Satokauden auttamaton päätös, vastarinnasta huolimatta

Nyt on vene talviteloilla, joten on auttamatta heitettävä hyvästit myös plantaasikaudelle.

Mutta eipä plantaasi niin helposti mennytkään nukkumaan vaikka puiden lehdetkin alkavat jo luovuttaa.

Korjasin nimittäin tänä viikonloppuna talteen viimeiset kesäkurpitsat (!), pikemminkin talvikurpitsat siis.
Lisäksi ihastelin iloisesti nousseita vehreälehtisiä koriantereita. Niin ja söin varmasti kauden viimeisen ahomansikan. :) Uskomatonta!

Tämä kesä oli kyllä aika surkea näin plantaasillisesti. Rutikuiva alkukesä varmisti minikokoisen sadon. Onneksi kuitenkin elo-lokakuu muutti suuntaa ja loppukauden sato oli... no jos ei runsas niin ainakin viihdyttävä ja ilahduttava. :)

Tänäkin kesänä taistelin myyriä vastaan aivan loputtomasti. Aina ne tekivät uuden kolon ja luikahtivat plantaasille. Ensi kesänä varmaan valan sementtirenkaan koko plantaasin ympärille!

Taistelutanner. Tuhottu avomaankurkun tynkä, katkaistu tomaatti ja paprikan merkkilappu. Surkea näky. :)

Olen kuullut paljon vinkkejä, että valkosipuli voisi karkoittaa myyrät. Niinpä kylvin nyt kaikkien plantaasien kehykseksi valkosipulia. :) Nimittäin niissä laatikoissa, joissa valkkaria on aiemmin ollut ei ole myyräkään vieraillut.

Tästä sipulinvarren päästä killuvasta siemenryppäästä ne siemenet saadaan. :)

Mitähän muuta viime kesästä opin? No ainakin sen, että retiisejä haluan kylvää ensi vuonnakin, samoin porkkanoita - ja paljon! Ne olivat niiin hyviä.

Samoin oman maan valkosipulit. En voi ymmärtää miten ne ovatkin niin mehukkaita.

Mutta avomaankurkun kanssa taidan luovuttaa. Se on vain liian helppoa myyränruokaa. :(

Näin pääsi käymään. Samanlainen pesä kuin Myyllä Muumilaaksossa. Hän tosin rakensi kodin Muumimamman suureen kurpitsaan.

Tomaateissa kirsikkatomaatti pesi tavallisen tomaatin niin maullisesti kuin sadollisestikin, joten kirsikkaversiota suosin ensi vuonnakin! Myös kesäkurpitsan kasvatusta jatkan tämän kauden vastustuksesta huolimatta.

Yrttirintamalla meni hyvin. Oregano, minttu, lipstikka ja korianteri kasvoivat erityisen hyvin.

Inkivääriminttu oli plantaasini vitsaus. Se vain levisi ja levisi. Nyt kun ei enää tarvinut väistellä kukoistavia kasvustoja kiskoin sen juuria mullasta oikeasti satoja metrejä! Ensi kerralla ehkä vielä järeämmät aseet käyttöön...

Lopuksi pieni muistutus lokakuun ihanuuksista... nahkiaiset. Aijai... Kiitos äiti! :)
Ja kiitos mökki. Ja läheiset ihmiset. Täydellinen mökkikausi takana. :)