maanantai 2. huhtikuuta 2012

Huomenna kylvetään (siis istutetaan siemeniä, ei lilluta ammeessa)!

Sormieni syyhy ei lakkaa. Kauhukseni vain tajusin, ettei minun kannata alkaa kylvöhommiin ennen pääsiäistä, koska lähdemme moneksi päiväksi reissuun! Niinpä tuo iloissani kirjoittamani otsikko onkin törkeä vale. Huoh, kärsivällisyysharjoitukset jatkuvat ja kylvöhommiin päästään siis vasta viikon päästä.

No mutta, pilvillä on aina hohtavat reunukset. Nyt voin laatia entistäkin säpäkämmän sotasuunnitelman JA oppia ihan hirveästi uusia asioita!



Olen viettänyt paljon aikaa googlen ihmeellisessä maailmassa tutkaillen muunmuassa viljelyvinkkejä. Näin niinkuin plantaasinomistajalta toiselle. Kun aloittelin plantaasiuraani pari vuotta sitten, en tiennyt juuri mitään. Mutta puutarhanhoito on vaan niin siistiä, että väkisinkin tähän uppoutuu ja niin sanasto kuin osaaminenkin karttuu. Alan olla sujuvasti besservisser jo viljelysasioissakin. :)

Aluksi outojen termien määrä tuntui ylenpalttiselta! Mutta tarkemmin lukiessani tajusin, että nehän ovat itsestään selviä asioita, joille vain on annettu hienostelutermi. Miten ihanaa! Rakastan hienostelutermejä.


Jo ensimmäisenä plantaasinomistajakesänäni omaksuin sanan varas.

Esimerkkitilanteessa käytettynä: "Ei, en nyt voi vielä tulla avaamaan sitä mökin ovea, inhat varkaat ovat vallaneet tomaattini!! Pieni hetki vain! No laske laukut siihen kuistille hetkeksi! Äh, hae avain täältä! ...Noin! Hahhahaaa, siitäs saatte.... Hyvästi inhat varkaat..."

Oikeastaan sana varas tarkoittaa toisen omaisuutta anastavaa henkilöä. Mutta INHA VARAS tarkoittaa tomaatin lehtihankaan kasvavaa sivuversoa. Inhat varkaat tulee poistaa, koska muuten tomaatti keskittää energiansa lehtien ja varsien kasvattamiseen, eikä suinkaan fokusoi pulleiden ja elämäniloisten tomaatinpyörylöiden kehittämiseen.

Inha varas tunkisi itsensä juurikin tähän hankaan, jos saisi mahdollisuuden. Ei saa.

Mutta ihan upouusi sana minulle oli latvoa.

Kuulosti hienolta ja eksoottiselta. Keskustelupalstat kuhisivat siitä, milloin mikäkin yrtti kuuluu latvoa ja minkä lehtiparin kohdalta. Alkoi jo stressaamaan. 

Latvominen ei myöskään tarkoittanut sitä, että istutaan epäergonomisessa lysyssä, vedetään hiuksista sortuvia näkökenttään, tutkaillaan huolestuneena kaksihaaraisia latvoja ja nyrhitään jokainen näköpiiriin osunut haara fiskarsin keittiösaksilla poikki.

Kyse on vain siitä, että kasvava alku katkaistaan kärjestään, jotta se alkaisi myös tuuheutumaan eikä ainoastaan kasvaisi korkeutta. Emme siis puhu rakettitieteestä. Vallalla olevan mielipiteen mukaisesti esim. basilika latvotaan toisen lehtiparin yläpuolelta (ensin on ylipieni sirkkalehtipari, sitten ensimmäinen lehtipari, sitten toinen jne.). Juu-u, tänä vuonna latvon sujuvasti.

Esimerkkitilanteessa käytettynä: "Kaataisitko punaviinin valmiiksi, latvon vain äkkiä basilikat! Ei kun sitä bordoota!"



Entuudestaan minullekin tuttu sana koulia voi kuulostaa myös joltain suurelta operaatiolta, jota varten pystytetään kenttäsairaala ja rakennetaan pari korsua. Eijeijei, jälleen me agronoomit hienostelemme. Kouliminen tarkoittaa sitä, että siemenistä kasvaneet taimet erotellaan eri purkkeihin. Eli siis harvennetaan / levitetään sitä rairuohon näköistä syttyä, mikä istutuspurkkiin nousee. Minä kun luulin tämän olevan itsestään selvä asia. Tietämättäni olin kovan luokan koulija. 

Esimerkkilausessa käytettynä: "Kyllä varmasti rakensit hienon huvimajan. Tulen katsomaan sitä myöhemmin. Nyt ei ehdi, koulin timjamia."




Yksi liikuttava oppimani sana on istutusshokki. Tämä tuskin lisäselittelyjä kaipaa.

Esimerkkitilanteessa käytettynä: "Kyllä se sauna pysyy lämpimänä vielä hetken! Vahdin vain, etteivät kultani saaneet istutusshokkia! Ota vaikka olut odotellessasi, laitoin kylmenemään!"



Nyt sitä sitten pitää vain toivoa, ettei yhteenkään lapsukaiseeni iske tänäkään vuonna möhöjuuri. :)


1 kommentti: