Valkosipulin kasvatus ja kasvimaan syystöitä

Nyt minulle saattaa - ja saa - nauraa kaikki kokeneet valkosipulinkasvattajat. Mutta puolustuksekseni voin sanoa, että EN VAIN TIENNYT! :D Kukaan ei kertonut! :D 

Saadessani valkosipulin alut sain ohjeeksi turkulaisen rempseään tapaan "Juu lyöt ne sinne maahan vaan", ja sitten puhuttiinkin jo jostain muusta.

Eli vasta tänä vuonna minulle valkeni, että valkosipulit on koukittava maasta ylös, kuivatettava ja istutettava takaisin. Eh… Maasta löytyi muutama melkoisen kookas yksinkyntinen jötkäle. Ne kun ovat siellä nyt kolme - neljä vuotta pötkötelleet.

Eli maastavedon (heh heh) pointti on siis se, että sipuli alkaa kertaantumaan. No niin, ensimmäistä kertaa tänä vuonna tehdään tämä siis oikein. Olen kyllä näitä aiemmin syönyt, mutta monen vuoden hauduttelun jälkeen. :D

Näin olen nyt oppinut. Siinä vaiheessa, kun valkosipulin varren alimmat lehdet ovat kellastuneet (elokuun lopussa - syyskuun puolivälissä), nostetaan sipulit ylös maasta.

Ne pestään ja niiden annetaan kuivahtaa ilmavassa ja aurinkoisessa paikassa. Varsi katkaistaan n. 3 cm sipulin yläpuolelta ja kuivahtaneet juuret leikataan lyhyiksi.

Ja taas kuivatellaan sipuleita lämpimässä ja ilmavassa paikassa. Ne saavat kuivua kuukaudenkin päivät, jonko jälkeen ne tuikataan takaisin maahan lokakuussa ennen maan jäätymistä. Jännittävää!

Istutussyvyys on noin 5 - 7 cm ja kantapuoli pitää muistaa laittaa alaspäin.

Eikä tietenkään kaikkia tarvitse istuttaa. Ota käyttöön ne, jotka mielestäsi ovat nyt valmiita.

Otin myös varret talteen. Hauduttelen niitä padoissa ja keitoissa ja poimin pois ennen tarjoamista. Niistä tulee mieto valkosipulin aromi.

Niin ja entäs valkosipulin varren päässä killuva kukkasipuli? No hänetkin kuivataan, ja jokaisen yksittäisen siemenen voi istuttaa samalla sipuleiden kanssa. Niistä alkaa pikkuhiljaa kasvamaan uusi valkosipuli.

Muitakin syksyyn valmistavia hommeleita on jo tullut tehtyä. Porkkanat ovat kypsyneet, joskin ne ovat tänä vuonna ihan superpieniä. En varmaan ole harventanut tarpeeksi kesemmällä. Mutta ai miten hyviä nämä ovat. Kyllä kalpenevat kaupan yksilöt makeudessa.

Ja miten ihana näitä onkaan popsia työpäivän lomassa. Tai paistaa nopeati pannulla pienen vihreän varren kera. Koko lautanen kaunistuu. Jätän vielä osan kasvamaan ja poimin vasta ihan syksyn lopulla. Jos vaikka tukevoituisivat vähän.

Korjasin myös valtavan minttupuskan talteen. Irrottelin lehdet ja niputin ne pakastepusseihin. Sitten vain lituskat pakastimeen kreikkalaisia ruokia, jätskiannoksia ja leivonnaisia odottelemaan.

Mintun varretkin otin talteen. Ajattelin kuivata ja hienontaa ne ja käyttää lisämakuna padoissa ja keitoissa. Vahva minttu on niin voimakkaan makuinen, että varmaan näistäkin iloa irtoaa. Ja keittiöni näyttää nyt ihan eteläranskalaiselta, kun lilana kukkiva yrttikimppu roikkuu seinällä. J

Nyt oli myös aika tallettaa kuivahtaneet korianterinsiemenet.

Annan suurimman osan siemenistä tippua maahan ensi vuotta odottamaan. Loput siement rapistelin varsista talteen. Kuivattelen ne, talletan ensi vuotta varten, ja keväällä isken multaan.

Semmoisia töitä tällä kertaa. Tähän kun lisää loputtoman sienisafarin, puolukoiden noukkimisen ja muun metsäfiilistelyn, niin onnellisuuden palaset ovat aika hyvin kohdallaan. J

Ja voi näitä iltoja, auringonlaskuja ja kuutamoita...