyseiseltä venereissulta tarttui haaviin kameran lisäksi sieniä, joista leipaisin ihanan mehevän ja täytteitä tursuilevan sieni-päärynäpiirakan.


En oikein löytänyt mitään inspiroivia piirakkaideoita ruokablogeista, -kirjoista tai säilömistäni resepteistä, joten taktiikaksi piti ottaa vanha kunnon "mitä kaapissa on". Päärynöitä! Ihanaa! Fetajuustoa, vielä parempaa!

Ja tästä se idea sitten lähti. :)


Piirakka oli sekä minun että muiden syöjien makuun. Tästä tulee uusi syysklassikkoni. Vaniljateetä, sienipiirakkaa ja hyvää seuraa - täydellinen iltahetki.


Sieni-päärynäpiirakka

75 g margariinia
3 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
1 tl leivinjauhetta
0,5 dl vettä

n. 200 g haperoita
2 sipulia
3 isoa valkosipulinkynttä
3 siivua pekonia
1 päärynä
1 dl fetajuustoa
reilusti tuoretta orgeanoa

2 dl ruokakermaa
2 munaa
suolaa
pippuria


Tee ensin täyte. Putsaa ja pilko sienet. Pilko myös sipulit ja hienonna valkosipulinkynsi. Pieni pekoni.

Laita pannulle sipulit, valkosipulit ja pekonit. Kuullota sipuleita tovi pekonin rasvassa. Jos meinaa tarttua, lisää pannulle loraus öljyä.
Lisää muutaman minuutin päästä sienet, paista seos kypsäksi. Lisää tuoretta oreganoa.

Anna seoksen jäähtyä ja tee sillä välin taikina.

Taikina on helppo tehdä vain yhdistämällä kaikki muut aineet paitsi vesi keskenään. Sekoita hyvin. Lisää vesi ja sekoita.

Voitele ja jauhota piirakkavuoka. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Reunat saavat olla aika korkeat, sillä täytettä on paljon.

Nosta vuoka n. tunniksi jääkaappiin lepäämään.

Pilko päärynät ja ripottele ne jäähtyneen pohjan päälle.


Kaada täyte päärynöiden päälle ja levitä tasaisesti.


Ripottele päälle vielä fetajuustot.


Tee kerma-seos yhdistämällä kerma, munat ja mausteet. Sekoita hyvin.
Kaada seos tasaisesti piirakan päälle.


Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa n. 35 minuuttia. Täytettä on aika paksusti, joten pidä huoli että pohja paistuu kunnolla, mutta että pinta ei ota liikaa väriä. Jos 35 minuutin päästä pinta on jo ruskettunut, laske lämpö 175 asteeseen, mutta pidä piirakka uunissa vielä 10 minuuttia. Jos väriä ei vielä ole liiaksi tullut, pidä lämpö 200-asteessa ja paista piirasta vielä 10 minuuttia.

Voit jättää piirakan vielä uunin jälkilämpöön oleilemaan.

Nauti syystunnelmissa. :)




lauantai 13. syyskuuta 2014

Gourmetruokaa vaelluksella

Yksi vaelluksen parhaista puolista on ruoka. Ja vaelluksella kaikki ruoka maistuu parhaalta.

Ruoat rytmittävät päivää, ja edessä odottavaa taukoherkkua, lounasta tai iltaruokaa tunnelmoi vähän väliä. :) Huomattavasti pussipastoja parempi vaihtoehto on nähdä hieman suunnitteluvaivaa ja kokata itse. Kun kaikki on hyvin laskettu ja pakattu, on ruoan valmistus vaivatonta ja lopputulos palkitsee tuhatkertaisesti.


Okei, täytyy kyllä myöntää, että ehkä kuitenkin vaelluksella parasta ovat maisemat ja uskomaton luonnon jylhyys.


Vai olisiko vaelluksella sittenkin parasta tietty autuus, onnellisuus ja rauhallisuus? Olo on jotenkin selkeä. Jos jossain saa ajatuksensa korkealentoiseksi, pohdintansa syvälliseksi ja näkökulmansa uudeksi, niin tunturissa.

Miten horisonttiin voikaan tuijottaa niin pitkään ja huolella? Miten auringonlasku tuokaan luonnosta esiin aivan uudet sävyt? Mikä onni, että maailmasta löytyy tämmöisiä paikkoja. Mikä onni, että minulla on mahdollisuus olla täällä nyt. Mikä onni, että rakkaat ihmiset ovat täällä minun kanssani.


Takaisin maanpinnalle ja takaisin ruokaan.

Tässä muutamia viime kesän Marsfjället-vaelluksemme parhaita herkkuja. Annokset on mitoituettu kolmelle nälkäiselle vaeltajalle. Reissumme oli rankka; nousuja oli paljon, uskomattoman kuuma ja upea keli otti koville, päivämatkat olivat pitkiä. 

Kokeneet vaeltajat osaavat varmasti fiksata määrät itselleen sopiviksi, mutta jos et ole tottunut laskemaan riisinkulutustasi, tässä hyvää osviittaa. :)

Ja muista tietysti lisäksi pakata mukaan ihan hirveä kasa suklaata, rusinoita, suolaisia pähkinöitä ja muuta hyvää.


Tonnikalaherkku

1 prk tonnikalaa
1 tlk simpukoita (tai toinen tonnikalatölkki)
1 pss valmista wok-kastiketta (esim Phad Thai)
1/2 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 dl pikariisiä
n. 4 dl vettä

Pilko sipuli ja valkosipuli. Mittaa vesi kattilaan. Keitä riisi yhdessä sipuleiden ja valkosipuleiden kanssa valmiiksi. Lisää tonnikala, simpukat ja kastike.

Nauti, sillä tämä on hyvää!!


Bolognese

n. 2 dl kuivattua soijarouhetta
n. 2 dl vettä
1 purkki / tölkki tomaattimurskaa
n. 300 g pastaa / spaghettia
vettä keittämiseen
pari valkosipulinkynttä
1/2 sipuli
kuivia aurinkokuivattuja tomaatteja (ei öljyssä säilöttyjä)
1 pss kuivattuja sieniä

Tee ensin kastike. Keittele soijarouhetta vedessä tovi. Lisää tomaattimurska, pilkotut sipuli ja valkosipuli. Keittele, kunnes soijarouhe on kypsää. Lisää myös aurinkokuivatut tomaatit ja sienet.


Keitä pasta. Yhdistä. Nauti, sillä tämä poistaa auringonpistoksen ja uupumuksen oireet. :)




Tonnikalaherkku no 2.

2 tlk tonnikalaa
tuoreita papuja
2 valkosipulinkynttä
n. 3 cm pätkä tuoretta inkivääriä
1 pss wok-kastiketta (esim. Phad Thai)
1/2 sipuli
loraus öljyä
1 pss kuivattuja sieniä
n. 3 dl pikariisiä
n. 5 dl vettä

Kiehuta vesi ja keitä riisit kypsiksi. Pilko sillä välin sipuli, valkosipuli ja inkivääri. Kuullota sipuleita ja inkivääriä pieni tovi öljyssä. 

Huuhtele pavut ja leikkaa niistä päät pois. Kun riisi on valmista, yhdistä kaikki aineet.

Nauti, sillä tämä ateria kruunaa reissusi. :)

Rapeassa 1000 metrissä voi olla näinkin kuuma.

Lounas on the go

Näkkäriä
Ruotsin ihanuutta, tuubijuustoa!
maapähkinävoita
salamimakkaraa
pussikeittoja, kuppikuumaa, misokeittoa

Nauti haluamassasi järjestyksessä, kokoonpanossa ja muodossa. 



Aamiaispuuro

5 dl kaurahiutaleita
reilu 1 l vettä
suolaa
pähkinämix (eri pähkinöitä, kurpitsansiemeniä, auringonkukansiemeniä)
kuivattuja omenoita
(rusinoita)
kanelia
n. 1/2 dl maitojauhetta

Keitä puuro valmiiksi. Mausta suolalla. Lisää maitojauhe ja sekoita hyvin. Lisää vielä pähkinämixiä, kuivattuja omenoita (ja rusinoita), mausta kanelilla.

Nauti, sillä tämä ateria saa päiväsi käyntiin. 

Ja sitten taas matkaan!


Jos ennen nukkumaanmenoa jaksat venytellä, on seuraava aamu huomattavasti mukavampi. Kyllä näissä maisemissa joogaa hetken jos toisenkin. Voi miten yhä vieläkin kotikoneella voin aistia sen hyvän olon ja rauhan tunteen, mikä tuona hetkenä vallitsi...







Ei aamu voi olla paha, jos teltan oven läpi näyttää tältä.


Seuraavaa reissua suunnitellessa... :)





sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Valkosipulin kasvatus ja kasvimaan syystöitä

Nyt minulle saattaa - ja saa - nauraa kaikki kokeneet valkosipulinkasvattajat. Mutta puolustuksekseni voin sanoa, että EN VAIN TIENNYT! :D Kukaan ei kertonut! :D 

Saadessani valkosipulin alut sain ohjeeksi turkulaisen rempseään tapaan "Juu lyöt ne sinne maahan vaan", ja sitten puhuttiinkin jo jostain muusta.


Eli vasta tänä vuonna minulle valkeni, että valkosipulit on koukittava maasta ylös, kuivatettava ja istutettava takaisin. Eh… Maasta löytyi muutama melkoisen kookas yksinkyntinen jötkäle. Ne kun ovat siellä nyt kolme - neljä vuotta pötkötelleet.

Eli maastavedon (heh heh) pointti on siis se, että sipuli alkaa kertaantumaan. No niin, ensimmäistä kertaa tänä vuonna tehdään tämä siis oikein. Olen kyllä näitä aiemmin syönyt, mutta monen vuoden hauduttelun jälkeen. :D

Näin olen nyt oppinut. Siinä vaiheessa, kun valkosipulin varren alimmat lehdet ovat kellastuneet (elokuun lopussa - syyskuun puolivälissä), nostetaan sipulit ylös maasta.


Ne pestään ja niiden annetaan kuivahtaa ilmavassa ja aurinkoisessa paikassa. Varsi katkaistaan n. 3 cm sipulin yläpuolelta ja kuivahtaneet juuret leikataan lyhyiksi.

Ja taas kuivatellaan sipuleita lämpimässä ja ilmavassa paikassa. Ne saavat kuivua kuukaudenkin päivät, jonko jälkeen ne tuikataan takaisin maahan lokakuussa ennen maan jäätymistä. Jännittävää!

Istutussyvyys on noin 5 - 7 cm ja kantapuoli pitää muistaa laittaa alaspäin.
Eikä tietenkään kaikkia tarvitse istuttaa. Ota käyttöön ne, jotka mielestäsi ovat nyt valmiita.


Otin myös varret talteen. Hauduttelen niitä padoissa ja keitoissa ja poimin pois ennen tarjoamista. Niistä tulee mieto valkosipulin aromi.


Niin ja entäs valkosipulin varren päässä killuva kukkasipuli? No hänetkin kuivataan, ja jokaisen yksittäisen siemenen voi istuttaa samalla sipuleiden kanssa. Niistä alkaa pikkuhiljaa kasvamaan uusi valkosipuli.


Muitakin syksyyn valmistavia hommeleita on jo tullut tehtyä. Porkkanat ovat kypsyneet, joskin ne ovat tänä vuonna ihan superpieniä. En varmaan ole harventanut tarpeeksi kesemmällä. Mutta ai miten hyviä nämä ovat. Kyllä kalpenevat kaupan yksilöt makeudessa.


Ja miten ihana näitä onkaan popsia työpäivän lomassa. Tai paistaa nopeati pannulla pienen vihreän varren kera. Koko lautanen kaunistuu. Jätän vielä osan kasvamaan ja poimin vasta ihan syksyn lopulla. Jos vaikka tukevoituisivat vähän.


Korjasin myös valtavan minttupuskan talteen. Irrottelin lehdet ja niputin ne pakastepusseihin. Sitten vain lituskat pakastimeen kreikkalaisia ruokia, jätskiannoksia ja leivonnaisia odottelemaan.

Mintun varretkin otin talteen. Ajattelin kuivata ja hienontaa ne ja käyttää lisämakuna padoissa ja keitoissa. Vahva minttu on niin voimakkaan makuinen, että varmaan näistäkin iloa irtoaa. Ja keittiöni näyttää nyt ihan eteläranskalaiselta, kun lilana kukkiva yrttikimppu roikkuu seinällä. J


Nyt oli myös aika tallettaa kuivahtaneet korianterinsiemenet.


Annan suurimman osan siemenistä tippua maahan ensi vuotta odottamaan. Loput siement rapistelin varsista talteen. Kuivattelen ne, talletan ensi vuotta varten, ja keväällä isken multaan.


Semmoisia töitä tällä kertaa. Tähän kun lisää loputtoman sienisafarin, puolukoiden noukkimisen ja muun metsäfiilistelyn, niin onnellisuuden palaset ovat aika hyvin kohdallaan. J


Ja voi näitä iltoja, auringonlaskuja ja kuutamoita...