Pähkinä-vuohenjuusto-omenapalat

Omena-aika on paras aika.

Voin ympäri vuoden popsia helposti neljä-viisi isoa omenaa päivässä ja jos satun saamaan suomalaista satoa käsiini katoaa viimeinenkin kohtuuden ripe. :)

Kuten jo tuossa aiemmin kertoilin, osallistuin veljeni häiden ruoanlaittourakkaan. Yhtenä toiveena oli vähän cocktailpalan tyylinen kasvisruokavalioon sopiva herkku. Koska määrä tulisi olemaan suuri, päädyin mahdollisimman helppoon ratkaisuun: valmis taikina ja hyvät ja yksinkertaiset raaka-aineet. Sekä tietysti hyvä säilyvyys ja kuljetettavuus, jottei hääaamuna voi rauhassa keskittyä stressaamaan kampauksen onnistumisesta.

Nämä palat täyttivät kaikki yllämainitut kriteerit. Ja kutkuttivat ainakin meikäläisen makuhermoja. Taisi niistä joku muukin tykätä. :)

Pähkinä-vuohenjuusto-omenapalat (24 pientä)

1 pkt voitaikinalevyjä
pari-kolme omenaa
1 pkt (200 g) vuohenjuustoa
n. 1 dl pähkinöitä

Anna voitaikinalevyjen sulaa.

Valmistele sillä välin muut aineet. Kuori halutessasi omenat ja viipaloi ne ohuiksi viipaleiksi. Rouhi pähkinät morttelissa tai veitsellä karkeaksi rouheeksi.

Leikkaa voitaikinalevyt osiin. Jos teet pieniä palasia, jaa kukin levy neljään osaan, ronskimpaa menoa varten puolita levyt.

Levitä kullekin taikinanpalaselle kaksi - kolme omenasiivua. Leikkaa päälle pala vuohenjuustoa.

Ripottele päälle vielä pähkinärouhetta.

Paista palasia 200-asteisessa uunissa n. 12 - 15 minuuttia, kunnes taikina ja juusto ovat saanee hieman väriä.

Anna palojen hieman jäähtyä ennen ensipuraisua. :)
Palaset säilyvät monta päivää ja ovat erinomaisia myös kylminä.

Parsaa, hollandaisekastike ja kukonpojansydämiä

Kevät kevät kevät!!!

Pusikoissa, rinnassa, lintujen pesissä, pientareilla, lautasella, KAIKKIALLA!!

Tämä viikonloppu on ollut täydellinen, erityisesti kulinaristisella rintamalla. On ollut samppanjaa, parsaa, ostereita Streat Helsingissä, loistavaa tuliaisvalkoviiniä, hyviä sipsejä, amerikkalaisia pannukakkuja, broilerinmaksasalaattia. Ja onnistunut ensiyritys hollandaisekastikkeelle. :D

Mutta mikä oikein on ero bearnaise- ja hollandaisekastikkeen välillä? Molemmat ovat keltaisia, muna- ja voipohjaisia kuohkeita ja maukkaita kastikkeita.

Hollandaiseen tulee sitruunamehua, bearnaiseen ei. Bearnaisekastikkeessa liemi keitetään yleensä sipulin ja yrttien, kuten rakuunan kera. Sattumat kuitenkin siivilöidään pois, joskin yrttisilppua voidaan myös jättää tarjottavaan kastikkeeseen.

Tulppaanien ohella yksi minulle rakkaimmista kevään merkeistä on kauppoihin tupsahteleva tuore parsa. 

Rakastan parsarisottoa, parsaa hienostelevana alkupalana, grillattuna tai osana salaattia. Mutta ehdottomasti parhaimmillaan se on mielestäni rapsakaksi keitettynä, suolalla maustettuna. 

Nyt halusin selättää klassikon ja valmistaa parsaa hollandaise. Ihanan raikas ja sitruunainen kastike sopi täydellisesti yhteen myös paistettujen kukonpojansydämien kera. Sitruunan happo taittoi mehevän lihan maun juuri sopivasti. 

Hollandaisekastike (2-4:lle)

1/4 dl vettä
1/2 rkl valkoviinietikkaa
2 kananmunankeltuaista
100 g voita
1 rkl sitruunan mehua
himalajansuolaa tai muuta hyvää suolaa


Viritä vesihaude. Laske alempaan kattilaan hieman vettä pohjalle ja nosta toinen kattila päälle. Veden pinnan ei tule koske ylemmän kattilan pohjaan. Kuumenna vesi kiehuvaksi.

Kaada päällimmäiseen kattilaan vesi, etikka ja keltuaiset. Sekoita hyvin.

Kypsennä kastiketta vesihauteessa viitisen minuuttia koko ajan sekoittaen, kunnes kastike paksuuntuu. Sulata sillä välin voi esim. mikrossa.

Nosta kattila pois vesihauteesta ja lisää voisula ohuena nauhana joukkoon. Sekoita todella hyvin.

Lisää myös sitruunan mehu ja suola. Maistele suolan maku kohdalleen. 

Jos tykkäät vähemmän sitruunaisesta kastikkeesta, laita hieman vähemmän sitruunamehua.

Nauti keitetyn parsan ja paistettujen kukonpojansydämien kera. Ja lisukkeeksi maailman parhaita pannuperunoita.

Hollandaisekastike sopii erinomaisesti yhteen myös vaalean kalan kanssa.

Entä se loistava valkoviini? Tarapaca Gran Reserva Chardonnay 2006... Taivaallista... :)

Jauheliha-ratatouillevuoka ja täydelliset pannuperunat

Onnea on kevään ensimmäiset parsat, ruissipsit ja samppanja. (Eli iltapala, joka ei päätynyt kuviin asti. :))

Onnea on myös parissa tunnissa sulanut 15 cm lunta, kauniisti kuivuneet tulppaanit ja ihanan raukea olo piiitkän työviikon jälkeen. Onnea on perjantai. 

Ja onnea on hyvä ruoka. :)

Minun oli vaikea keksiä nimeä tälle hihasta vedetylle herkulle. Se lainasi reilusti makuja ja tunnelmaa ratatouillesta, mutta sisälsi lihaa, eikä kyllä oikein henkinyt ranskalaista keittiötäkään... No ehkä vähän välimerellistä tunnelmaa.

Mutta nimistä viis - jauheliha-ratatouillevuoka kuvaa tätä ateriaa parhaiten. Ja vielä mahtavammaksi aterian kruunaa mieheni pyöräyttämät täydelliset pannuperunat ja Petit Chablis -valkoviini.

Bon appétit et bon week-end!

Jauheliha-ratatouillevuoka (2:lle)

200 g jauhelihaa
pieni loraus öljyä
1 keskikokoinen kesäkurpitsa
2 tomaattia
2 isoa valkosipulinkynttä
n. 1 dl oliiveja
iso kourallinen tai kaksi tuoretta basilikaa
suolaa
pippuria
muutama viipale suosikkijuustoasi, ei liian kevyttä, jotta sulaa kauniisti


Paista jauheliha kypsäksi pannulla. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla.
Viipaloi kesäkurpitsa n. 1/2 - 1 cm paksuiksi viipaleiksi. Suolaa ne kevyesti.

Viipaloi myös tomaatit ja murskaa valkosipulit. Pilko oliivit puoliksi.

Öljyä vuoka tai vuoat oliiviöljyllä.

Kokoa annos. Laita pohjalle kerros kesäkurpitsaviipaleita, joiden päälle n. puolet jauhelihasta.

Kerrosta seuraavaksi päälle tomaattiviipaleet, valkosipuli, oliivit ja osa basilikasta. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Sirottele päälle vielä loput jauhelihat.

Laita päällimmäiseksi kerrokseksi kesäkurpitsaviipaleita siten, että vuoka peittyy. Viipaloi päälle juustoa.

Paista 200-asteisessa uunissa n. 20 - 25 minuuttia, kunnes juusto sopivasti hieman ruskettuu. Valmista sillävälin perunat.

Tarjoa esim. pannuperunoiden kera.

Täydelliset pannuperunat (2:lle)

n. 5 perunaa
1-2 rkl öljyä
himalajan suolaa
pippuria


Viipaloi perunat ohuiksi lohkoiksi. Lämmitä öljy pannulla. Kumoa perunalohkot pannulle ja paista kannen alla. Pannu saa olla aika kuuma. Kääntele perunoita harvakseltaan, että ne saavat kunnolla paistopintaa. Kaada kanteen tiivistynyt neste lavuaariin, älä pannulle. Paistele perunoita kunnes ne ovat kypsiä, n. 15 - 20 minuuttia.
Suolaa ja pippuroi.

Flan pâtissier traditionnel

Olen frankofiili. 

Omistan viisi baskeria, puhun ranskaa, visiteeraan Pariisissa aina kuin mahdollista, olen asunut Champagnen alueella kaupungissa, jonka ydinkeskustan asemakaava on samppanjakorkin muotoinen, rakastan kokata ja syödä ranskalaista ruokaa, puhun käsilläni ja kehollani, nautin eniten ranskalaisista viineistä ja jonain kauniina päivänä aion kasvattaa bébén.

Olen myös syönyt elämäni parhaan leivonnaisen Pariisissa maan tunnetuimmassa boulangeriessa. Ja käyttänyt sen jälkeen melkoisen monta tuntia, yritystä ja vuotta reseptin selvittämiseen. 

Et maintenant je suis préte.

Flan pâtissier traditionnel on suomeksi ehkä lähinnä "ranskalainen vaniljainen maitokiisselipiiras".

Kaiken pahan alku ja juuri oli tämän kuuluisan leipomon, Poilânen "kakunpala", jonka nautimme mieheni kanssa toukokuussa 2010 Saint-Germain-des-Présissä. Rakkaus leimahti ja vakuutti jopa ei-niin-leivonnaisten-perään-olevan naisen. 

Kotiin palattuani aloitin reseptin kehittelyn, en edes tiennyt k.o. leivonnaisen nimeä, sillä mieheni oli ostanut sen odotellessani ulkopuolella. Lähdin siis ihan nollasta googlailemaan ja tutkimaan ranskalaisia leivonnaisia. Ensimmäiset yritykset menivätkin ihan pannukakkupuolelle... Olin ihan väärillä linjoilla, flan naturel -linjoilla.

Marraskuussa 2011 palasin jälleen Pariisiin. Tällä kertaa hyvän ystäväni kera. Joulushoppailuiden ja Bordeaux-viinien lomassa kiikutin ystäväni myös Poilânen leipomoon. Ja kah, jälleen edessäni maailman paras flan. Hautasin kaunani kyseistä leipomusta kohtaan ja ostin palan. Rakkauteni leimahti jälleen. Siinä tuulisen viileällä puiston penkillä oli vain minä ja flan. Todellinen pariisilainen rakkaustarina.

Ja taas kotona reseptin kimppuun, mutta sepä ei ihan niin helposti selvinnytkään...

Flanissa on iki-ihana vaniljan aromi... <3

Käytin taas tunteja googlaillen eri reseptejä ja ohjeita. Tapaninpäivänä rohkaistuin kokeilemaan leipomista. Lopputulos oli melko hyvä, saartorengas alkoi jo kiristyä. Täyte oli kuitenkin hieman kokkareista ja muiden jouluherkkujen täyttämä yleisö ei hihkunut riemusta. Lannistuin taas.

Uutena vuotena pidimme samaisen pariisiystäväni luona ranskalaisen illanvieton ja päätin tehdä flanin jälkiruoaksi. Tällä kertaa tulos oli parempi, mutta ei vieläkään hyvä! Täyte oli melko paksu ja yleisö olisi toivonut makeampaa flania. Puuh...

Testiversioita...

Kaikkien näiden yritysten välissä olin testaillut myös erilaisia taikinamalleja. Joissain ohjeissa pohjaa esipaistettiin, toisissa ei. Ja pâte brisée -taikinastakin tuntui olevan sata eri versiota maailmalla...

Joissain ohjeissa neuvottiin nostamaan reunat reippaasti vuoan reunojen yli ja leikkaamaan ne kypsänä pois. Kuten siis yllä olevassa kuvassa. Lopputulos oli kuitenkin kovin epäsiisti. En suosittele.

Olin viime viikkonloppuna taas Pariisissa, ja kaupungin je-ne-sais-quoi:sta innostuneena päätin taas lähteä flanin reseptiikan kimppuun.

Kyllä, vihdoin onnistuin (kahden testiversion jälkeen)!
Ja lopullisessa "onnistumisreseptissäni" on näin kauniit reunat! Jee!

Flan pâtissierissä on kyllä vielä vaikka kuinka paljon mystiikkaa... :) Pinnan tulisi olla sopivasti paahtunut, itse asiassa aika tumma. Joskus saan sen aikaiseksi, toisinaan en. Vaikka pinta tummuu reippaasti, kuten alla olevassa kuvassa, ei maku muutu kuitenkaan palaneeksi. Älä siis säikähdä. :)

Mutta entä sitten tämä ruttuisuus? Miksi versiot ovat näin eri näköisiä! Ruttuinen versio on ollut yön yli jääkaapissa oleentumassa. And this is what happened... :D

Mutta eipä tämäkään haittaa, sillä ruttuisia ovat myös monet "oikeat versiot". Uskon, että Poîlanen alkuperäinen leivos ei ollut ihan näin kurttuinen, koska siinä oli käytetty enemmän maissitärkkelystä, tai jollain muulla keinolla tehty töpäkämpi seos.

Jos haluat oikein kovan flanin, laita siis 6 rkl maissitärkkelystä.  Saattaa myös olla, että Poîlanen uunit ovat aavistuksen ammattimaisempia kuin minun.

Joudut siis tekemään trade-offin, jos odotat ja annat flanin hyytyä kunnolla, on lopputulos kurttuinen,mutta toisaalta leikkauspinnasta tulee suorempi, kun sisu ei ole niin pehmeä. Teit miten teit, maku on loistava. :)

Flan Pâtissier traditionnel 

Pohja:

75 g voita

2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl vettä

ripaus suolaa

Täyte:

1 l maitoa

5 - 6 rkl maissitärkkelystä 

1,5 dl sokeria

2 munaa

1 tl vaniljasokeria

(1 vaniljatanko)

Nypi voi jauhoihin ja ripauta suolaa sekaan. Lisää vesi nopeasti sekoittaen. Kääräise taikina kelmuun ja laita vähintään puoleksi tunniksi jääkaappiin (tai vaikka yön yli, jos haluat valmistella hyvissä ajoin).

Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja sudi vuoan reunat kevyesti rypsiöljyllä. Kauli taikina mahdollisimma ohueksi levyksi. Taikina on onneksi helposti käsiteltävää, joten se tuskin repeää.

Leikkaa taikinasta n. 4 cm korkea suikale ja painele se vuoan reunoille. Taikinan ei tarvitse olla kuin noin 2 cm korkealla. Täytteen pinta saakin nousta sen yli. Leikkaa taikinasta myös suunnilleen pohjan kokoinen ympyrä ja nosta se vuoan pohjalle. Painele saumat umpeen ja paikkaa mahdolliset pienet kolot. Leikkaa myös pois ylimääräiset taikinat. Haluat pohjasta mahdollisimman ohuen.

(Joissain resepteissä sanotaan, että reunat voivat nousta reippaasti täytteen pintaa korkeammalle, ja vaikka vuoan reunojenkin yli, ja että ne leikataan sitten kypsänä pois. Testasin tätä taktiikkaa aiemmin, mutta lopputulos oli kovin epäsiisti. En suosittele.)

Taikinaa jää todennäköisesti yli, mutta ei hätää, voit tehdä siitä vaikka iltapalakeksejä.

Valmista täyte.

Ota noin desi maitoa sivuun ja liuota siihen maissitärkkelys. Laita uuni lämpenemään 180 C. Älä käytä kiertoilmaa.

Kaada loppu maito ja sokerit kattilaan. Halkaise vaniljatanko kahtia, kaavi siemenet kuorista ja tipauta sekä siemenet että kuoret maitoon.

Sekoita mukaan myös munat ja sekoita seos reippaasti tasaiseksi. (Tässä vaiheessa muutamia munakökkäreitä vielä kelluu pinnalla, mutta ne katoavat seoksen lämmetessä ja sekoittuessa.) Lämmitä seos kiehuvaksi koko ajan sekoittaen ja anna sen porista hiljakseen pari minuuttia.

Kun seos kattilassa muuttuu tasaväriseksi ja paksuuntuu ihan aavistuksen, kaada maissitärkkelys ohuena nauhana kattilaan samalla vimmatusten vispaten (ihan käsivispilällä kuitenkin). Vatkaa reippaasti, sillä seos suurustuu nopeasti ja kokkareita muodostuu, jos et ole valppaana.

Jatka sekoittamista, pienennä levyn lämpö ihan pienelle, ja anna vielä muutaman kuplan porista pintaan.

Kaada seos vuokaan. Jos kattilastasi on vaikea kaataa, ja näyttää siltä, että seos tulee liian suurella vauhdilla ja voimalla ulos, kaada se ensin esim. muoviseen nokkakannuun, josta se on helppo lorottaa täytteen päälle. Varmista, että pinta on tasainen

Nosta flan uuniin ja paista keskitasolla 180 asteessa noin 40 minuuttia, kunnes pinta saa kivasti väriä.
Älä käytä kiertoilmaa, sillä puhaltava ilma nostaa flanin pinnan turhan paljon kuprulle. Oma uunini tekee tätä riittävästi jo normi-käytölläkin... Uudet uunit... :)

Jos täytteesi ei saa väriä 40 minuutin aikana, nosta se hetkeksi ylemmälle tasolle. Vahdi vieressä, sillä pinta voi tummua salakavalan nopeasti!

Nosta valmis flan uunista ja anna sen jäähtyä rauhassa irtopohjavuoassa. 

Täyte todennäköisesti tarrautuu paikoittain vuoan reunoihin kiinni, irrottele se varovasti veitsellä. 

Anna flanin jäähtyä kunnolla ennen tarjoamista. Jos kestät kurttuja, niin anna flanin odottaa yön yli tarjoilua. :)

Jee jee jee!! Montakohan eri testiversiota tein? Ehkä noin seitsemän. :D Ja tässä ollaan! Hip hei!!

Ja tämä on muuten sitten mielestäni maailman paras leivonnainen.

Välimerellinen kana-katkarapuherkku

Järjestimme jälleen taannoin illallisen ystävillemme. Pohdiskelin viikon verran erilaisia vaihtoehtoja pääruoaksi, viivasin yli lukemattomia eri vaihtoehtoja, etsin inspiraatiota ruokalehdistä... Mutta ei, mikään ei oikein napannut.

Lopulta jokin naksahti kohdalleen ja kehittelin tämän reseptin kuin kohtalon johdattamana. Idea lähti yrteistä ja parmesaanista, ja siihen ympärille olikin helppo lisätä kaikkia lemppari-aineksiani.

Tämä herkkuruoka viittaa makumaailmaltaan välimerelle. Kasvikset muistuttavat provencelaista ratatouillea, tuore minttu viittaa Kreikkaan ja parmesaani Italiaan.

Ja viimeinen Välimerelle viittaava elementti on supisuomalainen ohra - kunnon suomalaisuuteenhan kuuluu lomailuvimma Välimeren maisemissa. :)

Hauska muuten tämä kanan ja katkaravun yhdistelmä. Se vain toimii, oli keittiö sitten lainattu mistä maasta tahansa. Myös nimittäin thai-henkinen nuudeliruoka yhdistää nämä kaksi oivaa proteiininlähdettä.

Välimerellinen kana-katkarapuherkku (4:lle)

500 g maustamattomia kanan filepihvejä
n. 2 dl katkarapuja

2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
3 tomaattia
1 kesäkurpitsa
1/2 paprikaa
runsaasti tuoretta basilikaa
runsaasti tuoretta minttua
suolaa
pippuria
n. 70 g parmesaania

2,5 dl esikypsytettyjä rikottuja ohrasuurimoita


Sulata katkaravut.

Pilko kasvikset: kesäkurpitsat ohuiksi viipaleiksi, paprikat peukalonkynnen kokoisiksi paloiksi, tomaatit aika suuriksi paloiksi, ja sipulit pienehköiksi paloiksi. Murskaa tai hienonna valkosipulit.

Suolaa kesäkurpitsasiivut kevyesti, jotta ne "maukustuvat" kunnolla.

Laita ohrasuurimot kiehumaan (keittoaika noin 20 minuuttia) kevyesti suolattuun veteen.

Kuumenna öljy pannulla, kuullota sipuleita ja valkosipuleita hetki. Lisää kesäkurpitsa. Paistele muutama minuutti, lisää tomaatit ja anna hautua. Tomaatit saavat hajota. Hauduttele kymmenisen minuuttia. Lisää paprika ja paista vielä muutama minuutti. Mausta suolalla ja pippurilla.

Paista kanat kypsiksi ja leikkaa ne siivuiksi.

Pilko mintut ja basilikat, mutta jätä myös kokonaisia isoja lehtiä.

Valuta kypsistä ohrasuurimoista vesi.

Kokoa annokset: pohjalle ohrasuurimot, seuraavaksi kerros kasviksia, asettele päälle kanasiivuja, ripottele katkarapuja ja lopuksi runsaasti yrttejä. Rouhi päälle suolaa ja pippuria.

Ripottele lopuksi päälle raastettua parmesaania.

Hän vailla parmesaania. Ihanan kaunis ja värikäs annos.

Rapeat kaurapatongit

Saisiko olla auringossa hehkuvaa, rapeakuorista, maukasta leipää? Oui, merci!

Varmaan on jo käynyt ilmi, että olen suuri leivän ystävä, oikea karppaajan kauhu ja viljan vaalija.
Olen myös frankofiili ja urheilija.

Mitä jos nämä kolme yhdistää? Tulokseksi syntyy todella herkullinen, hieman terveellisempi (kyllä kyllä) patonki. :)

Kaurapatongit ovat mielestäni aivan uskomattoman liikuttavan näköisiä. Kierteinen muoto on suorastaan suloinen. Tässä on juuri sitä rustiquea, jota kalliiseen hintaan boulangereissa myydään.

Kierteiden aiheuttamat kanjonit ovat myös mielestäni leivän kuorta parhaimmillaan...

Rapeat kaurapatongit (2 kpl)

3 dl vettä
1/2 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
1/2 rkl hunajaa
1,75 dl kaurahiutaleita
5 - 6 dl vehnäjauhoja

Lämmitä vesi hiivan herätyslämpöön.
Sekoita siihen suola ja hunaja.

Sekoita hiiva osaan vehnäjauhoista. Sekoita taikinaan kaurahiutaleet ja jauhot.
Sekotita ja alusta hieman (ei siis tarvitse minuutikaupalla vaivata).

Anna taikinan kohota pari tuntia liinan alla.

Käsittele kohonnutta taikinaa varovasti, yritä säästää ilmakuplat.
Jaa kohonnut taikina kahtia terävällä veitsellä. Pyöräytä taikinat patongeiksi ja suihkuta päälle vettä suihkupullolla. Ripottele päälle vielä hieman kaurahiutaleita.

Laita patongit suoraan 260-asteiseen uuniin. Älä siis kohota enää. Heitä perään loraus vettä. Suihkuttelun ja höyryn ansioista saat patonkeihin ihanan rapean kuoren.

Paista uunissa 15 minuuttia.
Laske lämpö 150 asteeseen ja anna paistua vielä 10 - 12 minuuttia.

Rapea kuori ja sulava voi... Mon dieu... Jälleen kerran. :)