Huomisaamua odotellaan kuin joulua!

No niin!!

En vain VOI aloittaa sukkahousukuvalla...

Ja nyt sitten sukkahousua ja istutusshokkia! :)

Minusta alkoi tuntua, että yrtin alut alkoivat jo tursuamaan ulos istutuskennoistaan! Heidän juurensakin tulivat jo altakastelurööreistä ulos, joten päätin siirtää heidät, ennen kun irrottelu kävisi liian hankalaksi.

Nyt keittiön ikkunalautaa koristaa parvekelaatikko ja pieniä ruukkuja. Ja joukko erittäin huolestuneita taimia...

Sukkahousut puolillaan soraa!

Ja sitten se erittäin kuuluisa sukkahousuniksi! Ainoa, jota olen käyttänyt. Paitsi tietty luonnollisesti Lintsillä aina sukkahousut päässä Space shotissa, ettei vaan rillit lennä... 

Mutta asiaan! Ruukkusoraa siis laitetaan ruukkujen pohjalle salaojitusta ja ruukun keventämistä varten. Soraa kuluu isoissa ruukuissa aika paljon, ja se menee aina mullan kanssa tietty sekaisin. Mutta joku fiksu on kertonut, että kun soran tunkaisee sukkahousuihin, voi sen käyttää aina seuraavassa ruukussa uudestaan! Kuinka kätevää, siistiä ja ekonomista! 

Ja tältä se sitten näyttää!

Ja ei kun vaan soraa sukkahousunlahkeisiin, solmu päähän ja säkki ruukun pohjalle. Aijai, kuinka silmiä hivelevä näky.

Sitten vain mullat päälle ja istuttelemaan!

Minun parvekelaatikkooni päätyivät pinaatti, basilika osa korianterista. Taisi tulla kyllä vähän liikaa, mutta siirrän sitten osan. Jos toipuu yhdestä istutusshokista pienenä vauvana, on varmasti vahva ottamaan vastaan seuraavankin. Hahahahhaaa, luulot pois!

Totesin pikkulusikan hyväksi apuvälineeksi taimien siirtelyssä. Mutta olihan tuo vähän hermoja raastavaa touhua. Vähän kun käsi tärähti, niin nirri pois taimelta. Eli rauhallisesti piti siirrellä ja yrittää olla mahdollisimman hellä. 

Erittäin kauniit pinaatit uudessa kodissaan! Ja AH ALKUVOIMAA, eli multaa kynsien alla!

Istutuin taimet noin 10 cm välein toisistaan (vaikka pusseissa ja muualla aina sanotaan 20 cm, olen kapinallinen).

Lusikka toimi kätevänä kampiakselina.

Kannattaa myös pitää kennojen multa kosteana, koska silloin ne irtoavat nättinä kokonaisuutena.

Ils sont tout petits!

Jätin timjamit vielä hautomoon. Mutta jaoin niitä eri lokeroihin. Ja tein testin, yhden lokeron osalta vauhditin luonnonvalintaa ja suosin darwinismia, ja harvensin heikoimmat ja pienimmät yksilöt pois. Jos muut kuolevat siirtoshokkiin, niin ehkä he ainakin selviävät. 

Nähtäväksi jää, onko oikein leikkiä jumalaa? Antaako kaikkien kukkien kukkia? Selviävätkö vain vahvimmat?

Keskimmäinen lokero vasemmalla on biologian temmellyskenttä

Korianterit isossa, myöskin salaojitetussa ruukussa. Ikeoita pitänee hieman jossain vaiheessa harventaa...

Mutta vielä loppuun on pakko hihkua riemusta, sillä tänä viikonloppuna alkoi OUTIN PARSAKAUSI!! Voi onnen päivää! Olin perjantaina hyvän ystäväni kanssa hulluilla päivillä (puoli tuntia töiden jälkeen -> hermoromahdus ja verenpaineen pompsahdus) ja mukaan tarttui kirjoja ja PARSAA!!

Kylpyä odotellessa

Parsa (Asparagus officinalis) on todella ravinnepitoista ja hyvä foolihapon, kaliumin ja ravintokuidun lähde. Ja Wikipedian mukaan se sisältää myös hyvästi rutiinia, eli P-vitamiinia, joka vahvistaa verisuonten seinämiä. Hahhahaaa, parsa on tästä lähtien minun kielessäni siis erittäin rutinoitunut kasvis. Tästä ei enää pääse eroon.

Parsa on siksi niin huippua, että se on pomminvarma kevään merkki. Ja tietysti myös tosi herkullista. Koska nämä olivat kevään ensimmäiset parsat, söimme ne ihan au naturel. Rakkaustarina parsan ja himalajansuolan välillä. Kevään edetessä he pääsevät keittoihin, salaatteihin, gratiiniin, leivonnaisiin... :)

En omista parsakattilaa, se veisi turhaa tilaa. Kaapissani pitää kuitenkin olla äärimmäisen tarpeellinen popokornikone. Oikeasti, en luovu siitä enää koskaan.

Keitän siis parsat yleensä pannulla vaaka-asennossa. Yleensä nuput pysyvät kätevästi pinnan yläpuolella ja kypsyvät höyryssä samalla, kun paksummat varret keittyvät vedessä.

Kuori siis varren alaosasta tarpeen vaatiessa noin 10 cm lilaa ja kovaa kuorta pois ja katkaise vielä pikku pätkä kannasta. Laita parsat pannulle kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Ja kansi päälle.

Parsat valmistuvat nopeasti ihan muutamassa minuutissa. Kannattaa vähän haarukalla tökkiä ja seurata tilannetta. Eikä missään nimessä kantsi keittää parsoja ihan lötköiksi.

Nämähän näyttävät ihan viime kesänä mökkirantaan muuttaneilta rantakäärmeiltä! Hyi! Ja rantakäärmeet kuulemma sukeltavat... Että mukavia polskutteluja vaan.

Ja juuri kun pääsin sanomasta, että "ei saa keittää yli"... Eli hiukan lipsahti, kun piti touhuta niin kamalasti jotain muuta samalla. Mutta hyviä olivat silti!

Kevään tuloa ei voi estää! Ja miksi pitäisikään! :)