Lähdimme mieheni kanssa sunnuntain kunniaksi metsäretkelle. Ja koska retkissä parasta on aina eväät, päätin testata Glorian kannesta bongatut mahtavan houkuttavan näköiset ja runsastäytteiset leivät.
Ai että tuli hyvää. Myös ilman miljöölisää. :)
Kuvittele raikkaalta tuoksuva metsä, marjoja ja sieniä pursuavat mättäät, aurinkoinen kaunis syyspäivä, yllättävä pieni sadekuuro... Jatka mielikuvaharjoittelua laavulle, jonka suojassa voi pidellä sadetta. Toisessa kourassa kuumaa kahvia, ja toisessa vielä hieman uunilämmintä leipää...
Sateen jälkeen paistaa aurinko, joten katse maahan ja suppiksia ja kantarelleja metsästämään. :)
Viime sunnuntai oli kyllä täydellinen päivä. Miten mustikatkin olivat niin massiivisia ja räikeän sinisiä?! (Joskin myös hieman vetisiä...)
Mutta pois metsästä ja takaisin herkkuleipiin. En jotenkin arvannut, että salvia maistuisi leivissä NÄIN mahtavan hyvälle! Voimakas yrtti sopi täydellisesti muiden täytteiden ja runsaan rouheisen taikinan kaveriksi.
Aion jatkossakin harrastaa salvian käyttöä nimenomaan suolaisissa leivonnaisissa. Suosittelen lämpimästi.
Muokkasin alkuperäistä reseptiä vähän; vaihdoin Spelt täysjyvämannan & vehnäjauhot sämpyläuhoiksi koska en jaksanut lähteä kauppaan. Samoin juustona sai toimia mozzarellan sijaan ihan perusjuusto. Hyvin toimivat! :)
Tomaatti-salvialeivät (4 kpl)
n. 4 - 5 dl kolmen viljan sämpyläjauhoja
1/2 pss kuivahiivaa
1 tl palmusokeria
1 tl suolaa
2 dl vettä
loraus oliiviöljyä
täytteet
1 tomaatti
muutama siivu juustoa
2 porkkanaa
kourallinen pähkinöitä
nippu salvianlehtiä
himalajansuolaa tai sormisuolaa
(oliiviöljyä)
Tee ensin taikina. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Lämmitä vesi reilusti hiivan heräämislämpöön (yli 42 C). Yhdistä vesi ja kuivat aineet, sekoita. Lorota joukkoon oliiviöljy ja vaivaa taikinaa hyvä tovi kunnes se muodostaa kimmoisan mutta löysähkön pallon.
Käytin erilaisia jauhoja kuin alkuperäisessä ohjeessa, joten jauhojen määrä piti todeta näppituntumalla. Älä sinäkään siis noudata tätä ohjetta raamatullisen tarkasti, vaan tee taikinasta muotoiltavan paksu. Koostumus riippuu todella paljon käyttämistäsi jauhoista.
Anna taikinan kohota liinan alla vedottomassa paikassa noin tunnin.
Valmistele täytteet. Kuori ja siivuta porkkana (esim. juustohöylällä). Pilko tomaatti sormenpään kokoisiksi palasiksi, siivuta / palastele juusto, rouhi pähkinät ja silppua salvia.
Kaada taikina jauhotetulle pöydälle. Venyttele (älä kauli) taikina suorakaiteeksi.
Levitä täytteet tasaisesti taikinan päälle aloittaen juustosta. Rouhi vielä hieman suolaa ja pippuria päälle.
Taita taikinalevystä kolmannes keskelle. Tee sama toiselle puolelle. Eli taittele taikina kirjepaperin tavoin. Nippu saa olla aika tiivis. Pyyhi ylimääräiset jauhot pois esim. pullasudin avulla.
Leikkaa taikina neljään osaan. Nosta leipäset pellille ja muotoile niitä vähän, että täytteet näkyvät sopivasti ja reunat ovat tiiviit. Leipästen pitäisi olla suht. tiiviitä, ettei täytteitä valahtele pitkin poikin ja että lopputulos pysyy koossa.
Anna leipästen kohota liinan alla vielä n. 30 minuuttia. Lorauta halutessasi leipien päälle vielä hieman oliiviöljyä (itse en lorauttanut).
Paista leipiä ensin 250-asteisessa kiertoilmauunissa (tai 275-asteisessa tavallisessa uunissa) 5 minuuttia, jotta ne saavat hieman väriä. Laske lämpö 200 asteeseen ja paista vielä n. 15 minuuttia.
Nauti heti tai metsässä. Tai molemmissa, kuten malttamaton kokki itse teki. :)
Ja tätä kuvaa otettassa ei syöjää ärsyttänyt lainkaan villisti riehuva kameranainen...
Lehti lojuu yöpöydällä ja kansikuva saa veden kielelle...ihana että ehdit jo tätä testaamaan! Ja kiva kuulla että toimii vaikka vaihtaa jauhot, mulla kans jäänyt leipomatta senkin takia ettei niitä mannajuttuja ole kaapissa. Ja totta - retkellä maistuu kaikki aina superhyvältä! Kiitti muistakin kivoista ohjeista, mustaherukka-valkosuklaakakkua on tullut tehtyä useinkin. Sopivan rouheaa, simppeliä ja silti niin hyvää. Hanna
VastaaPoistaVoi miten kommenttisi sai minut hyvälle tuulelle! Kiitos paljon Hanna. :)
PoistaTodella kiva jos reseptit taipuvat myös sinun keittiössäsi. Olen rouheuden kannattaja ja mutkat on joskus hyvä vetää suoriksi. :)